Vaahtolasta Vatikaaniin

Kirsti kiusasi Hattukouramiestä työpaikalla. Hattukouramies ja hänen pomonsa eivät uskoneet Vaahtolan käräjäoikeuteenkaan tässä asiassa vaan halusivat viedä asian Paaville.

Hattukouramies uskoi Yläkertaan, mutta hänen mielestään oli parempi kääntyä Pyhän istuimen puoleen pikaisen avun saamiseksi. Yläkertaakaan ei voi joka hiirenloukun jousella vinguttaa. Pomo oli kiireinen, joten hän laittoi Hiivan asialle. Asianomistajat ja Hiiva matkustivat Roomaan, jonne Hiiva oli aina halunnut. Hiivan mielestä kaikki rikokset vievät Roomaan.

Lentokoneessa oli käytävän molemmin puolin kolme penkkiriviä vierekkäin. Hattukouramies istui käytäväpaikalla, Kirsti ikkunapaikalla ja Hiiva heidän välissään. Miss Vaahtola hymyili käytävän toisella puolella yksinään. Hän oli menossa Colosseumille kuvauksiin. Hattu vilkuili silloin tällöin hänen sääriään. Vaahtolan Martat oli vallannut kymmenen paikkaa heidän edestään. Martoilla oli tarkoitus konsultoida Pyhän istuimen päällystämisessä ja saada näin ääntään kuuluville maailmalla.

Hattukouramiehelle tuli mieleen, kun hän pikkupoikana oli saanut kokea Marttojen muotinäytöksen. Kodin eteisessä, joka oli pukuhuoneena, roikkui leninkejä ja alusasuja. Kun hän puikkelehti naulakkojen alla, eräs puolipukeinen Martta kiusaantui siitä ja yritti hätistellä poikaa sivummalle. Mutta poikaa kiehtoivat liivit ja sukkanauhat.

Vatikaanissa jonotettiin Paavin puheille pääsyä. Jonossa Kirsti pyöri kuin väkkärä, juorusi vieressä olevalle tuntemattomalle ja osoitteli sormellaan Hattukouramiestä:

– Tuon lapasen takia piti lähteä tänne asti matkustamaan.

Hän sanoi sen kyllin kovalla äänellä, jotta Hattukouramies kuuli. Toisaalta Kirsti myös hölisi äänekkäästi ja nauroi vahingoniloisesti, mikä aiheutti Martoissa liikettä. Hattukouramiestä oli ärsyttänyt kauan Kirstin elämöinti. Ei olisi jaksanut kuunnella enää. Puhui paljon itsestään ja läheisistään, mutta ei sanonut mitään. Ja osasi olla ilkeä.

Aikansa Kirstiä kuultuaan Martat muodostivat ringin Kirstin ympärille ja tuijottivat tätä uhkaavan näköisinä. Kirsti punastui, puristeli nyrkkejään ja kiroili. Mutta hiljeni lopulta. Tämä kohtaus sai suurta huomiota osakseen. Hattukouramiestä jo melkein säälitti Kirstin kohtalo palaa kaikkien nähden kiirastulessa. Mutta Kirstin piina jatkui.

Paavin mikrofonit ovat kuulleet kaiken, ja niin kaiuttimista alkoi kuulua papillista puhetta:

– Sinä työpaikkakiusaaja, joka sikisit sakkapesästä, jätä Hattukouramies rauhaan. Ellei näin tapahdu sinut siirretään Veikkolan tehtaalle erityistarkkailuun. Menkää ja tehkää sovinto työpaikallanne.

Paluumatkalla lentokoneessa Martat ottivat Kirstin hoiviinsa. Hiiva ja Hattukouramies tilasivat huurteiset. Hattukouramies vilkuili ympärilleen, näkyykö Miss Vaahtolaa. Ei näkynyt. Mutta edessäpäin näkyi aivan Virpin oloinen nainen. Hattukouramies nousi käytävälle ja käveli tämän luokse. Tuntematon nainen hämmästyi, kun Hattukouramies kääntyi katsomaan häntä. Hattukouramies palasi naama punaisena takaisin penkkiinsä. Kirsti oli purskahtamaisillaan nauruun, mutta Martat estivät sen tuijotuksellaan.

Hiiva kiteytti matkan:

– Turhaan tultiin tänne asti. Vaahtolan Martat olisi hoitanut homman halvemmalla.

Yksi ajatus koskien aihetta “Vaahtolasta Vatikaaniin”

  1. 31.3.2016

    Tekstissä on paljon tunteita, tunnetta. Minä kyllä osaan poimia häpeän sieltä hyvinkin, monestakin kohtaa, kirjoittamattomista sanoista.

    Vaahtolan hienoja käänteitä, sanaleikkejä, hahmojen olevaisuus.

    Minulle jää tästä, oman itseni takia, päällimäiseksi mieleen toivo,
    Hattukouramiehelläkin on toive. Minä toivon todella, kaikkien puolesta, että Vaahtolan Marttoja olisi perustettu oikeassa maailmassa.

    Tämä on taattua sinua Vaahtolan kera. Kiitos, että sain lukea tämän.

    T: Milla

Vastaa