Kategoria: Lyhytproosa

Soutaja nousee veneeseen viimeisenä. Hänen hiilijalanjälkensä menee lasikuituveneen etutuhdosta läpi.

– Perkele

Hiiltynyt soutaja kokoaa itsensä.

– Tuhtoa on yritetty paikata karjalaisen kierosilmän neuvoilla. Kiteen Tokmannissa tuli vastaan. Ostettiin neuvoilla ainetta. Sanoi nimensäkin mutta ei oikeaa, koska pelkäsi vastuuta ja jälkipuintia. Puimaan tai uimaan hän olikin menossa

Tulppa kastuu joka kerta nimittäin pohjatulppa. Käynnistysvaikeuksia ei ole sillä moottori on saaressa lukkojen takana. Poika sitä enimmäkseen käyttää

Vene kulkee soutamalla meripeninkulmia vaikka ollaan sisävesillä. Huopaamalla kulkee vähemmän. Soutamatta ajaudutaan kiville tai mäkeen. Sähköjä ei ole mutta tunnelmassa on plus- ja miinusnapoja.

Kovia vauhteja hillitsevät hyttyset, joita joutuu hätistelemään soudun lomassa luonnon helmassa ja lahkeessa. Nimittäin niitä on lomittain ja limittäin. Tukuittain ei niinkään vähittäin. Ei auta Off eikä On. Heiluvat helmat ja lahkeet auttavat. Niinpä veneessä pistetään tanssiksi, joka yltyy transsiksi.

Ruokailu soudun lomassa hidastaa tahtia, jota huutaa perämies takatuhdolta. Hän pelkää tippuvansa sameaan veteen.

– Onko pakko syödä jäätelöä soutaessa!?

– On koska se sulaa.

Veneessä on tietysti innokas kalamies joka yrittää uistella mutta kuva tarttuu pohjassa olevaan tukkiin. Kalamies toruu kuvaa:

– Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa tukkia omassa järvessä.

Perämiehen järvisairaat kasvot sanovat souda tänään, huopaa huomenna. Sillä huomenna kiireet loppuvat. Loma loppuu, lasket veneen vapaalle.

Soutaja päättää vaihtaa airot keskenään. Airojen muoviset laakerit irtoavat ja tippuvat veteen. Ne painuvat pohjaan eikä niitä enää löydä. Kun laakerit ovat poissa airot lonksuvat pahasti. Souda siinä sitten vauhdilla. Perämies on syyttävän näköinen:

– Ei ehditä iltauutisille!

– Eihän siellä mitään uutta: sotia, sotia ja Aira Samulin tanssii sammuvien tähtien kanssa. Tai ikihonka Danny seisoo nuoremman kollegan haudalla ja kehuu tämän olleen hyvä ihminen.

Olga katsoi Volgan vihreää mittaria ja alkoi voimaan pahoin. Hänen suunnittelemansa Olga-laukku lepäsi vieressä muovisella penkillä. Avonaisesta laukusta repsotti puhe, jota hän oli tankannut pikavuoropysäkillä matkan varrella.

Olga oli ehdolla kuntavaaleissa Meikäläiset-puolueen listoilla. Hänet painostettiin starttirahan saamisen ehdolla ehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja on töissä TE-toimistossa. Meikäläiset-puolueen ehdokkaita ei sinutella vaan teititellään. Itseään he meitittelevät.

Volgan lokasuojat kolisivat irtokivien iskuista. Volga oli museoauto, ja siinä oli vakuutus, joka salli ajamisen 30 vuorokautena. Ajopäiviä ei riittänyt kaikkiin puhetilaisuuksiin omien ajojen jälkeen.

Hän oli myöhässä niin kuin aina. Ja myöhästymisistä puolueen nokkamies, isonenäinen Tuomo Liemi, muistutti vaaleaa naista joka vaaleissa.

Seurantalo seisoi kuin Nesteen hammas kylän ainoalla mäellä. Pihalla viittilöi Liemi. Hän ohjaili Volgaa ja Olgaa, joka väänteli rattia. Ohjaustehostin puuttui. Mutta Liemi ohjasti tehostetusti. Hän oli tehosekoitin. Ja Volga osui pihan ainoaan valaisinpylvääseen. Museoauto parka. Vaan Olgalla oli muuta ajateltavaa.

