Magneettikuvaan vai valokuvaan

Minua väsyttää. Olen taas valvonut aamuyöllä ja murehtinut turhaan asioita, joilla ei ole merkitystä tai joille ei mahda mitään.

En halua nyt valokuvaan enkä salamavalojen säihkeeseen, mutta magneettikuvaan haluan. Onnistun aina magneettikuvissa. Osaan olla paikallaan – minut on kasvatettu siihen, pienestä pitäen istumaan kylässä sohvalla paikallaan. Paradoksi: olen esiintynyt harrastajateatterissa. Magneettikuvat ovat teräviä. Samaa ei voi sanoa loogisesta ajattelusta, vai onko se sumeaa logiikkaa.

Olen siis introvertti vaikken tykkää ihmisten lokeroinnista. Minulla on aikamoinen ristiriita ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. En tykkää että minua kuvataan matkoilla. Mutta poseeraisin magneettikuvassa, kun istun vaikkapa jossain Kroatian rannikon kahvilassa. Magneettikuva kertoo enemmän kuin tuhat valokuvaa, ja yksi valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siis miljoona sanaa.

Neurologi näkee fyysiset muutokset aivoissa. Hän ei kuvittele vaan keskittyy tosiasioihin. Minua ei enää pelota, mitä neurologi sanoo. Pään sisäinen maailma on ollut rikas, mutta raskas kantaa. Ajattelen liikaa – turhia asioita. Minä.

One thought on “Magneettikuvaan vai valokuvaan”

  1. 18.12.2015

    Kovin tuttua minullekin. Ajattelen samoin, ollaan sisaruksia.

    Pirkko Mäkinen
    Kirjallisuuspiirin vetäjä pääkaupunkiseudulta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *