Hattukouramies ja Kiljukaula rajalla

– Tämä lauta-aita on ihan surkea. Se luikertelee kuin käärme tontin rajalla, Kiljukaula sanoi ja heilutti käsiään.

– Puretaanko pois? Hattukouramies ehdotti.

– Puretaan vaan ja rakennetaan betonista korkea muuri. Ja liittymään portti.

– En halua asua vankilassa. Enkä availla porttia joka kerta kun kuljen siitä.

– Muuri jäsentäisi tonttia.

– Meinaatko että varkaat ja asiattomat pysyvät poissa.

– Ei kun se erottaisi meidät katualueesta.

– Haluatko erottua muista naapureista? Minä en tykkää mistään raja-aidoista. Luonnontilainen tontti on mukava ja helppohoitoinen.

– Koska sinä et jaksaisi tehdä täällä mitään.

– Ei sinuakaan pihalla ole montaa kertaa näkynyt.

– On ollut paljon muita menoja.

– Eihän täällä muillakaan ole mitään aitoja.

– He elävätkin kuin pellossa. Minä en halua olla mikään maalainen.

– Et halua olla minkään maalainen.

– He he. Huono vitsi.

– Puretaanko aita?

– Mutta jotain on saatava tilalle, vaikka pensasaita.

– Puskajussin meinasit minusta tehdä.

Hiiva poikkesi pihaan.

– Mitä te rakennatte vai suunnitteletko te?

– Hyvä kun tulit, ajateltiin juuri alkaa purkamaan aitaa.

– Älkää ihmeessä purkako. Oikaiskaa ja maalatkaa.

– Se on perustettu huonosti. Se olisi pian kallellaan.

– Purkakaa sitten. Minä voin auttaa.

– Tilalle on saatava jotain, kiljukaula painotti.

– Tämähän on kaunis luonnontilainen tontti, ei kai tänne mitään aitoja tarvita, Hiiva perusteli.

– Sitähän minä sanoin.

– Te olette tietysti sopineet tämän jo etukäteen. Hyvä on, minäkin kutsun tänne aidan puolustajia. Olen edelleen sitä mieltä, että aita tai muuri jäsentäisi tätä tonttia.

– Tästähän taitaa tulla jäsentenvälinen painikisa, Hiiva sanoi ja siirtyi askeleen kauemmas.

Urho kurvasi pihaan.

– Mitäs täällä suunnitellaan. Ei joutaisi juttelemaan. Olen menossa ajankäytön seminaaria pitämään. Teillä on aikaa ihmetellä.

– Aitaa tässä ihmetellään.

– Aitaa aikaa, kohta raikaa, Hiiva nauroi.

– Minulla on korkea betoninen aita ja valvontakamerat joka nurkalla. Olen paljon pois kotoa, niin täytyy pitää huolta omaisuudesta. Ajattelin hommata rottweilerin vartioimaan pihaa.

– Minäkin haluaisin koiran, mutta tuo ei suostu.

– Sinähän voisit käydä ruokkimassa ja ulkoiluttamassa rotikkaa, Urho ehdotti.

– Kuka ruokkisi ja ketä? Hiiva murisi.

– Kouluttaisin sen hyvin, Urho sanoi ja katsoi kelloa. – Nyt tuli kiire. Palaillaan.

Urheiluauto ampaisi pihalta maantielle ja pöllytti hiekkaa ja kiviä horjuvaan aitaan.

Hattukouramies ja Hiiva alkoivat purkaa aitaa. Kiljukaula kantoi naulaisia aidan lautoja kasalle.

– Mitä meinaatte tehdä laudoilla?

– Mietitään sitä rauhassa. Ei tiedä, mitä vielä keksitään. Vaikka leikkimökki.

– Ei mietitä, lainaat peräkärrin ja viet ne kaatopaikalle puujätteisiin.

– Tämähän sujuu kuin tanssi Vaahtolan lavalla.

– Alkaa olla aution näköistä. Kyllä tähän on jotain saatava tilalle. Urholla on selkärankaa ja betonia pihassa. Ryhdistäydy sinäkin Hattukouramies.

Hiiva teki asennon ja veti kättä lippaan.

– Katsotaan asiaa ensi kesänä.

– Ensi ja ensi. Tätä menoa ei tule ensi kesää. Ei tule yhteistä kesää.

– Nyt ollaan taas siinä hilkulla.

– Taidankin poistua, Hiiva sanoi ja lähti kävelemään pyörän luokse.

– Kiitos Hiiva avusta ja tuesta. Joisitko kahvia?

– Täytyy mennä. Moottoritie on kuuma.

– Vai kahvia sille rentulle. Urholle olisi voinut tarjota pullakahvit tai vaikka torttua.

– Unelmatorttua. Taidat olla ihastunut menestyviin miehiin.

Hattukouramies ja Kiljukaula istuivat keittiössä, söivät korppuja kahvin kera ja vilkuilivat lautakasaa.

One thought on “Hattukouramies ja Kiljukaula rajalla”

  1. AIDASTA
    Paras aitamalli on kolmionmuotoisista pystyrimoista tehty aita. Rimat kiinnitetään leveimmältä lappeeltaan
    tolppien vällille naulattaviin tukilautoihin.
    Kun aita on pystyssä, maalataan kolmionriman vasen lape punaiseksi. Oikean puoleiset riman lappeet maalataan keltaiseksi. Valmis aita hämää kauppiuaita ja poliiseja jotka
    erehtyvät tulemaan paikalle väärästä suunnasta.

Vastaa