Olga ryntäsi seurantalon taakse ja antoi ylen. YLE kuvasi kaiken, mutta Liemi juoksi kamerat kumoon. Meitä ette saa kiinni mistään pahasta.

Liemi avasi tilaisuuden: ”Hyvät äänestäjät. Taas on vaalilupausten aika. Ja lupaukset on tehty täytettäviksi. Oman kylämme ehdokas Olga, olkaa hyvä. Estradi on teidän.”

Takahuoneessa Olga ruiskutti suusuihketta peittääkseen oksennuksen hajun. Sitten hän sujautti suihkeen Olga-laukkuun ja kiirehti puhetta pitämään.

Olga aloitti puheen: ”Rakkaat äänestäjät. Hienoa että olette tulleet paikalle. Kun me ajoimme tänne, saatoimme ihastella kauniita peltomaisemianne. ”Alun liirum laarumin jälkeen seurasi muiden puolueiden arvostelua. Ne puolustavat eläkeläisiä, opiskelijoita, lapsiperheitä ja muita köyhiä. Kun taas Meikäläiset tai tuttavallisesti Meset ajaa rikkaiden asemaa. Keskeinen teema on pääomaveron vaiheittainen poisto.

Puheen jälkeen kuultiin kuorolaulua, sahansoittoa ja kansantanssia.

Olga oli jo poistumassa, kun hänen vierelleen astui vanhempi mies.

– Olisin ehdokkaalta näin erikseen kysynyt: Miten meidän käy? Mennäänkö Natoon?

– Me emme tällä tasolla ota Natoon kantaa, Olga vakuutti.

– On siinä Olgaa tulla tänne puhumaan paskaa, sanoi kyläläinen ja lähti nauraen pois.

– Päivää. Kuinka voisin palvella?
– Polkupyörä kiinnostaisi.
– No mutta sehän sattui sopivasti. Tässä on teille uusinta uutta pyöräilyn sarkapelloilta. Sähköpyörä lähtee tänään sähköiseen hintaan. Meillä puhutaan suorastaan sähköshokista. Katteet on laitettu kylkiäisiksi tähän malliin.
– Paljonko tämä malli maksaa?
– Hinta ei ole ongelma. Me annamme maksuaikaa reilusti. Asiakas ajaa meidän omien etujemme ohi tällä pyörällä. Me lakaisemme tietä ja juoksemme pois alta, kun te pyöräilette äänettömästi ohitsemme. Talvella ajomukavuutta lisäävät lämpöistuin ja lämpökahvat, joissa on portaaton lämpötilan säätö. Älykäs mittaristo pitää teidät ajan tasalla mm. nopeudesta, kulutuksesta ja tietöistä. Varoitusvalot kertovat tekniikan saloista. Jos esim. virta käy vähiin, keltainen töpseli alkaa vilkkua. Mutta harvemmin virta loppuu, koska energiaa otetaan talteen koko ajan. Jarrutusenergia ja kuljettajan lämpö käytetään hyödyksi. Rengaspaineen säätö tapahtuu tuosta noin. Radiokanavien valinta onnistuu ohjaustangosta selaamalla. Tuosta napista saatte kaksoisvedon päälle. Onko teillä kesämökkiä?
– Ei ole.
– Kohta on, sillä tällä pyörällä mökkimatka sujuu perille asti. Kerran polkaisette ja olette mökin pihalla. Kaksoisveto päällä pääsette jopa umpimetsässä eteenpäin ja vaikka saunan lauteille asti.
– Mitä hyötyä näistä ominaisuuksista on minulle, joka en osaa käyttää perustoimintojakaan?
– Kyllä te opitte. Olette oikein viisaan näköinen nainen. Teistä huokuu sivistys.
– Maisteri vain. Minua pyörryttää pyörän hankinta.
– Tällä pyörällä teistä tulee tekniikan tohtori. Tämä pyörä on aikaansa edellä. Tämä on seuraavan sukupolven laite!
– Eli se ei ole minua eikä minun sukupolveani varten. Eikä minun polviani varten. Ne pettävät kohta.
– Enhän minä sitä tarkoittanut. Onko veren sokeri alhaalla? Ottaisitteko pyöräilijän suklaanappeja?
– Mitä nappia painamalla pääsen täältä ulos? Tarvitsen kohta sähköshokkia!

