Vaahtolan pubissa vietettiin uuden WC:n virallisia avajaisia. Jonglööri viskoi Olennaisia ilmaan, saksofoni soi ja rummut pärisivät. WC:n erikoisuutena oli Marcel Duchampin pisuaari1, joka jakoi ihmisten mielipiteitä taiteesta. Pisuaarista oli tullut turistinähtävyys jo ennen avajaisia. Se tuotti myös uutta taidetta. Avajaisohjelman tauolla Hattukouramies, Hiiva ja Kirsti väittelivät taiteesta.
– Kusetusta, Hiiva totesi. – Taide kusettaa meitä sananmukaisesti! Ärsyttävää käyttää tilapäistä rännikoppia, koska kulttuuritädit ja Martat ovat vallanneet miesten pisuaarin.
– Mutta kulttuuritädit ja -sedätkin tuovat rahaa Vaahtolaan ja pubiin. Sitä paitsi tämähän on tilapäinen järjestely, Hattukouramies puolusti.
– Pisuaari ei ole mitään taidetta, Kirsti laukoi. – Mutta maisemataulut ovat ihania.
– Mitä järkeä on maalata maisemakopio? Valokuva on parempi vaihtoehto, Hattukouramies valisti.
– Mitä sinäkin siinä taiteesta ymmärrät?
– Älä alistu Hattukouramies! Sano sille vastaan!
– En keksi tämän tuopin kohdalla, mutta isken suorat sanat seuraavalla tuopilla.
– Taide on kummallista. Minäkin voisin panna omat kenkäni vitriiniin nähtäville, Hiiva esitti.
– Älä unohda hajunsyöjiä, Hattukouramies muistutti.
– Ei missään nimessä hajunsyöjiä! Haju on juuri se juttu – siis rahan haju. Mikä tahansa on taidetta, kunhan se on esillä maksua vastaan.
– Ja Hattukouramies laittaisi lapaset vitriiniin. Teoksen nimi ”Sivustakatsoja” kuvaisi hyvin tekijää, Kirsti nauroi.
– Sinun taideteoksesi olisi papukaija, joka puhuisi taukoamatta ”minä minä minä”, Hattukouramies vastasi.
– Hyvä Hattukouramies. Sinä alat oppia. Jatka samaan malliin, Hiiva kannusti.
WC:stä kuului kolahdus ja kiljuntaa.
– Taas joku omakuvan ottaja on kaatunut! Hiiva totesi.
Mikko kipaisi WC:hen. Kiinalaisnainen makasi lattialla kädessään keppi, jonka päässä oli kamera. Naisen päästä vuoti verta. Verta oli lattialla ja lavuaarin reunassa. Toinen nainen istui uhrin vierellä ja painoi kädellään vuotokohtaa. Hän katsoi Mikkoa kuin Lemminkäisen äiti. Omakuvan otto epäonnistui tai onnistui täydellisesti.
Mikko soitti Hoitomaailmaan.
– Vaahtolan Pubista päivää. Täällä olisi taiteenharrastaja tulossa paikattavaksi.
1 Marcel Duchamp, Suihkulähde, 1917