, Pilkku eli valoerkki, ja erkki valmistautuu kotiinlähtöön.
. Piste eli erkkikielto, ja erkki pysyy poissa ravintolasta.
; Puolipiste eli väliaikainen erkkikielto, ja erkki pysyy poissa toistaiseksi.
: Kaksoispiste eli erkkikielto, ja päälle korvaus tärvellystä sisustuksesta.
? Kysymyserkki eli sekava erkki, joka ei löydä päällään olevaa takkia.
! Huutoerkki eli äänekäs erkki, joka kuvittelee laulavansa kuin Olavi Virta.
‘ Heittoerkki eli erkki, joka ei poistu ravintolasta vapaaehtoisesti.
Intendentti voi olla orkesterin hallinnollisen ja usein myös taiteellisen johtajan virka.
Indententti on taas konserttisalin istumapaikkojen sisentäjä eli tiivistäjä. Hän varmistaa, että paikat täytetään oikein eikä hajapaikkoja jää. Hän kävelee salin reunassa käytävillä ja tuuppii ihmisiä tiiviimmäksi massaksi.
Autolla ajon pelko – Skoda Fobia
Mäkihypyn pelko – Leoš Škoda Fobia
Mutta millään muilla hepuilla kuin Epuilla se ei oo sanoja vailla.
”Mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei oo riskiä vailla.”
Suomi-ilmiö, Eppu Normaali
Ydinvoima on riski kaikilla muilla mailla paitsi Suomella.
Suomennos Kari-ilmiö
Mitä se on?
Se oli 1980-luvun alussa, kun minulla oli ensimmäinen auto Ford Anglia Farmari DeLuxe. Ajattelin että autolla tekisi vaikutuksen heilaan. Helluntaina niin kävikin, mutta talvella auto seisoi seisontavakuutuksessa, kun ei ollut varaa talvirenkaisiin.
Tästä on liekki kaukana, varoitti vaeltaja kun märkiä puita sytytti.
Vaaratilanne kävely- ja pyörätiellä: sauvakävelijä katsoo rannekelloa.
Aloitteleva juoksija juoksee usein liian lujaa. Hän kärsii virstan karkailusta.
Ei talvikunnossapitoa – kuntosali kiinni talvella.
Tämä on Viemäri-Vernerin automaattinen puhelinsoittaja.
Onko itse Erkki puhelimessa?
Erkki: Kyllä.
Suoritamme alueellanne viemäreiden kuntotarkastuksia ja kuvauksia.
Erkki: En ole kiinnostunut.
Tarkastus on ilmainen eikä sido teitä mihinkään.
Erkki: En ehdi puhumaan.
Sopiihan teille, että tulemme huomenna tutkimaan teidänkin viemärit?
Erkki: Kyllä ei sovi.
Siis huomiseen.
Tämä on Hoitomaailman hoidon tarpeen arvioinnin edestakaisinsoittopalvelu.
Jos haluatte osallistua arvontaan, painakaa tähti (*).
Jos haluatte antaa mielipiteen palveluistamme, painakaa ruutu (#).
Jos haluatte lähettää terveisiä, painakaa yksi (1).
Jos asianne koskee häiritsevää naapuria, painakaa naapurin ovikelloa.
Jos teillä on yli kymmenen vaivaa, teitä ei vaivaa mikään. Lyökää luuri omaan korvaan.
Jos teitä väsyttää, painakaa puuta.
Muussa tapauksessa kuunnelkaa nauhoitus merkkiääneen asti, niin soitamme teille vielä tämän kesän aikana.
Olin 1980-luvulla kaavoituksen täydennyskurssilla Lahdessa. Kurssilla käsiteltiin Asemantaustan aluetta.
Eräs kurssin luennoitsija puhui vetelehtimisalueiden puolesta. Hän tehosti sanomaansa istumalla jalat pöydällä.
Lounastauolla söimme ravintolassa. Vetelehtijä ja muut tilasivat pitsaa. Minä söin uunimakkaraa muusilla.
– Vulgääriä, Vetelehtijä sanoi annoksestani.
Opettaja Kiukainen istui luokassa opettajan pöydän takana ja järjesteli mukanaan tuomia kirjoja. Ryynänen tuli luokkaan. Hän huomasi että Romppanen istui hänen paikallaan.
– Tässä on minun paikkani. Olen istunut tässä melkein koko syyslukukauden.
– Täällä on paljon vapaata tilaa, opettaja Kiukainen sanoi ja viittasi kädellään tyhjiä tuoleja kohti.
– Mutta minä haluan tämän paikan. En pysty tekemään mitään muussa paikassa. Sitä paitsi joutuisin ihan outojen tyyppien viereen.
– Mitä väliä sillä on? Tänne on tultu kirjoittamaan, Kiukainen sanoi.
– Minä haluan jutella viikonlopusta Ryhäsen ja kumppaneiden kanssa. Me olemme samassa mopokerhossa.
– No istukaa missä istutte. Tänään on aiheena halloween. Teidän kotitehtävänä oli kirjoittaa synopsis halloweenin vietosta.
– Minä en halua kirjoittaa mistään aiheesta enkä varsinkaan halloweenista. Ja mitään kurpitsaa en päähäni pistä, Riikonen uhosi.
– Minä lähetin postissa viikolla opettajalle tarinan mopon kaasuttimen puhdistamisesta. Oletko lukenut sen? Entä teitkö arvion? Tekstin voisi monistaa koko porukalle, Ryhänen esitti. – Entä se 80-sivuinen Rauman murteella kirjoittamani elämäntarina, jonka annoin alkusyksystä?
– Meillä ei ole monistuskonetta käytössä eikä tämä ole elämäntarinakurssi, Kiukainen sanoi.
– Kyllä vielä 20 vuotta sitten monistettiin. Opettaja meni puoleksi tunniksi toimistoon monistamaan. Sillä aikaa meillä oli mopokerhon kesken oikein hauskaa. Jotkut yrittivät kirjoittaa ja olivat meille vihaisia, että me muka häiritsimme heitä. Kateellisia olivat, Ryhänen muisteli.