Kevät puhkeaa kukkaan, ja pyörän rengas puhkeaa johonkin terävään, kun hiekoitussepelit vielä rehottavat lasinsiruineen, nauloineen ja neuloineen päivineen.

Jos rengas puhkeaa, olisi parasta irrottaa koko vanne ja puhdistaa samalla vanne ja vannenauha. Jos tämä ei ole mahdollista eikä käytössä ole renkaanpaikkausainetta tms., apuun tulee tähystyspaikkaus.

Aluksi pyörä käännetään ylösalaisin. Rengas irrotetaan vain toiselta puolelta käyttäen muovisia rengasrautoja, ja sisäkumi vedetään näkyville mahdollisimman laajasti. Ellei omista rengasrautoja, ruuvimeisselillä niitä ei kannata korvata. Meisseli voi tehdä uusia reikiä sisäkumiin.

Kun sisäkumi on saatu päivänvaloon, pumpataan siihen ilmaa ja kuulostellaan, pihiseekö sisäkumi pidättäen samalla omaa hengitystä. Vuotokohdan löydyttyä suoritetaan paikkaus paikkarasian ohjeiden mukaisesti. Jos vuoto on lähellä venttiiliä, ei tähystyksellä selvitä, vaan vanne on irrotettava.

Lopuksi sujutetaan löysä (ei tyhjä) sisäkumi renkaan suojaan, ja rengas asennetaan rengasraudoilla ilman ruuvimeisseliä paikalleen.

Kun rengas on saatu paikalleen, pyörä käännetään oikeinpäin, pumpataan renkaaseen ilmaa ja rukoillaan, että ilmoja pitelee edelleen hän.

Olet saavuttamaton, pelkkä unikuva. Sinussa yhdistyvät kaikki hyvät asiat. Olet sinut itsesi ja ruumiisi kanssa.

Näin kerran sinun tulevan Marttakerhosta syli täynnä runsaita sämpylöitä. Sämpylät höyrysivät ja tuoksuivat hyvältä.

Minusta tuntuu että olit luovuttanut itsestäsi jotain niihin sämpylöihin. Ne olivat niin sinun näköisiä, avoimia ja paljaita. Minun olisi tehnyt mieli maistaa niitä sämpylöitä, mutta kaverit odottivat Baari 36:ssa.

Me puhuimme Baari 36:ssa taiteista ja sotkuista – mikä on taidetta ja mikä on sotkua. Minun oli vaikeata keskittyä keskusteluun, koska sinä pyörit mielessäni.

Ehkä seuraava kohtaaminen onnistuu paremmin. Varaan vapaata Marttakerhon aikaan. Olen ajoissa. Odotan sinua vaikka aamuun. Odotan ja luen kirjoja, kuten Alastalon salissa tai Rautatie.

Olen vaihtanut polkupyörää kuin entinen mies hevosta. Viimeksi vaihdoin napavaihteisen pyörän avovaihteiseen malliin. Vaikka olin sinut napavaihteisen pyörän kanssa, alkoi se painaa kuin vanha synti.

Nyt minulla on avovaihteinen polkupyörä, joka on herkkä ajaa, mutta se on myös herkkä likaantumaan. Ketjua ja rattaita joutuu puhdistamaan usein – varsinkin kostealla kelillä soratie saa voimansiirron rutisemaan. Sora ei pysy rattaissa, mutta hiekka tarttuu joka paikkaan, ja rapa roiskuu selkään. Mies pyörineen muurautuu erilaisiin kiviaineksiin – savesta soraan. Ja tietysti kiviä on jo kengissä. Menikö hankinta syteen, silttiin vai saveen, jää nähtäväksi.

Napavaihteisen vaihteisto on suojassa pahalta maantieltä. Napavaihteiston äly on ns. napanuora. Jos napanuora katkeaa napavaihteistossa, peli on menetetty, ja osat lentelevät pitkin maailman tuulisia teitä.

