Katriina korjaa

Maikki Nieminen paistoi munkkeja Katriina baarin keittiössä. Hän kuuli oven kolahduksen – asiakkaita? Hän pesi kädet ja kiirehti salin puolelle. Hellevi ja Harri seisoivat tiskillä.

– Hellevi, en pidä siitä, että tulet tänne asiakkaana.

– Enkelinäkö minun pitäisi ilmestyä?

– Keltainen Jaffa, Harri sai sanotuksi ja katsoi kenkiään.

– Tuossa Jaffa. Mihin jätit Outin? Ehkä olisi parempi, että jättäisit kokonaan. Outista tulee vielä vaikka mitä. Ei olisi sopivaa seurustella hitsarin kanssa. Ja vielä ateisti. Mieheni on kirkkovaltuustossa. Olisi suuri häpeä meille, jos…

– Tiedetään, Harri keskeytti.

– Te olette sopiva pari, Maikki sanoi ja palasi keittiöön.

– Mennäänkö nurkkapöytään? Hellevi kysyi.

– Mennään vaan. Juon vain tämän Jaffan, niin olen ajokunnossa.

– Kyllä minä voin ajaa.

– Anna avaimet! Jää sinä tänne.

– Etkö tarvitse minua enää. Kaikki samanlaisia. Seksi kelpaa, muu ei. Oletko jo korkannut Outin?

– Puhu hiljempaa, Maikki kuulee.

– Ei se mitään kuule. Munkkirasva tirisee, ja radio soittaa hartaita säveliä.

Harri nappasi Helleviltä avaimet ja lähti baarista. Anglian startti rääkäisi, ja takarengas raapi pihaa. Hellevi meni levyautomaatille ja valitsi Carolaa.

Ei väli pöytien, lie pitkäkään
vaan pöydän viereisen, mä tuskin nään
sun kanssas jakaa sen, nyt toinen voi
mä yksin kuuntelen, kun kaukaa soi

Maikki tuli siivoamaan pöytiä märällä rätillä.

– Vieläkö sinä olet täällä! Tulet sitten maanantaina ajoissa töihin, ettei sinua tarvitse soitella pitkin kyliä.

Kun hänet tanssimaan, sä pyydät noin
niin hetkeen seuraavaan, mä nähdä voin
sun sanas uskoo hän, ja unelmoi
mä tiedän enemmän, nyt teille soi

Hellevi poistui baarista sanaakaan sanomatta.