Opettaja Kiukainen istui luokassa opettajan pöydän takana ja järjesteli mukanaan tuomia kirjoja. Ryynänen tuli luokkaan. Hän huomasi että Romppanen istui hänen paikallaan.
– Tässä on minun paikkani. Olen istunut tässä melkein koko syyslukukauden.
– Täällä on paljon vapaata tilaa, opettaja Kiukainen sanoi ja viittasi kädellään tyhjiä tuoleja kohti.
– Mutta minä haluan tämän paikan. En pysty tekemään mitään muussa paikassa. Sitä paitsi joutuisin ihan outojen tyyppien viereen.
– Mitä väliä sillä on? Tänne on tultu kirjoittamaan, Kiukainen sanoi.
– Minä haluan jutella viikonlopusta Ryhäsen ja kumppaneiden kanssa. Me olemme samassa mopokerhossa.
– No istukaa missä istutte. Tänään on aiheena halloween. Teidän kotitehtävänä oli kirjoittaa synopsis halloweenin vietosta.
– Minä en halua kirjoittaa mistään aiheesta enkä varsinkaan halloweenista. Ja mitään kurpitsaa en päähäni pistä, Riikonen uhosi.
– Minä lähetin postissa viikolla opettajalle tarinan mopon kaasuttimen puhdistamisesta. Oletko lukenut sen? Entä teitkö arvion? Tekstin voisi monistaa koko porukalle, Ryhänen esitti. – Entä se 80-sivuinen Rauman murteella kirjoittamani elämäntarina, jonka annoin alkusyksystä?
– Meillä ei ole monistuskonetta käytössä eikä tämä ole elämäntarinakurssi, Kiukainen sanoi.
– Kyllä vielä 20 vuotta sitten monistettiin. Opettaja meni puoleksi tunniksi toimistoon monistamaan. Sillä aikaa meillä oli mopokerhon kesken oikein hauskaa. Jotkut yrittivät kirjoittaa ja olivat meille vihaisia, että me muka häiritsimme heitä. Kateellisia olivat, Ryhänen muisteli.