Voiko avovaihteistoa ja napavaihteistoa verrata avoliittoon ja avioliittoon? Voisiko avioliitto ollakin nimeltään napaliitto? Se onkin toisen jutun aihe.

Mistä voisin kirjoittaa? Joku sanoi, että kirjoita vaikka lusikasta. Eihän lusikasta voi mitään kirjoittaa. Ei lusikasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on lusikalla annettu.

Lusikassa ei ole liikkuvia osia, joten se tarvitsee vähän huoltoa. Mutta taivuttaa ja väännellä sitä voi – ainakin työkaluilla. Lusikka ei väänny silittämällä. Uri Geller osoittautui huijariksi, kun totuus iski lusikkansa taikurin soppaan.

Lusikoita on erikokoisia teelusikasta isoon kastikelusikkaan. Lusikalla voi syödä puuroa ja velliä (jos haluaa vatsaansa helliä), keittoa, soppaa, muhennosta, muroja ja oikeastaan mitä vain, mikä pysyy lusikassa. Ruoanlaittajalle lusikka on myös mitta. Armeijan lusikkahaarukka on kätevä käyttää: kun lusikoi keittoa, haarukalla voi välillä sipaista pulisonkeja. Kekseliäs Spede kiinnitti lusikan saranalla lautasen reunaan.

Metallimiehet syövät tauollaan teräslusikoilla. Kertakäyttäjän lusikka on muovia. Kinkereillä lusikoidaan kahvia hopealla. Sahansoittajat luottavat puulusikkaan. Kenkälusikkaa tarvitaan varsinkin, jos kenkä puristaa tai selkä ei taivu.

Kuinkahan moni on ottanut kummilusikan arkikäyttöön? Entä palkintolusikat, lojuvatko ne käyttämättöminä vitriinissä, vai laitetaanko ne kahvipöytään, kun Kekkonen tulee? Monikohan on polttanut talonsa laitettuaan puulusikan tiskikoneeseen?

Lusikka muistuttaa kirjoittajaa, ettei hän elä pelkästä leivästä. Soppaakin on syötävä. Nälkäisenä syntyy vihaista tekstiä. Kylläisenä lusikka-asennossa kypsyy lempeää tekstiä. Mutta jos ei saa nukutuksi, univelka kostautuu, ja lusikat voivat mennä riitaisasti jakoon, jolloin lusikoita halkaistaan hiuksilla.

Taidan olla jo leipiintynyt kirjoittamaan lusikasta, joten siirryn lusikkaleivän ja hyvän kirjan pariin. Siis ei lusikasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on kauhalla kovisteltu.

Mistä voisin kirjoittaa? Joku sanoi, että kirjoita vaikka haarukasta. Eihän haarukasta voi mitään kirjoittaa. Ei haarukasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on lusikalla annettu.

Nälkä tulee haarukasta kirjoittaessa. Haarukassa ei ole liikkuvia osia, mutta jos sitä liikuttaa, se liikkuu. Mutta ketä se liikuttaa, mitä se piikeissään liikuttaa – kieltä, poskea tai vaikka maksaa.

Ajan pyörällä, jota ohjaan etuhaarukalla kohti kahvila Atrainta. Ehdin kuin ehdinkin syömään sopivassa aikahaarukassa. Lukitsen pyörän takahaarukasta telineeseen. Telineessä nököttää yksinäinen pieni etupyörä paksulla vaijerilla lukittuna. Joku on vienyt polkupyörän sen ympäriltä ja kasailee siitä uutta kulkupeliä. Lapsirukka on onneton.

Atraimessa on täysi tohina päällä. Pöydät ovat täynnä väkeä. Tiskillä, josta ruoka tilataan, on hieman jonoa. Pari keltapaitaa juttelee kaivon paikasta.
– Kyllä ne suunnittelijat ovat tyhmiä.
– No miksi?
– Vesi ei virtaa ylöspäin!

Tilaan maksalaatikkoa, joka on tarjouksessa, koska erä oli tippunut trukin haarukasta pihalle. Atraimessa ei kauaa mietitty, ostetaanko erä sisään. Kyllä se asiakkaiden sisällä pysyy. Hirviporukka tulossa. He ovat varanneet ison pöydän ikkunan vierestä. He eivät nirsoile.

