Pirkko 70

Pirkko syntyi 1950. Kekkonen täytti samana vuonna 50 vuotta. Mitä ihmettä, siitähän tulee 70 vuotta. Uskotteko te että tämä kiharainen kaunotar on jo siinä iässä. Hän luistelee Tuusulanjärven jäällä ja kiitää kuin teinityttö Pirkko Kallioniemen lavalla.

Joskus liian kiharat hiukset ärsyttivät. Sade sai ne kihartumaan entisestään. Poikalyseota käyvä veli Jorma näki jotain kummallista: Pirkko pelasi lentopalloa sateenvarjo kädessä tyttölyseon pihalla. Onneksi pingistä pelataan sisätiloissa, niin tukka ei kastu.

Nuoruus veljien kanssa ei ollut aina sopuisaa. Se oli pahimmillaan tulenarkaa: Pirkko ja Jorma heittelivät palavia tulitikkuja toistensa päälle. Kerran palava tikku taisi harhautua Lavosen metsään.

Mutta eihän siinä vielä mitään. Suurin kiistanaihe oli ollut, kumpi joutui paimentamaan Karia. Miksiköhän?

Jormalla oli kelanauhuri, jolle äänitys tapahtui mikrofonilla matkaradiosta, niin ympäristön äänet tarttuivat nauhalle. Yhden biisin alussa kuului Pirkon riipaiseva ääni: Älä äänitä sitä. Ehkä biisi toi kipeitä muistoja menneestä. Jorman tuntien kappale oli Creedenceä. Vaikkapa Have you ever seen the rain, joka on suomeksi sateessa tukka kastuu ja kihartuu.

Pirkko, Pertti, Juha ja Maiju muodostivat työteliään ja palloilevan perheen, jolla on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin sisä- kuin ulkokentillä tai sisä- ja ulkovuoroissa. Aina ei voi voittaa. Kerran he kolaroivat kuplavolkkarilla kirjoituskoneen kanssa.

Juha ja Maiju jatkavat näitä perinteitä, mutta jättävät kirjoituskoneet rauhaan.

Pirkko lukee maailman kirjallisuutta eikä kaihda arvostella Sofi Oksasta tai Laila Hietamiestä. Tai kirjoittamista harrastavaa Kari-veljeä, jota myös kannustaa. Tämä kirjapiirin kantava voima, jonka kirjahyllyt notkuvat Tammen keltaisen kirjaston kirjoja ja muita laatukirjoja, lukee paljon. Ja osaa lukea myös rivien välistä.

Toivotamme Pirkolle hyviä lukuhetkiä ja jännittäviä pingis-pelejä Suomessa ja maailmalla. Hyvää jatkoa koko perheelle ja jälkipolville.

Tippa

Suomalaisten mielestä suomen kielen kaunein sana on äiti. Mutta mikä on Pamelan mielestä kauhein sana? Se ei ala v:llä eikä p:llä vaan se alkaa t:llä.

Pamelan mielestä suomen kielen kauhein sana on tippa. Jos jotain ruokaa on jäljellä vain tippa, se ei ole naurun paikka. Se on kauhun paikka.

Irwin laulaa Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Mutta Pamelan perheessä tippakin voi tappaa: nimittäin ämpäriin hukutetaan hän joka on jättänyt tipan kuleksimaan. Varsinkin jos se tippa on jätetty jääkaappiin kuleksimaan. “Tuollainen tippa, se on syötävä pois.”

Astian koko kasvaa hetkessä, kun jäljellä on vain tippa. Tippa-astiat täyttävät jääkaapin ja ruokakaapit. Astiat kaasuuntuvat ja lopulta ne räjäyttävät kaapit.

Pamelan painajaisuni:

Hän avaa jääkaapin, joka on täynnä astioita. Siellä on suuria astioita, joissa on vain tippa ruokaa. Perunakattilassa on yksi peruna, vuokaa koristaa muutama riisinjyvä, leikkelepaketissa on yksi siivu kinkkua. Jääkaappi on samalla kertaa täysi ja tyhjä.

Missä kulkee se raja joka erottaa tipan normaalista, säilytettävästä määrästä?

Jos kurkkua 5 cm jäljellä: “syö pois kuleksimasta.”
Jeggu-pullo, jäljellä neljäsosa: “älä sylje pulloon, juo pois.”
Perunoita 3 kpl: “jaetaan.”

Vain kirjainten tippa erottaa sanat kaunein ja kauhein toisistaan.

Tämä kaikki kertoo, että tippakin Pamelan tekemää ruokaa on arvossaan. Hän on erittäin taitava ruoan laittaja. Hän loihtii ruokaa reseptien ulkopuolelta tai reseptien rivien välistä ja mittaa sydämellään ainekset. Milloinkohan minä laitoin uunin päälle? -kysymys kertoo, että ruoka on valmista.

Toivotaan Pamelalle tipatonta loppuelämää.

Airoluokan vene

Soutaja nousee veneeseen viimeisenä. Hänen hiilijalanjälkensä menee lasikuituveneen etutuhdosta läpi.

– Perkele

Hiiltynyt soutaja kokoaa itsensä.

– Tuhtoa on yritetty paikata karjalaisen kierosilmän neuvoilla. Kiteen Tokmannissa tuli vastaan. Ostettiin neuvoilla ainetta. Sanoi nimensäkin mutta ei oikeaa, koska pelkäsi vastuuta ja jälkipuintia. Puimaan tai uimaan hän olikin menossa

Tulppa kastuu joka kerta nimittäin pohjatulppa. Käynnistysvaikeuksia ei ole sillä moottori on saaressa lukkojen takana. Poika sitä enimmäkseen käyttää

Vene kulkee soutamalla meripeninkulmia vaikka ollaan sisävesillä. Huopaamalla kulkee vähemmän. Soutamatta ajaudutaan kiville tai mäkeen. Sähköjä ei ole mutta tunnelmassa on plus- ja miinusnapoja.

Kovia vauhteja hillitsevät hyttyset, joita joutuu hätistelemään soudun lomassa luonnon helmassa ja lahkeessa. Nimittäin niitä on lomittain ja limittäin. Tukuittain ei niinkään vähittäin. Ei auta Off eikä On. Heiluvat helmat ja lahkeet auttavat. Niinpä veneessä pistetään tanssiksi, joka yltyy transsiksi.

