Kastakaa

Aune Nieminen voitti tosiaan kannettavan Gigantin arvonnassa. Soitin ensin Aunelle ja onnittelin voitosta. Menin vielä samana päivänä luovuttamaan palkinnon. Puhelimessa luulin häntä nuoremmaksi. Hän näytti ainakin seitsemänkymppiseltä seisoessaan asunnon ovella. Manasin mielessäni: nyt kyllä aikataulu kusee pahemman kerran; joudun vielä IT-tukihenkilöksi; mitä jos saan koronan?

Aune tarjosi keittiössä kahvit. Hän piti hyvin etäisyyttä. Pulla ja kahvi maistuivat. Minua pelotti Aunen mustasukkaiselta kuulostavan miehen jatkuva häirintä ja uhkailu, mutta Aune vain hymyili ja ikään kuin nautti tilanteesta. Mies lymysi ilmeisesti heidän makuuhuoneessaan. Teki mieli kysyä, oliko sillä ase? Mies epäili, että minä olen Veikko. Mikähän häntäheikki se Veikko mahtoi olla? Oliko Aune pettänyt miestään ja viettänyt yön Veikon kanssa? Lehtikorissa pilkotti Erotiikan maailma, Käsityö, Alibi ja Seiska. Seinillä oli alastonkuvia. Tuolin selkänojassa sojottivat kumiset naisen rinnat, mikä teki istumisesta hankalaa.

Tietokoneen asennus sujui kuitenkin nopeasti. Aunella oli TNA:sta hankittu nettiyhteys. Tarkoitti varmaan DNA:ta. Hän puhui muutenkin ihme kieltä, olisiko ollut karjalaa. Se muistutti isoäidin puhetta. En halunnut toista pullaa, jota hän tyrkytti ja sanoi kastakaa. Olisiko pulla pitänyt kastaa? Joku karjalainen rituaali varmaan. Valitin kuitenkin täyttä oloa ja selvisin tilanteesta.

Poistuin asunnosta hämmentyneenä. Aune ei saattanut minua ovelle vaan tuntui olevan täpinöissään koneen kanssa. Ei pyytänyt auttamaan. Yleensä hänen ikäisiään joutui neuvomaan kädestä pitäen: mitä nappia minä nyt painan? Missä on paina mitä hyvänsä -nappi?

Jäin vähäksi aikaa ovelle seisomaan ja kuuntelemaan, pitäisikö soittaa poliisit. Aunen miehen uhkailu vaikutti todelliselta. Aluksi ei kuulunut mitään. Mutta sitten alkoi kuulua Aunen voihkintaa, joka oli aika eroottista. Ehkä pitää hankkia oma elämä, ajattelin ja poistuin rappuun.