Vaalipäivänä Urhon auto kiilsi Vaahtolan pubin pihassa. Hän oli ilmoittanut Vaahtolan Lyytissä puolueettomista vaalikuljetuksista. Hän lupasi kuljettaa äänestäjiä kylien perukoilta kunnantalolle.
Urhon puhelin soi.
– Urho, kuinka voin palvella?
– Päivää Kikkarilasta, täällä kaksi kansalaista odottaa kyytiä.
– Hyvä juttu, olen siellä vartissa.
Urho ajoi penkat pölisten Kikkarilaan ja oli sovitusti pariskunnan pihalla.
– Astukaa laivaan, olkaa hyvät.
– Kiitos. Istumme takapenkille herroiksi.
– Äänestysintoa teille.
– Täällähän on vaalimainontaa Suur-Kuohuvan puolesta. Eikös tämän pitänyt olla puolueeton kuljetus? Ja mikä tämä nimilista on? Mies alkoi epäröimään.
– Suur-Kuohuva on puolueettomastikin katsottuna ainoa oikea vaihtoehto. Voittajan puolella on varma ja turvallinen olo. Lähdetään kohti vaalihuoneistoa.
– Vaahtola on hyvin toimeen tuleva kunta. Suur-Kuohuvassa joutuisimme elättämään muita.
– Taloudelliset voimavarat kohdennetaan tehokkaalla tavalla taloudellisen liikkumavaran lisäämiseksi.
– Tuota et keksinyt omasta päästäsi.
– En. Olen lukenut ja tutkinut asioita omasta tai siis Vaahtolan ja Kuohuvan vinkkelistä. Täytyy ajatella asioita laajemmin.
– Tällaisessa isossa urheiluautossa on hyvä katsoa asioita laajemmin ja lakaista köyhät kyykkyyn. Ja unohtaa heidät syrjäkylille ilman palveluja.
– Jos ja kun Suur-Kuohuva -vaihtoehto voittaa vaalit, kaikki kyyditettäväni palkitaan muoviämpärillä, jossa on paketti Juhlamoskaa ja wc-paperirulla. Laittakaa nimi listaan, niin varmistatte palkkion saannin.
– En taida laittaa. Tiedä mihin siitä vielä joutuu.
– Ei tämä nyt mikään joutukaa sielut -juttu ole.
Urhon puhelin soi taas.
– Urho, miten voin palvella?
– Timppa tässä terve. Olen vaalikuljetusta vailla.
– Okei. Ajelen samalla suunnalla. Ei kestä kauan. Viisi minuuttia.
Urho teki u-käännöksen. Renkaat ulvahtivat.
– Mitä tämä merkitsee?
– Haetaan yksi äänestäjä. Tolkun ihminen.
Urheiluauto kääntyi ison talon pihaan. Pukumies harppoi auton luokse.
– Terve Timppa. Istu vaan etupenkkiin. Takana istuu pari liitoksen vastustajaa, Urho viittasi.
– Mitä me teemme niille? Jätetäänkö kyydistä?
– Katsotaan sopiva paikka.
– Kyllä me voidaan äänestää liitoksen puolesta, nainen sovitteli takapenkiltä.
– Mitä sinä menit sanomaan! Nainen vaietkoon vaalikuljetuksessa! Ei ne meitä jätä, kunhan pelottelevat.
Kunnantalon pihalla näkyi äänestysvilkkaus. Ihmisiä jonotti kunnantalon portailla. Ja pihalla seisoskeli muutamia ryhmiä turpakäräjöimässä.
– Mihin aikaan lähdet takaisinpäin, Kikkarilan pariskunnan nainen kyseli.
– Teille ei paluukyyti kuulu. Te häiriköitte matkalla.
– Maksan mieluummin taksin. Ei tarvitse kuunnella samaa paskaa, mies tokaisi. – Mutta valituksen aion tehdä. Puolueeton kuljetus, hyi hemmetti!