Ruokailu soudun lomassa hidastaa tahtia, jota huutaa perämies takatuhdolta. Hän pelkää tippuvansa sameaan veteen.

– Onko pakko syödä jäätelöä soutaessa!?

– On koska se sulaa.

Veneessä on tietysti innokas kalamies joka yrittää uistella mutta kuva tarttuu pohjassa olevaan tukkiin. Kalamies toruu kuvaa:

– Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa tukkia omassa järvessä.

Perämiehen järvisairaat kasvot sanovat souda tänään, huopaa huomenna. Sillä huomenna kiireet loppuvat. Loma loppuu, lasket veneen vapaalle.

Soutaja päättää vaihtaa airot keskenään. Airojen muoviset laakerit irtoavat ja tippuvat veteen. Ne painuvat pohjaan eikä niitä enää löydä. Kun laakerit ovat poissa airot lonksuvat pahasti. Souda siinä sitten vauhdilla. Perämies on syyttävän näköinen:

– Ei ehditä iltauutisille!

– Eihän siellä mitään uutta: sotia, sotia ja Aira Samulin tanssii sammuvien tähtien kanssa. Tai ikihonka Danny seisoo nuoremman kollegan haudalla ja kehuu tämän olleen hyvä ihminen.

Olga

Olga katsoi Volgan vihreää mittaria ja alkoi voimaan pahoin. Hänen suunnittelemansa Olga-laukku lepäsi vieressä muovisella penkillä. Avonaisesta laukusta repsotti puhe, jota hän oli tankannut pikavuoropysäkillä matkan varrella.

Olga oli ehdolla kuntavaaleissa Meikäläiset-puolueen listoilla. Hänet painostettiin starttirahan saamisen ehdolla ehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja on töissä TE-toimistossa. Meikäläiset-puolueen ehdokkaita ei sinutella vaan teititellään. Itseään he meitittelevät.

Volgan lokasuojat kolisivat irtokivien iskuista. Volga oli museoauto, ja siinä oli vakuutus, joka salli ajamisen 30 vuorokautena. Ajopäiviä ei riittänyt kaikkiin puhetilaisuuksiin omien ajojen jälkeen.

Hän oli myöhässä niin kuin aina. Ja myöhästymisistä puolueen nokkamies, isonenäinen Tuomo Liemi, muistutti vaaleaa naista joka vaaleissa.

Seurantalo seisoi kuin Nesteen hammas kylän ainoalla mäellä. Pihalla viittilöi Liemi. Hän ohjaili Volgaa ja Olgaa, joka väänteli rattia. Ohjaustehostin puuttui. Mutta Liemi ohjasti tehostetusti. Hän oli tehosekoitin. Ja Volga osui pihan ainoaan valaisinpylvääseen. Museoauto parka. Vaan Olgalla oli muuta ajateltavaa.

Olga ryntäsi seurantalon taakse ja antoi ylen. YLE kuvasi kaiken, mutta Liemi juoksi kamerat kumoon. Meitä ette saa kiinni mistään pahasta.

Liemi avasi tilaisuuden: ”Hyvät äänestäjät. Taas on vaalilupausten aika. Ja lupaukset on tehty täytettäviksi. Oman kylämme ehdokas Olga, olkaa hyvä. Estradi on teidän.”

Takahuoneessa Olga ruiskutti suusuihketta peittääkseen oksennuksen hajun. Sitten hän sujautti suihkeen Olga-laukkuun ja kiirehti puhetta pitämään.

Olga aloitti puheen: ”Rakkaat äänestäjät. Hienoa että olette tulleet paikalle. Kun me ajoimme tänne, saatoimme ihastella kauniita peltomaisemianne. ”Alun liirum laarumin jälkeen seurasi muiden puolueiden arvostelua. Ne puolustavat eläkeläisiä, opiskelijoita, lapsiperheitä ja muita köyhiä. Kun taas Meikäläiset tai tuttavallisesti Meset ajaa rikkaiden asemaa. Keskeinen teema on pääomaveron vaiheittainen poisto.

Puheen jälkeen kuultiin kuorolaulua, sahansoittoa ja kansantanssia.

Olga oli jo poistumassa, kun hänen vierelleen astui vanhempi mies.

– Olisin ehdokkaalta näin erikseen kysynyt: Miten meidän käy? Mennäänkö Natoon?

– Me emme tällä tasolla ota Natoon kantaa, Olga vakuutti.

– On siinä Olgaa tulla tänne puhumaan paskaa, sanoi kyläläinen ja lähti nauraen pois.

Marja, Arja ja Merja

Istun Selkäsaaren edustalla kiven päällä, hörpin kahvia ja muistelen Marjaa, Arjaa ja Merjaa. Seurustelin nuorena miehenä pari vuotta kunkin kanssa. Muistot 40 vuoden takaa ovat pistemäisiä välähdyksiä.

Marjan tapasin tanssilavalla. Hän oli nähnyt edellisenä yönä unta seitsemästä matosta. Kun Marja opiskeli eri paikkakunnalla, näimme vain viikonloppuisin ja viikolla kirjoittelimme kirjeitä. Silloin jo edesmenneet isämme olivat agrologeja. Hänen isänsä asiakkaita olivat olleet mm. Veikko Lavin kanat.

Marjan äiti rakensi stereotasoa. Levyt olivat valmiina, kunhan ne vaan saisi kokoon. Hankin superliimaa, joka ei sitten käytännössä pitänytkään, mutta dominoefekti toimi.

Arjan tapasin tanssiravintolassa. Jäin hänen mieleensä niin voimakkaasti, että hän laittoi henkilökohtaista palstalle ilmoituksen:

Kari Alias Peitsamo, Väinämöinen. Arja kaipaa Wakaata, jolla on näköä parantavat rillit ja Leinoa mielellään kuuntelevat korvat.

Opiskelukaverit huomasivat ilmoituksen, joka ei jättänyt arvailuille sijaa. Arjalla oli monta sisarusta ja villakoira. Ja perheellä oli kesämökki puhtaan veden rannalla. Arjankin kanssa harrastettiin kirjeenvaihtoa opiskelujen takia. Minulla oli siihen aikaan Anglia farmari DeLuxe, jonka jätin heidän tonttinsa ulkopuolelle öljyvuotojen pelossa. Arjan isällä oli tiepiirin suurin tiehöylä. Minä höyläsin ruohonleikkurilla puun taimen, mikä veti appikokelaan totiseksi.

Merjan tapasin tanssiravintolassa useammankin kerran ennen kuin seurustelu käynnistyi. Hänen sukunimensä oli Hanski [nimi muutettu], mikä aiheutti joskus hämmennystä. Heillä kyläili usein mopomies, joka puhui hävyttömyyksiä. Joka toinen sana oli perkele, mutta toista en muista.

Kerran istuimme kahvipöydässä Merjan vanhempien kanssa. Pöydällä oli tarjolla kääretorttua. Otin tortun ja huomasin siinä hometta. Söin sen ja vatsaa kipristeli. Miten olisi pitänyt toimia? Olisiko pitänyt valittaa pahoinvointia ja poistua paikalta? Vai olisiko home pitänyt siirtää huomaamattomasti tassin alle? Tätä olen pohtinut ja kysellyt jälkikäteen.

Ei nimi seurustelukumppania pahenna. Marjaa, Arjaa ja Merjaa yhdisti nimi, hoitoala ja silmälasit.

Selkäsaaren ohi hiihtää nainen, jonka selässä lukee Erja. Se on myöhäistä nyt. Pamela odottaa.

Seuraavan sukupolven laite

– Päivää. Kuinka voisin palvella?
– Polkupyörä kiinnostaisi.
– No mutta sehän sattui sopivasti. Tässä on teille uusinta uutta pyöräilyn sarkapelloilta. Sähköpyörä lähtee tänään sähköiseen hintaan. Meillä puhutaan suorastaan sähköshokista. Katteet on laitettu kylkiäisiksi tähän malliin.
– Paljonko tämä malli maksaa?
– Hinta ei ole ongelma. Me annamme maksuaikaa reilusti. Asiakas ajaa meidän omien etujemme ohi tällä pyörällä. Me lakaisemme tietä ja juoksemme pois alta, kun te pyöräilette äänettömästi ohitsemme. Talvella ajomukavuutta lisäävät lämpöistuin ja lämpökahvat, joissa on portaaton lämpötilan säätö. Älykäs mittaristo pitää teidät ajan tasalla mm. nopeudesta, kulutuksesta ja tietöistä. Varoitusvalot kertovat tekniikan saloista. Jos esim. virta käy vähiin, keltainen töpseli alkaa vilkkua. Mutta harvemmin virta loppuu, koska energiaa otetaan talteen koko ajan. Jarrutusenergia ja kuljettajan lämpö käytetään hyödyksi. Rengaspaineen säätö tapahtuu tuosta noin. Radiokanavien valinta onnistuu ohjaustangosta selaamalla. Tuosta napista saatte kaksoisvedon päälle. Onko teillä kesämökkiä?
– Ei ole.
– Kohta on, sillä tällä pyörällä mökkimatka sujuu perille asti. Kerran polkaisette ja olette mökin pihalla. Kaksoisveto päällä pääsette jopa umpimetsässä eteenpäin ja vaikka saunan lauteille asti.
– Mitä hyötyä näistä ominaisuuksista on minulle, joka en osaa käyttää perustoimintojakaan?
– Kyllä te opitte. Olette oikein viisaan näköinen nainen. Teistä huokuu sivistys.
– Maisteri vain. Minua pyörryttää pyörän hankinta.
– Tällä pyörällä teistä tulee tekniikan tohtori. Tämä pyörä on aikaansa edellä. Tämä on seuraavan sukupolven laite!
– Eli se ei ole minua eikä minun sukupolveani varten. Eikä minun polviani varten. Ne pettävät kohta.
– Enhän minä sitä tarkoittanut. Onko veren sokeri alhaalla? Ottaisitteko pyöräilijän suklaanappeja?
– Mitä nappia painamalla pääsen täältä ulos? Tarvitsen kohta sähköshokkia!

Humppaa ja rautalankaa

Olin nuorena miehenä kesätöissä harventamassa juurikasta. Keväällä kylvetyt siemenet olivat moni-ituisia ja kesällä rikkaruohojen ympäröimiä. Ylimääräiset taimet ja rikkaruohot harvennettiin lyhyellä kuokalla kontaten. Palkka oli penni metriltä. Yhtenä kesänä harvensin 22 km (?) eli tienasin 220 mk. Ruoka ja majoitus olivat ilmaisia, joten ansio tuli puhtaana käteen. Ruoka oli hyvää ja uni maistui. Kaiken lisäksi illat olivat vapaat ja serkun mopo käytössä.

Serkku huomasi, että minulla oli sijoitusvaikeuksia rahalle. Hän tarjosi kasettinauhuria mainoslauseella hyvin soittaa humppaa ja rautalankaa. Minähän innostuin nauhurista, kun hintakin (40 mk) tuntui pieneltä isoon palkkaan verrattuna. Mutta veli tuli väliin ja sanoi ettei kannata. Hän voi lainata kelanauhuriaan.

Pettymys oli valtava, mutta lyhytaikainen. Kelanauhuri toimi varmaan paremmin. Hyvin soitti rautalankaa ja iskelmää – vanhaakin. Äänitys tapahtui mikrofonin avulla matkaradiosta, jolloin muitakin ääniä saattoi päästä teipille kuten siskon riipaiseva ääni: älä äänitä sitä. Myöhemmin kehityksen kehityttyä hankittiin välijohto nauhurin ja matkaradion väliin, mikä mullisti äänityksen. Kuvittelin olevani studiossa puolitoistakerroksisen puutalon toisessa kerroksessa. Tosin nauhoituksen käynnistymisen yhteydessä nauhalle tarttunut paukaus latisti tunnelmaa.

Tähystyspaikkaus

Kevät puhkeaa kukkaan, ja pyörän rengas puhkeaa johonkin terävään, kun hiekoitussepelit vielä rehottavat lasinsiruineen, nauloineen ja neuloineen päivineen.

Jos rengas puhkeaa, olisi parasta irrottaa koko vanne ja puhdistaa samalla vanne ja vannenauha. Jos tämä ei ole mahdollista eikä käytössä ole renkaanpaikkausainetta tms., apuun tulee tähystyspaikkaus.

Aluksi pyörä käännetään ylösalaisin. Rengas irrotetaan vain toiselta puolelta käyttäen muovisia rengasrautoja, ja sisäkumi vedetään näkyville mahdollisimman laajasti. Ellei omista rengasrautoja, ruuvimeisselillä niitä ei kannata korvata. Meisseli voi tehdä uusia reikiä sisäkumiin.

Kun sisäkumi on saatu päivänvaloon, pumpataan siihen ilmaa ja kuulostellaan, pihiseekö sisäkumi pidättäen samalla omaa hengitystä. Vuotokohdan löydyttyä suoritetaan paikkaus paikkarasian ohjeiden mukaisesti. Jos vuoto on lähellä venttiiliä, ei tähystyksellä selvitä, vaan vanne on irrotettava.

Lopuksi sujutetaan löysä (ei tyhjä) sisäkumi renkaan suojaan, ja rengas asennetaan rengasraudoilla ilman ruuvimeisseliä paikalleen.

Kun rengas on saatu paikalleen, pyörä käännetään oikeinpäin, pumpataan renkaaseen ilmaa ja rukoillaan, että ilmoja pitelee edelleen hän.

Rakennuksilla

Annas kun kerron rakennushommista. Kirjoittajatoverini Timo rakentaa hulppeaa päärakennusta Orimattilassa.

Joulukuussa hän kutsui minut rakennukselle. Olin vähän epävarma, olivatko tiedossa talkoot vai harjakaiset. Ajoin jäisiä teitä navigaattorin ohjaamana. Navigaattori valitsi kaikkein liukkaimman reitin. Tönnössä huokaisin. Olin ajoissa kohteessa.

Perillä odottivat perustukset ja muutama runkotolppa. Ei siis harjakaisia eikä kaljakoria. Itse mestari heilui naulapyssyn kanssa pienellä nostolavalla. Tervehtimisten jälkeen alkoi työ.

– Voisitko hakea mittanauhan rakennuksen toiselta puolelta.
– Voin hakea. Jotain hyötyä minustakin, ajattelin.

Seuraavaksi ohjelmassa oli kahvitauko, joka venyi kaksituntiseksi. Puhuimme ihmisen perustamisesta, rakentamisesta ja huoltamisesta. Totesimme olevamme peruskorjauksen tarpeessa. Toisaalta se tulisi kalliiksi. Riittäisikö sittenkin pintaremontti? Voitaisiinko rakennusvirheet peittää maalilla ja uretaanilla? Siitä keskustelemme seuraavien talkoiden yhteydessä.

Vielä tulee sekin aika, kun anturat eivät kanna vaan painuvat syvälle. Sitten meidät pakkohuutokaupataan jollekin taholle. Ja ihan lopuksi ikkunat naulataan umpeen.

Jossain vaiheessa Timo alkoi käydä kärsimättömäksi. Runko pitäisi saada valmiiksi ennen kattotuolien asennusta. Aikataulu paukkui enemmän kuin pakkanen. Ymmärsin yskän. Näkemisiin.

Paluureitin valitsin omasta päästäni, joka toimii hitaasti, mutta varmasti.

Seitsonen

Seitsosen repussa luki kansakoulussa Karry Setshow.
Seitsosen pyörässä oli pahvinen kallistusmittari.
Seitsonen kertoi keskikoulussa vitsejä.
Seitsonen oli keskikoulussa Getso.
Seitsonen ei kertonut lukiossa vitsejä.
Seitsonen oli Wakaa opiskelija.
Seitsonen luki iltaisin Kalevalaa.
Seitsonen asui toimistossa.
Seitsonen asui balettikoulun naapurissa yksiössä.
Seitsonen oli Makarios.
Seitsonen opiskeli kreikan kieltä.
Seitsonen vihittiin Tervasavun pirtissä.
Seitsonen ei ollut mikään marjannoukkija.
Seitsonen sai mehumaijan lahjaksi.
Seitsonen teki kaksi tenavaa.
Seitsonen ei rakentanut taloa Kalliolaan Kukkilaan vaan osti sen valmiina.
Seitsonen on hidas.
Seitsonen vastaa seuraavalla kahvitunnilla.
Seitsonen asuu osa-aikaisesti Vaahtolassa.
Seitsonen on horoskoopissa kaksonen – joskus seitsonen.
Seitsonen kirjoitti tämän – ja paljon muutakin.

Unikuva

Olet saavuttamaton, pelkkä unikuva. Sinussa yhdistyvät kaikki hyvät asiat. Olet sinut itsesi ja ruumiisi kanssa.

Näin kerran sinun tulevan Marttakerhosta syli täynnä runsaita sämpylöitä. Sämpylät höyrysivät ja tuoksuivat hyvältä.

Minusta tuntuu että olit luovuttanut itsestäsi jotain niihin sämpylöihin. Ne olivat niin sinun näköisiä, avoimia ja paljaita. Minun olisi tehnyt mieli maistaa niitä sämpylöitä, mutta kaverit odottivat Baari 36:ssa.

Me puhuimme Baari 36:ssa taiteista ja sotkuista – mikä on taidetta ja mikä on sotkua. Minun oli vaikeata keskittyä keskusteluun, koska sinä pyörit mielessäni.

Ehkä seuraava kohtaaminen onnistuu paremmin. Varaan vapaata Marttakerhon aikaan. Olen ajoissa. Odotan sinua vaikka aamuun. Odotan ja luen kirjoja, kuten Alastalon salissa tai Rautatie.

Napaliitto

Olen vaihtanut polkupyörää kuin entinen mies hevosta. Viimeksi vaihdoin napavaihteisen pyörän avovaihteiseen malliin. Vaikka olin sinut napavaihteisen pyörän kanssa, alkoi se painaa kuin vanha synti.

Nyt minulla on avovaihteinen polkupyörä, joka on herkkä ajaa, mutta se on myös herkkä likaantumaan. Ketjua ja rattaita joutuu puhdistamaan usein – varsinkin kostealla kelillä soratie saa voimansiirron rutisemaan. Sora ei pysy rattaissa, mutta hiekka tarttuu joka paikkaan, ja rapa roiskuu selkään. Mies pyörineen muurautuu erilaisiin kiviaineksiin – savesta soraan. Ja tietysti kiviä on jo kengissä. Menikö hankinta syteen, silttiin vai saveen, jää nähtäväksi.

Napavaihteisen vaihteisto on suojassa pahalta maantieltä. Napavaihteiston äly on ns. napanuora. Jos napanuora katkeaa napavaihteistossa, peli on menetetty, ja osat lentelevät pitkin maailman tuulisia teitä.

Voiko avovaihteistoa ja napavaihteistoa verrata avoliittoon ja avioliittoon? Voisiko avioliitto ollakin nimeltään napaliitto? Se onkin toisen jutun aihe.

Kekkos-fanin poika irrottelee

Veikko Vennamo oli tulossa kirkonkylän nuorisoseurantalolle puhumaan. Elettiin 1960-luvun loppua. Muuan kansakoululainen poika oli kiinnostunut politiikasta, vaikka hänen repussaan luki Karry Setshow.

Vennamo ja Kekkonen olivat riitaantuneet 1950-luvulla. Veikko Vennamo erosi Maalaisliitosta (entinen Kepu) ja perusti uuden puolueen SPP:n. Puolue muuttui myöhemmin Suomen Maaseudun Puolueeksi. Lyhenne SMP vääntyi myös Vennamon perhettä kuvaavaan muotoon: Sirkka, minä ja Pekka. Vaikka Karryn isä oli Kekkos-fani, hän ei tuominnut Karryn kiinnostusta Veikko Vennamon vierailua kohtaan. Ehkä Kekkosen ansiosta kodissa ei myöskään kuultu ryssävihaa, vaikka isältä meni viisi vuotta sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Niinpä Karry starttasi Ainolla, joka oli hänen sukulaistädiltään peritty naistenpyörä. Pyörässä oli jousitus, sillä sen toinen runkoputki oli poikki polkimien kohdalta. Myöhemmin kun se toinenkin putki oli katkennut, naistenpyörän etuosasta tuli jarruttoman mäkiauton keula.

Kanttorinmäessä sai hyvät vauhdit. Joskus liiankin hyvät: ketjut irtosivat ja juuttuivat vauhdissa pinnoihin. Siitä syntyi hallitsematon tilanne: takapyörä lukossa pyörä ajautui ojaan ja Karryn poski meni ruvelle.

Kanttorinmäen kohdalla asui kanttori Urkunen, joka piti kirjakauppaa päätyönsä ohella. Joskus Karrykin asioi kaupassa, jonka hyllyillä oli kirjoja ja konttoritarvikkeita. Mutta kanttori jäi etäiseksi. Sen sijaan Ulla Orvokki Urkunen seurusteli naapureidensa kanssa. Hän kävi kylässä, ja hänen luonaan juotiin kahvia koristeellisista kupeista. Kanttorila oli herraskainen ja suuri rakennus. Sen sisällä hiippailtiin kunnioittaen hiljaisuutta, jota kanttori vaati työskennellessään. En tiedä pelkäsikö Urkunen Jumalaa, mutta kerran hän oli säikähtänyt partaa ajaessaan, kun hirvi katseli ikkunasta sisään.

Mäen jälkeen tuli suora, jonka varressa oli Volasen maitolaituri. Suoran päässä häämötti vaalea kioski, jossa hän ajatteli ottaa vauhtia iltaa varten. Hän kurvasi Ainolla pihaan. Kioskilla ei ollut asiakkaita. Kioskissa oli myyjänä naapuritalon tytär. Hänen perheellään oli kanala, mutta tämä neiti ei ollut kanamainen vaan asiallinen nainen. Karry tilasi King Colaa ja meni kioskin ainoaan pöytään istumaan. King Cola oli hänen suosikkijuomansa. Usein hauskassa seurassa nauratti ja se vaahtosi melkein korvista ulos. Hän nautiskeli juomasta ja vilkuili samalla terassin harvan lattialaudoituksen raoista, näkyisikö siellä kolikoita, joita asiakkailta saattoi pudota.

Nuorisoseurantalon pihalla seisoskeli Vennamoa odottavia ihmisiä, pääasiassa miehiä, jotka halusivat nähdä, kun sankari saapuu paikalle. Veikko Vennamo tuli yllättäen vaatimattomalla Hillman Minx -merkkisellä autolla. Hänellä oli autonkuljettaja. Ehkä hän jätti isomman auton Kouvolaan ja teki näin paremman vaikutuksen köyhään kansaan, jonka puolustaja hän väitti olevansa.

Nuorisoseurantalo oli aivan täynnä, myös parvi, jossa Karry istui. Häneltä meni suurin osa Vennamon puheesta ohi, vaikka puheen äänenvoimakkuus oli riittävä. Mutta jotain yksittäisiä sanontoja jäi silti mieleen: talonpojan tappolinja, rötösherrat kuriin ja kyllä kansa tietää.

Kun Karry palasi nuorisoseurantalolta, hän ajatteli Volasen maitolaiturin kohdalla, ovatkohan Volasetkin talonpojan tappolinjalla. Hän poikkesi pihaan, mutta ei nähnyt mitään väkivallan merkkejä talossa tai puutarhassa. Ja ulkoeteiseen asti sisältä kuului matala kuorsaus.

Lusikka

Mistä voisin kirjoittaa? Joku sanoi, että kirjoita vaikka lusikasta. Eihän lusikasta voi mitään kirjoittaa. Ei lusikasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on lusikalla annettu.

Lusikassa ei ole liikkuvia osia, joten se tarvitsee vähän huoltoa. Mutta taivuttaa ja väännellä sitä voi – ainakin työkaluilla. Lusikka ei väänny silittämällä. Uri Geller osoittautui huijariksi, kun totuus iski lusikkansa taikurin soppaan.

