Vaahtolan Vaahtoveikot

Hattukouramiehen puhelin soi.

– Hattukouramies.

– Urho täällä terve. Haluatko juoda kahvit?

– Mikäs siinä. Kyllä.

– Hyvä juttu. Tule Vaahtolan pubiin viideksi.

Hattukouramies meni viideksi pubiin, jossa hänet ohjattiin kellariin. Kellarissa oli pieni neuvottelutila, jonka etuosa oli valaistu. Kun Hattukouramies oli sisällä, ovi laitettiin takalukkoon, mikä ihmetytti häntä. Urho ohjasi hänet istumaan.

– Tervetuloa Vaahtolan Vaahtoveikot ry:n hallituksen kokoukseen, Urho aloitti.

Hattukouramies totesi olevansa väärässä paikassa ja lähti ovelle.

– Sinä olet juuri oikeassa paikassa – istu vain takaisin jakkaralle. Et kai sinäkin kuulu Veikkolan Huopaajiin, koska olet heti vastustamassa toimintaa!

– En kuulu mihinkään puolueeseen.

– Kokous on laillinen ja päätösvaltainen. Valitaan yhdistykselle sihteeri. Ehdotan Hattukouramiestä, Urho jatkoi.

– Kannatetaan, kuului pimeästä salin peräosasta.

– Hattukouramiestä kannatettu ja Hattukouramies valittu, Urho kopautti nuijaa.

– Mutta minulta ei kysytty mitään, ei tämä näin voi mennä.

– Kyllä tämä meni juuri oikean kaavan mukaan. Koulutamme sinusta nöyrän ja kuuliaisen sihteerin, jonka kontolle tulee paljon paperitöitä.

– Ja valvottuja öitä, matala ääni kuului salin uumenista. Matala ääni alkoi nauraa ja siihen yhtyivät muutkin.

Hattukouramies oli erottavinaan naurusta Vintin todistajista tutun naisen äänen. Ja oikeassa oli. Nainen tuli esiin Vesitorni-lehtiä kantaen.

– Vaahtolan veikot uskoo Vinttimieheen, ja sinun pitää sihteerinä vahvistaa ihmisten uskoa Vintin todistajiin. Säilytä näitä lehtiä ja jaa ihmisille, joiden usko horjuu.

– Mutta minähän uskon Yläkertaan enkä Vinttiin. Tämän sanottuaan Hattukouramies tunsi suuret kourat kainaloissaan. Hänet vietiin lavuaarin luokse ja alettiin suun pesu.

– Sinä vääräuskoinen, tästä lähtien uskot Vinttimieheen, toinen koura sanoi.

Tämän jälkeen suuret kourat taluttivat Hattukouramiehen salin peräosaan, josta avautui pyöreä luukku, joka johti betoniseen viemärputkeen. Kourat työnsivät hänet pohjalla olevan lavitsan päälle ja sulkivat luukun.

– Olet nyt syvällä – Olennaisen sisällä. Mieti siellä mihin uskot, sanoi ääni epämääräisestä suunnasta.

Hattukouramies kätköilee

Hattukouramies löysi harrastuksen, joka on pitänyt hänet liikkeessä Vaahtolan ja vähän Veikkolankin metsissä: hän alkoi etsiä kätköjä. Se on eräänlaista aarteenetsintää Vaahtolaan sovitettuna. Harrastuksen toi Vaahtolaan Urho, joka oli konsultointimatkallaan törmännyt kätköilyä harrastavaan kaveriin. Urho ei ole itse ehtinyt kätköilyä harrastaa työkiireiden takia. Mutta Vaahtolan Lyytin toimittaja Torni Migren innostui harrastuksesta.

Vaahtolan Lyytissä on palsta, jossa kätkijät ilmoittavat uusista kätköistä. Kätköstä kerrotaan vähintään tunnus ja sijainti. Lisätietoina saatetaan mainita koko, korkeus maasta, vihje yms. Kätkö sisältää ainakin kuvauksen harrastuksesta ja lokikirjan. Mutta se voi sisältää myös tavaroita, joita piilottaja tai löytäjät ovat sinne panneet. Kätkön löytäjä laittaa lokikirjaan oman nimimerkin ja päivämäärän. Samalla hän merkitsee omaan kirjanpitoonsa kätkön tunnuksen ja päivämäärän.

Kun Lyyti ilmestyy Vaahtolan pubiin, kätköilyn harrastajat tappelevat lehdestä. Ja kohta nopein rynnistää ovesta ulos Vaahtolan metsiin tai puistoon. Vajaa tuoppi jää pöytään.

Hattukouramies esitteli harrastuksen Anterolle, joka omaksui sen nopeasti. Antero on löytänyt jo sata kätköä vuodessa. Hänellä on myös muutama oma kätkö, joiden kunnosta hän huolehtii.

Hattukouramieskin pohti oman kätkön perustamista. Hän perustaisi riittävän suuren kätkön, johon mahtuisi Ford Anglian käsikirja vuodelta 1963.

Hattukouramies meni eräänä aamuna aikaisin Vaahtolan puistoon. Hän etsi kätkölle sopivan kivenkolon, johon kätkö juuri ja juuri mahtui, mutta se oli hyvin piilossa. Kätköön oli laitettu lokikirja, selostus kätköharrastuksesta ja Anglian käsikirja. Hän määritteli kätkön sijainnin tarkasti ja piirsi siitä pienen kartan. Vahtolan Lyytin toimituksessa hän esitteli kätkön toimittaja Torni Migrenille, joka lupasi laittaa sen lehteen.

Hattukouramies kuuli, että Kiljukaulalla on sama harrastus. Kasaantuuko synkkiä pilviä hyvän harrastuksen niskaan? Sabotoiko Kiljukaula Hattukouramiehen kätköä? Lavastaako Kiljukaula Hattukouramiehen huumeiden jakelijaksi? Vai kirjoittaako hän lokikirjan täyteen exätystä?