Talkooporukka jättää neljän hengen pöydän. Otan siitä paikan. Haarukoin maksalaatikkoa ja katselen välillä miehen niskaa, joka ei ole limassa. Hänellä taitaa olla siisti sisätyö. Maksalaatikko häneenkin uppoaa – toimistorottaan. Sinisen takin selässä lukee Rukka. Mies käveli vaivalloisesti pöytään. Olisikohan kierukkavamma polvessa.

Mies kääntyy yllättäen minuun päin.
– Juoksetko?
– Kyllä tai siis hölkkään.
– Olet pitkäkoipinen, tuulta nopeampi vinttimies!
– No ei voi sanoa. Olen hidasliikkeinen ja harkitsen jokaista askelta tässä elämässä.

Olen valmis ennätysajassa. Maksalaatikko maksoi vaivan. Mies katsoo, mitä ihmettelen haarukka ja veitsi kädessä.
– Älä haaveile, asettele HaaVeiLu. Haarukka-veitsi-lusikka – raitsikka odottaa.
– Pyörä odottaa, korjaan.

Kun pääsen kotiin, laitan elokuvan, Haarautuvan rakkauden talo, pyörimään. Siis ei haarukasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on haravalla kammattu.

– Pahinta ovat sotkijat.
– Yhteiskunta on kehittynyt: nykyisin sotkijat pistetään siivoamaan jälkensä.
– Onko graffiti sotkua vai taidetta?
Aikuinen nainen mä oon
– Mihin taide loppuu, siitä sotku alkaa. Mihin sotku loppuu, siitä taide alkaa.
– Älä sotke sotkua taiteeseen. Pidä ne erillään.
– Aamulla pitäsh lähtee pilkille.
Tahtoisin jatkaa, hyvin alkanutta matkaa
– Mutta eikö kaikki liity kaikkeen? Vaikka me, jotka olemme tässä pöydässä. Me liitymme baariin, baari liittyy kaupunkiin, kaupunki liittyy Suomeen ja Suomi meni liittymään EU:hun.
– Mutta lausutaanko Kajaani kahdella vai kolmella j:llä?
– Älä sie sotke Kajjaania taiteisiin!
– No onhan siellä se runoviikko ja Reimaluoto.
– Aamulla pitäsh lähtee pilkille. Henttonen lähtee ja.
– Runo ei sano miulle mittää, mutta Joensuu on kaunis, vaikka kallis kaupunki.
– Älä sotke Joensuuta taiteisiin. Siellä asuu kunnon ihmisiä, kuten isä.
– Älä sie sotke issääs tähä.
Sua tarvitsen sydänystäväksi aikuisen naisen
– Onko alikulkukäytävän graffiti taidetta?
– Alikulkukäytävä ilmankin graffitia on taidetta, kunhan se nostetaan jalustalle galleriaan. Marcel Duchamp kantoi pisuaarin galleriaan ja antoi sille nimeksi Suihkulähde.
– Aamulla pitäsh lähtee pilkille. Henttonen hakee.
Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden
– Onko muuten Koivuniemi taidetta vai viihdettä?
– Älä sie sotke Koivuniemeä taiteisiin. Paula on tolkun ihmine.
– Tässä baarissa kaikki ovat hyvin aikuisia, tolkun ihmisiä. Vai mitä ajattelet, Kekkosen näköinen, hiljainen mies?
– Ei ole keski-ikäistä miestä nenä- ja korvakarvoihin katsominen.

Kekkosen näköinen mies poistuu baarista ja törmää betoniporsaaseen, mikä on näyttämötaidetta. Jos betoniporsas viedään galleriaan, siitä tulee readymade. Jos taas betoniporsas vahingoittui, hän syyllistyi eläinrääkkäykseen.

Mikko tarkistaa opiston pihalla, että repussa on kaikki tavarat. Samalla Jaana ohittaa hänet laulellen ja minimekko liehuen.
Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle.

Jaana ja Mikko menevät samaan hissiin
– Neljäs kerros sinullakin, Jaana avautuu.
– Oletko sinäkin menossa esiintymistaidon kurssille, Jaana utelee Mikolta.
– Näytät jännittyneeltä, Jaana jatkaa.
– Kyllä olen tai siis en ole. Ehkä vähän jännitän, onkohan minulla kaikki tavarat mukana? Mikko avaa repun jo kolmannen kerran.
– Ota rauhallisesti, ihmiset ovat etupäässä mukavia. Minä en pelkää ihmisiä. Päinvastoin minä tykkään olla esillä. Jo kouluaikoina suorastaan tyrkyttäydyin lavalle.