Lusikoita on erikokoisia teelusikasta isoon kastikelusikkaan. Lusikalla voi syödä puuroa ja velliä (jos haluaa vatsaansa helliä), keittoa, soppaa, muhennosta, muroja ja oikeastaan mitä vain, mikä pysyy lusikassa. Ruoanlaittajalle lusikka on myös mitta. Armeijan lusikkahaarukka on kätevä käyttää: kun lusikoi keittoa, haarukalla voi välillä sipaista pulisonkeja. Kekseliäs Spede kiinnitti lusikan saranalla lautasen reunaan.

Metallimiehet syövät tauollaan teräslusikoilla. Kertakäyttäjän lusikka on muovia. Kinkereillä lusikoidaan kahvia hopealla. Sahansoittajat luottavat puulusikkaan. Kenkälusikkaa tarvitaan varsinkin, jos kenkä puristaa tai selkä ei taivu.

Kuinkahan moni on ottanut kummilusikan arkikäyttöön? Entä palkintolusikat, lojuvatko ne käyttämättöminä vitriinissä, vai laitetaanko ne kahvipöytään, kun Kekkonen tulee? Monikohan on polttanut talonsa laitettuaan puulusikan tiskikoneeseen?

Lusikka muistuttaa kirjoittajaa, ettei hän elä pelkästä leivästä. Soppaakin on syötävä. Nälkäisenä syntyy vihaista tekstiä. Kylläisenä lusikka-asennossa kypsyy lempeää tekstiä. Mutta jos ei saa nukutuksi, univelka kostautuu, ja lusikat voivat mennä riitaisasti jakoon, jolloin lusikoita halkaistaan hiuksilla.

Taidan olla jo leipiintynyt kirjoittamaan lusikasta, joten siirryn lusikkaleivän ja hyvän kirjan pariin. Siis ei lusikasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on kauhalla kovisteltu.

Haarukka

Mistä voisin kirjoittaa? Joku sanoi, että kirjoita vaikka haarukasta. Eihän haarukasta voi mitään kirjoittaa. Ei haarukasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on lusikalla annettu.

Nälkä tulee haarukasta kirjoittaessa. Haarukassa ei ole liikkuvia osia, mutta jos sitä liikuttaa, se liikkuu. Mutta ketä se liikuttaa, mitä se piikeissään liikuttaa – kieltä, poskea tai vaikka maksaa.

Ajan pyörällä, jota ohjaan etuhaarukalla kohti kahvila Atrainta. Ehdin kuin ehdinkin syömään sopivassa aikahaarukassa. Lukitsen pyörän takahaarukasta telineeseen. Telineessä nököttää yksinäinen pieni etupyörä paksulla vaijerilla lukittuna. Joku on vienyt polkupyörän sen ympäriltä ja kasailee siitä uutta kulkupeliä. Lapsirukka on onneton.

Atraimessa on täysi tohina päällä. Pöydät ovat täynnä väkeä. Tiskillä, josta ruoka tilataan, on hieman jonoa. Pari keltapaitaa juttelee kaivon paikasta.
– Kyllä ne suunnittelijat ovat tyhmiä.
– No miksi?
– Vesi ei virtaa ylöspäin!

Tilaan maksalaatikkoa, joka on tarjouksessa, koska erä oli tippunut trukin haarukasta pihalle. Atraimessa ei kauaa mietitty, ostetaanko erä sisään. Kyllä se asiakkaiden sisällä pysyy. Hirviporukka tulossa. He ovat varanneet ison pöydän ikkunan vierestä. He eivät nirsoile.

Talkooporukka jättää neljän hengen pöydän. Otan siitä paikan. Haarukoin maksalaatikkoa ja katselen välillä miehen niskaa, joka ei ole limassa. Hänellä taitaa olla siisti sisätyö. Maksalaatikko häneenkin uppoaa – toimistorottaan. Sinisen takin selässä lukee Rukka. Mies käveli vaivalloisesti pöytään. Olisikohan kierukkavamma polvessa.

Mies kääntyy yllättäen minuun päin.
– Juoksetko?
– Kyllä tai siis hölkkään.
– Olet pitkäkoipinen, tuulta nopeampi vinttimies!
– No ei voi sanoa. Olen hidasliikkeinen ja harkitsen jokaista askelta tässä elämässä.

Olen valmis ennätysajassa. Maksalaatikko maksoi vaivan. Mies katsoo, mitä ihmettelen haarukka ja veitsi kädessä.
– Älä haaveile, asettele HaaVeiLu. Haarukka-veitsi-lusikka – raitsikka odottaa.
– Pyörä odottaa, korjaan.

Kun pääsen kotiin, laitan elokuvan, Haarautuvan rakkauden talo, pyörimään. Siis ei haarukasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on haravalla kammattu.

Sodan käyneestä isästä kevyesti

Isäni kuunteli mielellään musiikkia, myös klassista. Hänellä oli omien sanojensa mukaan absoluuttinen korva, joten hän huomasi virheet. Ihmettelin usein, miten hän saattoi kommentoida ennen kuulematonta, uutta musiikkia. Rockia hän ei suuremmin rakastanut. Hän epäili Rock-laulajien huutavan nälkäänsä. Mutta Vieno Kekkonen oli hyvä laulaja jo sukunimen perusteella.

Isäni lähti silloin tällöin Anglialla ostoksille. Viinakaupan hän kiersi kaukaa, mutta palasi kotiin lippa heiluen.

Isäni oli agrologi, joka kehotti käsittelemään perunaa, niin ettei sen pinta vahingoitu. Omena putosi puusta kauas, mutta olen silti agrologin poika, lähes viljelijä siis itsekin.

Siskoni oli hakenut Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan. Lähdimme isän kanssa siskoa kuskaamaan pääsykokeisiin. Anglia oli kuuma auto istua: muoviset penkit ja helle olivat huono yhdistelmä. Sillä aikaa kun sisko hikoili pääsykokeissa, me tutustuimme nähtävyyksiin ja tietysti mäkihyppy paikkaan. Isäni muisteli reissua usein jälkikäteen ja tarttui minua leikkimielisesti niskasta kiinni painiotteella.

Isäni rentoutui lomalla. Hän ei katsonut Kahilan[1] uutisia, mutta kuunteli Höyryä[2] sitäkin enemmän.

Isäni oli innokas penkkiurheilija. Jos Suomi tai suomalainen urheilija hävisi, olohuoneesta kuului “läskiks män”. Jos taas sähköt menivät poikki kesken matsin, “turkasta” pyydettiin apuun.

Isäni kuoli liikenneonnettomuudessa 1970-luvulla. Siihen aikaan TV:ssä pyöri Ahti-silli mainos, jossa ihmeteltiin aikaa ennen Ahti-silliä: “mitä, ei ollut Ahtia!”


Kertauskurssi: haluatko Seitsoseksi, aiheena Ahti Seitsonen

Miten Ahti suhtautui kovaääniseen rock-yhtyeeseen?

  1. a) Volyymit kaakkoon.
  2. b) Lisää meteliä.
  3. c) Painukaa pellolle.
  4. d) Antakaa leipää.

Millä sanoilla (agrologi) Ahti neuvoi käsittelemään perunaa?

  1. a) Peruna on kananmuna.
  2. b) Peruna on kivi.
  3. c) Peruna on timantti.
  4. d) Peruna on omena.

Kun Ahti lähti Kouvolaan ostoksille, mikä oli tyypillinen ostos?

  1. a) Henkselit.
  2. b) Pölykapselit.
  3. c) Kori olutta.
  4. d) Lippalakki.

Miten Ahti muisteli Jyväskylässä ja varsinkin Laajavuorella käyntiä mukana olleelle Karille?

  1. a) Hyvä reissu, vai mitä? Millos myö lähetää uuvestaa?
  2. b) Anglia keitti koko matkan.
  3. c) Jyväskylä on hieno kylä.
  4. d) Minkä nimellissii miehii? Onks näkynt Laajavuore rinteil? Otetaaks niskaote? Häh?

Miten Ahti rentoutui kesälomalla?

  1. a) Tanssi balettia.
  2. b) Joi olutta.
  3. c) Pelasi pasianssia.
  4. d) Ei katsonut TV-uutisia joka ilta.

Mitä Ahti sanoi, jos Suomi hävisi urheilussa?

  1. a) Ketuiks meni.
  2. b) Otti ohraleivän.
  3. c) Otti ja hävisi.
  4. d) Läskiks män.

Mikä oli Ahtin kirosana?

  1. a) Kärpänen.
  2. b) Härkänen.
  3. c) Herhiläinen.
  4. d) Turkanen.

[1] Heikki Kahila, uutisankkuri
[2] Raimo “Höyry” Häyrinen, urheiluselostaja

Baaripaarmat, Baari Vesku 36

– Pahinta ovat sotkijat.
– Yhteiskunta on kehittynyt: nykyisin sotkijat pistetään siivoamaan jälkensä.
– Onko graffiti sotkua vai taidetta?
Aikuinen nainen mä oon
– Mihin taide loppuu, siitä sotku alkaa. Mihin sotku loppuu, siitä taide alkaa.
– Älä sotke sotkua taiteeseen. Pidä ne erillään.
– Aamulla pitäsh lähtee pilkille.
Tahtoisin jatkaa, hyvin alkanutta matkaa
– Mutta eikö kaikki liity kaikkeen? Vaikka me, jotka olemme tässä pöydässä. Me liitymme baariin, baari liittyy kaupunkiin, kaupunki liittyy Suomeen ja Suomi meni liittymään EU:hun.
– Mutta lausutaanko Kajaani kahdella vai kolmella j:llä?
– Älä sie sotke Kajjaania taiteisiin!
– No onhan siellä se runoviikko ja Reimaluoto.
– Aamulla pitäsh lähtee pilkille. Henttonen lähtee ja.
– Runo ei sano miulle mittää, mutta Joensuu on kaunis, vaikka kallis kaupunki.
– Älä sotke Joensuuta taiteisiin. Siellä asuu kunnon ihmisiä, kuten isä.
– Älä sie sotke issääs tähä.
Sua tarvitsen sydänystäväksi aikuisen naisen
– Onko alikulkukäytävän graffiti taidetta?
– Alikulkukäytävä ilmankin graffitia on taidetta, kunhan se nostetaan jalustalle galleriaan. Marcel Duchamp kantoi pisuaarin galleriaan ja antoi sille nimeksi Suihkulähde.
– Aamulla pitäsh lähtee pilkille. Henttonen hakee.
Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden
– Onko muuten Koivuniemi taidetta vai viihdettä?
– Älä sie sotke Koivuniemeä taiteisiin. Paula on tolkun ihmine.
– Tässä baarissa kaikki ovat hyvin aikuisia, tolkun ihmisiä. Vai mitä ajattelet, Kekkosen näköinen, hiljainen mies?
– Ei ole keski-ikäistä miestä nenä- ja korvakarvoihin katsominen.

Kekkosen näköinen mies poistuu baarista ja törmää betoniporsaaseen, mikä on näyttämötaidetta. Jos betoniporsas viedään galleriaan, siitä tulee readymade. Jos taas betoniporsas vahingoittui, hän syyllistyi eläinrääkkäykseen.

Hissi

Mikko tarkistaa opiston pihalla, että repussa on kaikki tavarat. Samalla Jaana ohittaa hänet laulellen ja minimekko liehuen.
Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle.

Jaana ja Mikko menevät samaan hissiin
– Neljäs kerros sinullakin, Jaana avautuu.
– Oletko sinäkin menossa esiintymistaidon kurssille, Jaana utelee Mikolta.
– Näytät jännittyneeltä, Jaana jatkaa.
– Kyllä olen tai siis en ole. Ehkä vähän jännitän, onkohan minulla kaikki tavarat mukana? Mikko avaa repun jo kolmannen kerran.
– Ota rauhallisesti, ihmiset ovat etupäässä mukavia. Minä en pelkää ihmisiä. Päinvastoin minä tykkään olla esillä. Jo kouluaikoina suorastaan tyrkyttäydyin lavalle.

