Hattukouramies ja Virpi Urholla kylässä

Ajankäytön konsultilla Urholla on kello kädessä, kun hän vastaanottaa vieraita eteisessä. Hän laskee mielessään, että vieraat voisivat oleilla kaksi tuntia, josta viisi minuuttia pitää varata päällysvaatteiden riisumiseen ja pukemiseen. Urholla riittää vielä illaksi tekemistä: Hän on menossa aamulla Marttalaan puhumaan ajankäytön merkityksestä. Sitä varten hänen täytyy valmistella puhe. Virpi ja Hattukouramies ovat vähän ihmeissään, miksi heidät kutsuttiin kylään, jos Urholla on niin kiire.

Hattukouramies auttaa Virpiltä takin päältä ja laittaa sen naulakkoon. Urho ohjaa heidät peremmälle:

– Käykää sisälmyksiin. Juotteko kahvia?

– Kyllä kiitos, Virpi vastaa ja Hattukouramies nyökkää.

Hattukouramies ja Virpi katselevat ympärilleen. Olohuoneessa heidän huomionsa kiinnittyy vinoon kirjahyllyyn, jonka toisessa päässä kirjat melkein koskettavat lattiaa ja toisessa päässä ne tavoittelevat kattoa. Alapäässä kärvistelee Veikko Huovisen Kasinomies Tom ja yläpäässä leveilee ajankäytön perusteos Aika on rahaakin.

Urho on ladannut keittimen valmiiksi, jotta kahvin keittämiseen ei menisi vierailuaikaa, mikä taas pidentäisi kokonaisaikaa. Ajankäyttö on ammattimiehen työtä.

– Kauanko teiltä meni aikaa pihasta pihaan? Urho kysyy.

– Ehkä 15 minuuttia tai 20 minuuttia, Hattukouramies sanoi.

– Minä ajan Vaahtolan keskustaan pihastani 14 minuutissa, jos tie on auki – ei hidastelijoita eikä ihmettelijöitä. Hitaat kuljettajat ovat raivostuttavia. He jarruttavat muutenkin yhteiskunnan kehittymistä, Urho sanoi.

– Jonossa ajaminen, jonottaminen yleensäkin on pahinta mitä tiedän. Kassajonossa pyrin ohittamaan muut puhumalla ajankäytön merkityksestä. Eihän tavallisilla ihmisillä yleensä ole sellaisia paineita kuin minulla. Minun täytyy jo työni puolesta näyttää esimerkkiä tehokkaasta toiminnasta, Urho jatkoi.

Urho kääntää fläppitaulun vieraita kohti. Hän on piirtänyt sinne kuvaajan, joka kertoo, miten ajankäyttöä tehostamalla saataisiin yhteiskunnassa parempia tuloksia aikaiseksi. Hattukouramies tuntee huonoa omaatuntoa hitaasta elämäntyylistään. Häntä kaduttaa tämä vierailu. Emmehän me ajatelleet tulla mihinkään koulutukseen. Pitäisiköhän poistua kahvin jälkeen? Virpi aistii, että Hattukouramies on vaivaantunut. Virpi tarttuu hänen käteensä.

Kahvipöytä on katettu Vaahtolan valinnan tuotteilla: pullia ja keksejä. Raakapakasteita, jotka on paistettu uunissa. Piinallista istumista, ajattelee Hattukouramies ja ahtaa pullaa suuhunsa.

– 15 minuuttia ja valmiit pullat. Aika on pullaa tai rahaa, Urho koittaa keksiä juttua pullista, kun näkee niiden kelpaavan.

– Minulla ei ole aikaa leipomiseen. Valmiiksi leivotut pullat ja paistaminen uunissa ovat minun juttuni. Nopeasti tuoreita pullia, jotka ovat kuin itse tehtyjä. Aikaa säästyy yhteiskunnalle.

Urho ilmoittaa väliaikoja, paljonko vierailuaikaa on kulunut ja paljonko sitä on jäljellä. Lopulta hän ojentaa puukantisen vieraskirjan. Vieraskirjassa esiintyvistä vierailijoista löytyy tarkat vierailuajat. Tekstiä on aika niukasti, nimet ja lyhyet kiitokset.

Urho on aina ajoissa myöhässä

Urho ajoi kovaa vauhtia kohti Vaahtolan keskustaa. Hän kuvitteli ehtivänsä hyvissä ajoin paikalle järjestelemään tekniikkaa kuntoon ajankäytön seminaaria varten. Hän olikin keskustassa nopeasti, mutta juuttui matalalla autollaan Marttalan liittymään.

Urho yritti hivuttaa ja huudattaa autoa eteen- ja taaksepäin. Aikaa kului monta minuuttia eikä auto hievahtanut paikaltaan. Hiiva sattui kävelemään paikalle ja näki, kuinka urheiluauton ratissa oli punakka mies. Urho avasi sivuikkunan.

– Hei voitko auttaa miestä mäessä?

– On nopea auto, mutta matala, sanoi Hiiva mittaillen samalla silmillään tapahtunutta. – Paljonko kulkee ja miten kiihtyy? Varmaan syö kuin hevonen?

Urho oli räjähtämäisillään, mutta hillitsi itsensä. Hän nousi autosta ulos ja hengitteli muutaman kerran syvään, kuten huippuseminaareissa oli opetettu.

– Minulla alkaa seminaari Marttalassa tai alkoi jo. Pitäisi saada auto pihaan.

– Voin yrittää tuupata, jos heijaat samalla autoa. Siis yrität liikuttaa molempiin suuntiin.