Valot sammuvat ja hissi juuttuu paikalleen.
– Apua, mitä täällä tapahtuu. Minä pelkään pimeää! Jaana melkein kirkuu.
– Ota rauhallisesti, sähköt menivät poikki, mutta asia korjaantuu varmaan muutamassa minuutissa. Minä en pelkää pimeää, Mikko sanoo.
– Aah, ota minusta kiinni, Jaana rukoilee.
– Yritän löytää sinut, ai tässä on joku nappi, Mikko tarraa Jaanan rintaan.
– Aah, paina kovempaa sitä nappia, aah.
– Ahaa siinähän sinä oletkin.
– Halaa minua, ota minut syliin.
– Jospa minä vähän halaan. Laulanko jotain?
– Älä laula, ollaan vaan.
– Sinähän täriset, koita hengittää syvään.
– Sinä olet turvallinen mies. Ja olet varmaan turvallisesti naimisissa.
– Eronnut.
– Sepä hyvä tai siis ikävää. Kamalaa, kun kaikki eroavat. Sinkkuna ei voi erota itsestään. Paitsi kuoltua sielu ottaa loparit.
– Sielu painaa 21 g.
– Oletpa sinä viisas, tiedät kaikkea. Jos me täältä selvitään, niin. Jaanan puhe keskeytyy.
Valot syttyvät ja hissi jatkaa matkaa.

Sukupuolimulti-ihminen (S) Marsista kuuli, että Maassa puhutaan paljon rakkaudesta ja seksistä. Siis siellä tiedetään asiasta jotakin. Sinne täytyy matkustaa ensiaputilassa.

S:llä meni huonosti. Vappuheila oli toisen luona ja puoliso lähti litoon Plutoon. S oli monesti pettynyt parisuhteissaan. Tämä puute piti paikata kirurgisin toimenpitein. Nimittäin Venuksella hänelle tehtiin sukupuolten laajennusleikkaus. Hänellä on nyt kolme penistä ja kolme vaginaa. Hän pystyy tyydyttämään itse itsensä. Mutta silti hänen elämästään puuttui jotakin.

S laskeutui Vesivehmaan lentokentälle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa. Hän otti taksin, jonka kuljettaja sattui olemaan Ossi Kossila, seksin tutkija. Tutkijan työ on niin huonosti palkattua hommaa, että hän ajaa taksia iltaisin. Kossila innostui kun sai tietää, mikä S on miehiään. Hän on juuri tekemässä vertailevaa tutkimusta Maan ja Marsin seksistä. Kossila otti lehtiön käteensä ja haastatteli S:tä ajaessaan mutkaista tietä.

– Kun olitte vielä puolisonne kanssa, montako kertaa rakastelitte viikossa, mikä musiikki soi taustalla? Puhuitteko politiikkaa aktin aikana? Puhuitteko rumia, esim. voihan marsipaani?
Taksi tiesi HotLipsin olevan valoisa kauppa verrattuna Rautatienkadun hämäriin kauppoihin. HotLipsin edessä taksikuski kysyi:
– Käytkö Bryggassa ottamassa rohkaisua? Tutkimuksissani on selvinnyt että varsin moni seksikauppaan menevä ottaa pienet ennen suurta askelta punaisenaan pornahtavaan liikkeeseen.

Hotlipsissä S penkoi alennuskoreja ahnaasti. Mukaan tarttui hajusteita, liukkareita, alkkareita, vibroja ja keinovaginoita. Yksi nukke tuli kaupan päälle. Hän poistui kadulle nukke olalla ja painava kassi kädessään, mutta kuitenkin tyhjin käsin. Täältäkään ei löytynyt sitä mitä hän oli hakemassa. Kadulla harhaili eksyneen näköinen mummo, joka huomasi S:n ja ymmärsi että siinä on riski ihminen, kun jaksaa kaveria olalla kantaa.
– Ulko-ovi on niin painava, etten saa sitä auki.

