Pirkko syntyi 1950. Kekkonen täytti samana vuonna 50 vuotta. Mitä ihmettä, siitähän tulee 70 vuotta. Uskotteko te että tämä kiharainen kaunotar on jo siinä iässä. Hän luistelee Tuusulanjärven jäällä ja kiitää kuin teinityttö Pirkko Kallioniemen lavalla.
Joskus liian kiharat hiukset ärsyttivät. Sade sai ne kihartumaan entisestään. Poikalyseota käyvä veli Jorma näki jotain kummallista: Pirkko pelasi lentopalloa sateenvarjo kädessä tyttölyseon pihalla. Onneksi pingistä pelataan sisätiloissa, niin tukka ei kastu.
Nuoruus veljien kanssa ei ollut aina sopuisaa. Se oli pahimmillaan tulenarkaa: Pirkko ja Jorma heittelivät palavia tulitikkuja toistensa päälle. Kerran palava tikku taisi harhautua Lavosen metsään.
Mutta eihän siinä vielä mitään. Suurin kiistanaihe oli ollut, kumpi joutui paimentamaan Karia. Miksiköhän?
Jormalla oli kelanauhuri, jolle äänitys tapahtui mikrofonilla matkaradiosta, niin ympäristön äänet tarttuivat nauhalle. Yhden biisin alussa kuului Pirkon riipaiseva ääni: Älä äänitä sitä. Ehkä biisi toi kipeitä muistoja menneestä. Jorman tuntien kappale oli Creedenceä. Vaikkapa Have you ever seen the rain, joka on suomeksi sateessa tukka kastuu ja kihartuu.
Pirkko, Pertti, Juha ja Maiju muodostivat työteliään ja palloilevan perheen, jolla on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin sisä- kuin ulkokentillä tai sisä- ja ulkovuoroissa. Aina ei voi voittaa. Kerran he kolaroivat kuplavolkkarilla kirjoituskoneen kanssa.
Juha ja Maiju jatkavat näitä perinteitä, mutta jättävät kirjoituskoneet rauhaan.
Pirkko lukee maailman kirjallisuutta eikä kaihda arvostella Sofi Oksasta tai Laila Hietamiestä. Tai kirjoittamista harrastavaa Kari-veljeä, jota myös kannustaa. Tämä kirjapiirin kantava voima, jonka kirjahyllyt notkuvat Tammen keltaisen kirjaston kirjoja ja muita laatukirjoja, lukee paljon. Ja osaa lukea myös rivien välistä.
Toivotamme Pirkolle hyviä lukuhetkiä ja jännittäviä pingis-pelejä Suomessa ja maailmalla. Hyvää jatkoa koko perheelle ja jälkipolville.