Auto irtosi liittymästä Hiivan avulla. Äänistä päätellen johonkin peltiin auton alla tuli pahoja naarmuja, joiden korjaamiseen saisi pitää monta seminaaria ajankäytöstä.

– Kiitos paljon avusta, Urho kiitteli helpottuneena. – Tarjoan joskus kaljat Vaahtolan pubissa, ajan kanssa. Menisitkö edeltä rauhoittelemaan Marttoja? Minä kasailen tavaroita esitystä varten ja tulen perässä.

Urho pyllisteli ja yritti kurkkia auton alle, mutta ei nähnyt mitään poikkeavaa.

Martat odottivat innolla ajankäytön seminaarin alkamista. He istuivat Marttalan salissa lehtiöt ja kynät kädessään. Eteisestä kuului lupaavia askeleita, ovi aukesi ja Hiiva astui sisään.

– Hyvää iltapäivää, Urho ei päässyt tulemaan, joten minä pidän teille seminaarin.

Martat katsoivat toisiaan ällistyneinä, alkoivat hermostua ja supattivat keskenään, mitä tämä oikein on.

– Aloitan esitykseni ajoneuvoista. Jos hankitte auton, varmistakaa että siinä on riittävä maavara. Tai tyytykää polkupyörään. Polkupyöriä on monenlaisia: miesten ja naisten pyöriä, kilpapyöriä, maastopyöriä. Polkupyörän tärkeimmät osat ovat: runko, ohjaustanko, pyörät, satula, tarakka. Mutta emme saa unohtaa valoja ja heijastimia.

Martta nousi seisomaan.

– Emme halua kuunnella mitään soopaa. Keitämme kyllä lounaaksi soppaa, jota ei sinulle riitä.

– Ymmärrän yskän mutta en nuhaa. Nenä vuotaa koko ajan. Urho taitaa jo kolistella eteisessä, sanoi Hiiva rauhoittaakseen Marttoja.

Hiiva ja Urho kohtasivat ovella.

– Älä puhu sitten mitään soopaa, neuvoi Hiiva ja poistui pihalle.

Urho aloitti esityksensä ja pyysi anteeksi myöhästymistään. Hän käytti 15 minuuttia aikaa selvittelyyn miksi myöhästyi Marttojen seminaarista. Hän vieritti myöhästymisen syyn osittain Marttojen niskaan.

– Teidän olisi hyvä tasoittaa Marttalan liittymä, jotta nopeatkin autot pääsevät pihaan. Nopeiden autojen kuljettajilla on usein kiire. He rientävät uupumatta rakentamaan tätä maata paremmaksi elää.

Purut

Ajankäytön konsultti Urho ajoi urheiluautollaan seminaariin Veikkolan Palolaitokselle. Kaasujalka oli painavampi kuin laitokseen vietävä viesti. Palopäällikkö oli pyytänyt konsulttiapua Urholta, joka oli kasvattanut, niittänyt ja korjannut mainetta sujuvana esiintyjänä. Laitoksen palomiehet olivat letkutornin ja työuupumuksen partaalla.

Matkalla Urho poikkesi kuluneiden sanontojen kirpputorille ja näki ihmisten köyhyyden: uutta ei ole varaa sanoa. Hän nappasi jotain kättä pitempää seminaaria varten: ”Ei vara venettä kaada, mutta vara-akku voi aiheuttaa kallistumista veneessä ja veneen hankinnassa.” Kassalla kävi ostoskäry.

– Mitä tekin kouluja käynyt mies täältä haette?

– Vanha vitsi on parempi kuin pullollinen ouzoa. Kun juo teetä tai veetä, palaa kieli – lapsuuteen ja jäätyy kiinni huurteiseen kaiteeseen. Puhu siinä sitten niille järkeä seminaareissa, kun kieli on kilon pultti.

Urhon auto sammui risteykseen, ja hän myöhästyi tilaisuudesta, jonka ohjelma sekosi kuin lankakerä krapulaisen käsissä. Muutama hälytys ehti tyhjentää palolaitosta, mutta hitaammat palomiehet pysyivät paikallaan kuin terrakotta-armeija siirapissa. Urho ehti kuin ehtikin lounaalle. Ohjelmassa oli heti lounaan jälkeen: ”Hihat palavat – mitä teen?”

Lounas sai Urhon vatsanpurut mouruamaan kokoushuoneessa kuuluvasti, eikä palopäällikön puhe kytevistä puruista helpottanut asiaa. Onneksi seuraavaksi katsottiin äänekäs elokuva, jossa palomies paloi loppuun. Pääosan esittäjä Reima Luoto oli luotu osaan.

Elokuvan jälkeen Urho aloitti esityksensä. Ensimmäiset 15 minuuttia hän selitti, miksi myöhästyi ajankäytön seminaarista. Sitten valkokankaalle syttyi Betlehemin tähti eli pylväsdiagrammi, jonka avulla Urho johdatti palomiehet tieteen maailmaan. Diagrammi kertoi eri palolaitosten hälytysten määriä suhteessa lämpötilaan. Hän selitti kuvaa sanoin ja laajoin käsiliikkein. Viimeiset 15 minuuttia hän kertoi urheiluautostaan.

Illalla Urho vaihtoi vapaalle ja astui satamassa vilkkuvaan laivaan. Toisen valssin loputtua hän saattoi naisen alakannelle ja puhui tälle intiimisti. Kolmannen varvin ja nokkaunien jälkeen hän nousi yläkannelle ja kohtasi tulevan kumppaninsa, joka istutti hänet oikealle puolelleen. Vasemmalla sopersi laitapuolen kulkija kurjissa vaatteissaan.

– Siinä meni taas hyvä mies.