S tarjoutui auttamaan, vaikkei hän hyötyisi mummosta mitään. Hän laski nuken ja kassin maahan ja auttoi mummon rappukäytävään, jossa mummo herkesi uteliaaksi.
– Mistäs työ ootta kotosii? Ootteko Karjalast?
– Eikun Marsista, vanhemmat ovat kyllä syntyneet Antreassa.
– Siis Karjala poikii.
– No joo, Marsin Karjalaisia.
– Kiitoksii. Mänkää hyväst sinne Marsii, viekää terveisii.

Tässä kohtaamisessa oli jotain, mikä kosketti S:tä. Tuntui että mummo oli hyvin köyhä ja vaivalloinen, mutta silti hänellä oli kaikki. S nousi Vesivehmaalta ja heitti hanskat ilmakehään. Marsissa hän perusti Karjala-seuran.

Anja kävelee suureen pankkisaliin. Hän ei oikein ymmärrä, mihin hänen pitäisi mennä. Mies, jonka kädessä on numerolappu, nousee ylös ja saattaa Anjan automaatin eteen. Mies painaa nappia, jolloin laite sylkäisee uuden numerolapun. Mies repäisee lapun ja ojentaa sen Anjalle. Sitten mies saattaa Anjan odotustilaan. He istuutuvat vierekkäin.
Miehellä on numero 22 ja Anjalla 30. Mies ehdottaa että he vaihtaisivat laput. Anja epäröi eikä halua luopua lapustaan vaan puristaa sitä tiukemmin kädessään.
Tulee miehen vuoro. Hän heilauttaa kättä Anjalle ja menee tiskille. Anja jää tuolille istumaan puristaen lappua toisessa kädessä ja laukun kahvaa toisessa.
Mies palaa odotustilaan ja jää istumaan Anjan viereen. Mies käsittää hyvin Anjan tilanteen vaikkeivat he ole puhuneet juuri mitään.
Kun tulee Anjan vuoro, mies saattaa Anjan tiskille ja palaa odotustilaan. Anja kaivaa laukustaan tiliotteet ja ojentaa ne pankkivirkailijalle, joka voisi olla ikänsä puolesta hänen lapsenlapsensa.
”Minulla on maksamattomia laskuja”, Anja sanoo huolestuneen näköisenä.
Virkailija katsoo kummissaan tiliotteita ja ojentaa ne Anjalle.
”Eivät nämä ole laskuja vaan tiliotteita,
kaikki on kunnossa.”
Virkailija saattaa Anjan odotustilaan miehen viereen.
Anja sanoo miehelle: ”Kaikki on kunnossa.”
Mies nousee ylös ja toivottaa Anjalle hyvää jatkoa. Samalla hän nappaa lompakon Anjan taskusta. Mies poistuu, ja Anja jää odotustilaan seisomaan ja toistamaan:
”Kaikki on kunnossa”.

• Mutsikapinalliset saattavat suurina ryhminä vaikuttaa pelottavilta.
• Eivät he tee mitään pahaa, ellei heitä uhkailla.
• Jos kuitenkin mutsikapinallisryhmä näyttää lähestyvän teitä, olkaa aivan rauhallisia ja menkää sikiöasentoon.
• Mutsikapinalliset nuuskivat teitä ja lähtevät virumaan poispäin.
• Karkuun ei kannata yrittää, sillä mutsikapinalliset juoksevat kuitenkin kovempaa.

Uusi Lada 1500 S on valmistunut

Uudessa Ladassa on paljon puhtaammat pakokaasut, siinä on erittäin katala katalysaattori. Lada antaa siis kaikkien kukkien kukkia.
Uusi Lada 1500 S on paljon hiljaisempi: vierekkäin istuvat kuulevat toistensa puheen. Ja nyt insinöörimme työskentelevät kuumeisesti, jotta myös takapenkkiläisiä voitaisiin kuunnella.

