Marttojen marraskuu

– Mitä helvettiä! Hiiva katsoi ikkunaan.

Marttojen Kleinbussi, jonka kyljessä hohtivat kirjaimet ”MM”, kaarsi Vaahtolan pubin pihaan. Pubin ovi aukesi, ja Vaahtolan Martat pursuivat sisään kuin kermavaahto pursottimesta ja levittäytyivät pubiin kuka minnekin.

Martat alkoivat tekemään havaintoja. Yhdellä Martalla oli lehtiö kädessään. Kanta-asiakkaat olivat ihmeissään, mitä pubissa oikein tapahtui.

Myös Mikko oli hämmentynyt. Toisaalta hyvä että oli asiakkaita.

– Mitä ihmettä te Martat tutkitte ja kenen luvalla? Mikko kysyi.

Martat olivat niin keskittyneitä tarkkailemaan paikkoja, etteivät he noteeranneet lainkaan Mikkoa.

– Valoa tänne on saatava, sanoi Martta. – Täällä loistaa vain oluthana. Ikkunoista näkee tuskin läpi. Ne on pestävä. Verhot on uusittava. Kirjaa ylös kaikki parannusehdotukset, Martta.

– Tuuletin surisee ja ovet narisevat, ne on uusittava, ehdotti Martta.

– Tummuneet mäntypaneelit on poistettava ja seinät tapetoitava, sanoi Martta, joka silitti paneelia.

– Epätasainen lattia on hiottava tai vaihdettava parkettiin, sanoi Martta, joka konttasi lattialla.

– WC:n ovessa kahvan ympärillä on musta puoliympyrä, ovi on maalattava tai uusittava, huikkasi Martta pubin perältä.

– Tumman ruskeat tuolit ja pöydät on uusittava vaaleampiin, sanoi Martta, joka istui pöydän ääressä lähellä ikkunaa.

– Irtonaulakko on korvattava kiinteällä, sanoi Martta joka piteli naulakkoa kuin tankotanssija.

– WC:n sisältä löytyi Olennaisia, huusi Martta WC:n oven raosta.

– Se on avainlöytö, huusivat Martat yhteen ääneen.

– Wc:ssä on kuuluisa pisuaari. Marcel Duchampin pisuaari vuodelta 1917. Miten se on tänne ilmestynyt Mikko?

– Vaahtolan putki kävi sen asentamassa.

Hiiva ei malttanut enää pitää suutaan kiinni.

– Pysykää Marttalassa. Sisustakaa sitä mielin määrin, mutta älkää tulko tänne neuvomaan ja sormella osoittelemaan, miten täällä pitäisi olla ja elää. Antakaa vanhojen paneelien olla, ette saa repiä niitä irti.

– Kyllä tämä tila vaatii uudistamista. Tämähän on Vaahtolan käyntikortti, Martta korotti ääntään. – Kaiken lisäksi miehet leikkivät täällä Olennaisten kanssa eivätkä hoida aviollisia velvollisuuksiaan. Toisaalta Olennainen esineellistää naista. Te näette naisessa vain yhden astian.

– Mutta millä oikeudella te tulette tänne kunniallisten ihmisten joukkoon häiriköimään ilmoittamatta ja kysymättä lupaa? kysyi Hiiva.

– Sinun kunniastasi ei ole tietoakaan, etkä sinäkään aina ole lupaa kysynyt touhuisisi. Mutta nyt on Marttojen marraskuu ja meillä on asiaa, vastasi Martta.

Tilanne uhkasi riistäytyä käsistä. Mikko arveli, ettei hän kykene sovittelemaan asiaa, vaan soitti Veikkolan poliisin paikalle.

Poliisi sattui olemaan lähettyvillä, ja pian sameissa ikkunoissa näkyi sinistä välkettä.

Poliisin saavuttua Martat seisoivat puoliympyrässä tiskin luona. Poliisi jututti ensin Mikkoa, joka seisoi tiskin takana.

– Mikä on sinun näkemyksesi tapahtumista? kysyi poliisi.

– Martat vain ilmestyivät pubiin ja alkoivat tutkia paikkoja. Yksi Martta kirjasi ylös muiden huomioita, Mikko selitti.

– Onko teillä jokin sopimus tai lupa tulla tänne tutkimaan? poliisi kysyi Martoilta.

– Nyt on Marttojen marraskuu, sanoivat Martat yhteen ääneen.

– Jaaha. Teemme tästä raportin. Nouskaahan kaikki poliisiautoon.

Martat menivät ulos pubista poliisin saattelemana ja istuutuivat poliisiauton takaosaan kalteri-ikkunoiden suojaan. Tila oli karu, penkit molemmilla seinustoilla.

– Tämä tila pitää uudistaa, sanoi Martta. – Kirjaapa jepari ylös sinne raporttiin: seinät on maalattava, keinonahkaiset penkit korvattava kangaspäällysteisillä.

Poliisi uhkaili Marttoja Vaahtolan käräjäoikeudella.

– Pubirauhan rikkominen, esivallan nimitteleminen ja vastustaminen voivat tuoda teille kolme kuukautta ehdollista. Muuten mitä kirjaimet ”MM” tarkoittavat autonne kyljessä? Pilkataanko siinäkin poliisia?

– Ne tarkoittavat useita asioita: ”Martta myös”, ”Martta på Martta” tai ”Marttojen marraskuu”. Mutta poliisia emme pilkkaa, vakuutti Martta.

Poliisiauton ikkunaan koputettiin. Hattukouramies, jonka Mikko oli lähettänyt edusmiehekseen, avasi takaoven ja alkoi tekemään sovintoa.

– Kertokaa etukäteen tempauksistanne. Tämäkin Marttojen marraskuu -tempaus tuli täytenä yllätyksenä. Sovitaan tämä tällä kertaa meidän kesken. Ei viedä asiaa pidemmälle.

Kirsti oli sauvakävelemässä pubin luona. Hän otti nopeasti tilanteen hallintaan, tempaisi Hattukouramiehen syrjään ja alkoi sohia kävelysauvoillaan.

– Poliisi on ihan rappiolla. Ei saa yhtä akkalaumaa kuriin. Älkää tehkö mitään sovintoa. Viekää kamarille vaan koko sakki!

Kirstin edessä poliisikin oli voimaton. Mutta Martat nauttivat tästä kyydityksestä.

– On hyvä päästä seuraamaan poliisin toimintaa aitiopaikalta ja sisustamaan karuja sellejä ja muita tiloja, kehui Martta.

Veikkolan poliisiasemalla oltiin täydessä valmiudessa, kun poliisiauto kaarsi pihaan. Martat ohjattiin odotustilaan.

– Tämä odotustila vaatii uudistamista. Rikollinenkin on ihminen, joka katuu paremmin kauniissa ympäristössä, esitti Martta.

Uudistaminen keskeytyi käytävässä kaikuvaan ilmoitukseen:

”Huomio huomio kaikki autot, Marttala palaa!”

– Kamalaa, me haluamme mukaan, Martat huusivat järkyttyneinä.

– Te pysytte täällä – putkassa. Teidät kuulustellaan ja kyyditään takaisin Vaahtolaan.

– Apua! Marttala on meidän talo! Me puolustamme sitä kaikin keinoin!

– Veikkolan palolaitos on jo matkalla sinne.

– Aina pahempaa! He tärvelevät paikat sammutusvesillään.

<<<>>> 

Kadonnut Martta

Kun Martat palasivat Vatikaanista Vaahtolaan, he huomasivat yhden Martan kadonneen. Martta oli tullut Vaahtolaan, mutta kadonnut saman tien.

– Oletteko muuten nähneet Marttaa, kysyi Martta Martoilta.

Kukaan ei osannut vastata. He vain pyörittelivät päitään, niin että huivit viuhuivat. Sitten Martta otti ohjat käsiinsä ja esitti toimintasuunnitelman:

– Hajaannutaan etsimään Marttaa. Yksi menee Vaahtolan pubiin, toinen Vaahtolan valintaan, kolmas Henkimaailmaan, neljäs Hoitomaailmaan.

Kaikki Martat olivat samaa mieltä. Tämä on hyvä suunnitelma.

Vaahtolan pubi meni melkein sekaisin, kun Martta astui ovesta sisään. Kaikki kääntyivät katsomaan ihmettä. Martta käveli hieman epäröiden kohti tiskiä, jossa Mikko kuivasi tuoppeja valkoisella liinalla.

– Päivää, oletko muuten nähnyt Marttaa?

– En ole. Hän käy harvemmin täällä. Mutta kysypä noilta kolmelta kaverilta, tuolla nurkassa, hän osoitti sormellaan.

Hattukouramies, Antero ja Hiiva istuivat pöydässä, mutta heräsivät Martan kysymykseen:

– Päivää, oletteko muuten nähneet Marttaa?

Anteron pää painui hieman alaspäin, Hattukouramies hieroi päätään, mutta Hiiva rykäisi ja sanoi:

– En ole nähnyt. Vatikaanin matkalla minä näin hänet viimeksi. Onko hän varastanut jotakin?

– Martat eivät sorru rikoksiin, sanoi Martta tuohtuneena. Martta luopui toivosta ja käveli pubista ulos.

Samaan aikaan Martta oli mennyt Vaahtolan valintaan.

Nainen kassalla havahtui, kun Martta hiippaili tiskille.

– Päivää, oletko muuten nähnyt Marttaa?

– Kyllähän täällä Marttoja useinkin piipahtaa. Mutta en ole nähnyt Marttaa vähään aikaan, hän sanoi.

Martta joutui palaamaan tyhjin käsin kaupasta, joka tarjosi eioota.

Samaan aikaan Martta oli mennyt Henkimaailmaan.

Hän kurkisteli joka paikkaan: pylväiden taakse, kaappeihin, joissa pidetään virsikirjoja ja penkkien alle muttei uskaltanut huhuilla. Sitten Martta istuutui penkkiin ja alkoi rukoilla.

– Yläkerta, etkö sinä välitä mitään siitä, että Martta on jättänyt minut yksinäni häntä etsimään. Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua.

Yläkerta vastasi ja sanoi hänelle:

– Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.[1] Martta on valinnut hyvän piilopaikan, jossa jotain pientä ja piilossa olevaa otetaan häneltä pois.

Samaan aikaan Martta oli mennyt Hoitomaailmaan. Heti sisäänkäynnin luona luki ”ILMOITTAUTUMINEN”. Vastaanottoapulainen alkoi palvella Marttaa:

– Päivää. Onko teillä aika varattuna?

– Ei ole, etsin Marttaa, onkohan Martta täällä hoidossa?

– Kyllä, Martta on hammaslääkärissä. Häneltä paikataan yksi hammas.

– Voi kiitos, sanoi Martta helpottuneena. Hänen silmänsä peittyvät kyynelistä. Samassa Martta ilmestyi suu puuduksissa hänen luokseen.

Molemmat Martat poistuivat Hoitomaailmasta ja kävelivät muiden Marttojen joukkoon.

Vaahtolan Martat oli jälleen eheytynyt.


[1] Henkimaailma-kappaleessa on sovellettu Evankeliumia Luukkaan mukaan luku 10, jakeet 40–42