Lada on edelleen edullinen hankinta. Ne jotka nousun aikana ajoivat Ladalla, ajavat myös laman läpi Ladalla. Lada on lämmin, joten mantteleita ei tarvita. Lada lähtee käyntiin niin Siperiassa kuin Sipoossakin. Myös inhimillisyys ja jopa tekoäly ovat tallella. Jos aurinko paistaa kuumasti, Ladalle tulee paha olo: sen äänimerkki alkaa soida. Jos taas sataa vettä, pyyhkijät eivät sammu ollenkaan. Ladan rakenne on vanha tuttu: takavetoinen, 4-sylinterinen, 4-tahtinen, 4-ovinen, 4-silmäinen, 3-tuhkakuppinen.
Keskuslukitus kuuluu vakiovarusteisiin, kun perhe istuu takapenkillä. Ladalla ja talonmiehellä on yhteinen piirre: erilaisia avaimia on paljon.

Uutta Ladaa voi käydä koeajamassa valtuutetuilla Konela-piirimyyjillä. Koeajaneiden kesken arvotaan Boris Jeltsinin Brežnevin aikainen karvahattu. Edustuskäyttöön kannattaa lisävarusteeksi ottaa Konelan koristeelliset kapselit. Mökkeilijöille, retkeilijöille ja marjannoukkijoille suosittelemme tilavaa Combi-mallia. Lokakuun ajan on voimassa takavetoetu 2000 mk!

Kun olette hankkineet Uuden Ladan, emme jätä teitä pulaan. Jos bensiini loppuu, kääntykää valtuutetun ja edullisen Konela-huollon puoleen. Katalysaattoreista meillä opastaa Kata-Combi Kääriäinen.

AJOMIES ÄLÄ KIIREHDI SUOTTA – UUSIA LADOJA RIITTÄÄ KYLLÄ!

Miten kuulet – siten asut. Voimme arvata, minkälaisessa kerrostalossa asut. Ota kaapista DURALEX-juomalasi, mene seinän viereen ja aseta lasi korvan ja seinän väliin.

• Ääni kuuluu epämäärääisestä suunnasta. ja monovastaanotossa (yhden Duralexin systeemi) häipyy lähes kuulumattomiin. Vastaus: 60-luvulla tai sitä ennen rakennettu talo.
• Läsnäolovaikutelma (presence). Aivan kuin olisitte naapurissa. Poskisolistit erottuvat hyvin toisistaan. Vastaus: 70-luvun nopean rakentamisen talo.
• Kipuraja. Varokaa ettei Duralex hajoa. Vastaus: Opiskelija-asuntola. Suosittelemme nopeaa valmistumista tai äkkirikastumista (pikapankki).

Muna ja Mannerkivi

Arkiaamuna kahta en hevin vaihda. Toinen on keitetty kananmuna ja toinen on Mannerkiven bussi. Molemmat 10 minuuttia myöhässä.

Mannerkiven kaappaus

Aamu oli tavallisen sateinen. Mannerkiven bussi lähti asemalta mitään aavistamatta. Pullapoikien pysäkiltä autoon nousi oudon näköinen mies, jolla oli pitkä ulsteri ja vihreä pipo. Mies veti povitaskustaan aseen ja uhosi: ”Nyt ajamme minun ohjeiden mukaan!” Autossa oli kireä tunnelma ja mutterit löysällä. Kuljettaja sai viimein oikean vaihteen päälle käytyään koko kaluston läpi ja niin matka jatkui.

Ajoimme Oittiin tankkausta varten. Jatkoimme oitis eteenpäin kohti Riihimäkeä. Mies sanoi, että hän vapauttaisi Riihimäellä viisi matkustajaa. Näin tapahtuikin. Kaappauksen motiivi ja jatkotapahtumat jäivät epäselviksi.

Riihimäen asemalla nousimme idänpikajunaan ja palasimme Lahteen. Meitä oli kaksi Ristolan miestä. Vatsat kurnien painelimme toimistolle juuri ruokatunnin loppuvaiheessa. Suuri järkytys kohtasi meidät – risotto on loppunut. ”Ei hätää”, sanoi keittäjä ja vaihtoi täyden astian tiskille.

Mannerkivi here I go

Joinain aamuina, kun bussissa on tarpeeksi porukkaa, miehiä ja naisia tasaisesti, pistetään penkit syrjään ja aletaan tanssia. Pullapoikien kohdalla soi viimeinen valssi, jolloin varmistetaan saatille pääsy.