Valot sammuvat ja hissi juuttuu paikalleen.
– Apua, mitä täällä tapahtuu. Minä pelkään pimeää! Jaana melkein kirkuu.
– Ota rauhallisesti, sähköt menivät poikki, mutta asia korjaantuu varmaan muutamassa minuutissa. Minä en pelkää pimeää, Mikko sanoo.
– Aah, ota minusta kiinni, Jaana rukoilee.
– Yritän löytää sinut, ai tässä on joku nappi, Mikko tarraa Jaanan rintaan.
– Aah, paina kovempaa sitä nappia, aah.
– Ahaa siinähän sinä oletkin.
– Halaa minua, ota minut syliin.
– Jospa minä vähän halaan. Laulanko jotain?
– Älä laula, ollaan vaan.
– Sinähän täriset, koita hengittää syvään.
– Sinä olet turvallinen mies. Ja olet varmaan turvallisesti naimisissa.
– Eronnut.
– Sepä hyvä tai siis ikävää. Kamalaa, kun kaikki eroavat. Sinkkuna ei voi erota itsestään. Paitsi kuoltua sielu ottaa loparit.
– Sielu painaa 21 g.
– Oletpa sinä viisas, tiedät kaikkea. Jos me täältä selvitään, niin. Jaanan puhe keskeytyy.
Valot syttyvät ja hissi jatkaa matkaa.

Sukupuolimulti-ihminen Marsista

Sukupuolimulti-ihminen (S) Marsista kuuli, että Maassa puhutaan paljon rakkaudesta ja seksistä. Siis siellä tiedetään asiasta jotakin. Sinne täytyy matkustaa ensiaputilassa.

S:llä meni huonosti. Vappuheila oli toisen luona ja puoliso lähti litoon Plutoon. S oli monesti pettynyt parisuhteissaan. Tämä puute piti paikata kirurgisin toimenpitein. Nimittäin Venuksella hänelle tehtiin sukupuolten laajennusleikkaus. Hänellä on nyt kolme penistä ja kolme vaginaa. Hän pystyy tyydyttämään itse itsensä. Mutta silti hänen elämästään puuttui jotakin.

S laskeutui Vesivehmaan lentokentälle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa. Hän otti taksin, jonka kuljettaja sattui olemaan Ossi Kossila, seksin tutkija. Tutkijan työ on niin huonosti palkattua hommaa, että hän ajaa taksia iltaisin. Kossila innostui kun sai tietää, mikä S on miehiään. Hän on juuri tekemässä vertailevaa tutkimusta Maan ja Marsin seksistä. Kossila otti lehtiön käteensä ja haastatteli S:tä ajaessaan mutkaista tietä.

– Kun olitte vielä puolisonne kanssa, montako kertaa rakastelitte viikossa, mikä musiikki soi taustalla? Puhuitteko politiikkaa aktin aikana? Puhuitteko rumia, esim. voihan marsipaani?
Taksi tiesi HotLipsin olevan valoisa kauppa verrattuna Rautatienkadun hämäriin kauppoihin. HotLipsin edessä taksikuski kysyi:
– Käytkö Bryggassa ottamassa rohkaisua? Tutkimuksissani on selvinnyt että varsin moni seksikauppaan menevä ottaa pienet ennen suurta askelta punaisenaan pornahtavaan liikkeeseen.

Hotlipsissä S penkoi alennuskoreja ahnaasti. Mukaan tarttui hajusteita, liukkareita, alkkareita, vibroja ja keinovaginoita. Yksi nukke tuli kaupan päälle. Hän poistui kadulle nukke olalla ja painava kassi kädessään, mutta kuitenkin tyhjin käsin. Täältäkään ei löytynyt sitä mitä hän oli hakemassa. Kadulla harhaili eksyneen näköinen mummo, joka huomasi S:n ja ymmärsi että siinä on riski ihminen, kun jaksaa kaveria olalla kantaa.
– Ulko-ovi on niin painava, etten saa sitä auki.

S tarjoutui auttamaan, vaikkei hän hyötyisi mummosta mitään. Hän laski nuken ja kassin maahan ja auttoi mummon rappukäytävään, jossa mummo herkesi uteliaaksi.
– Mistäs työ ootta kotosii? Ootteko Karjalast?
– Eikun Marsista, vanhemmat ovat kyllä syntyneet Antreassa.
– Siis Karjala poikii.
– No joo, Marsin Karjalaisia.
– Kiitoksii. Mänkää hyväst sinne Marsii, viekää terveisii.

Tässä kohtaamisessa oli jotain, mikä kosketti S:tä. Tuntui että mummo oli hyvin köyhä ja vaivalloinen, mutta silti hänellä oli kaikki. S nousi Vesivehmaalta ja heitti hanskat ilmakehään. Marsissa hän perusti Karjala-seuran.

Veistelyä

Hän kävi koulua, jossa oli veistoa.
Myöhemmin hän veisteli vitsejä ja väisteli kysymyksiä.

Alastonmallina hän oli vilustunut – ammattitauti.
Veistivät liian hitaasti.

Hänen oli vaikea päättää onko kylmä.
Hänen oli vaikea päättää onko hän työkykyinen.

Toiset meistä ovat kyvykkäitä töihin ja
heidän lompakkonsa lihovat.
Joillekin sitä lihaa kertyy kahvoiksi asti.


Idea Olli-Pekka Tennilän kirjasta Yksinkeltainen on kaksinkeltaista, s. 62

Sanotaan että hän on veistoksellinen. Että hänestä saa kyllä
veistoksen, sen kun tekee. On hyvä veistää kun saa hänet malliksi.
Mutta mikään ei tavoita hänen päättämättömyyttään.

Puhutaan toisesta, miten hän on kirveellä veistetty.
Kohtalonsa tarkka, jäljittelemätön muoto.

Äänimerkki

Aurinko paistaa oppilaitoksen luokkaan.
Ratkon pääsykoetehtäviä.
Joku puhuu etäällä käytävässä, enkä saa puheesta selvää.
Puhe kuuluu nyt selvemmin, ja miesääni sanoo: ”äänimerkki soi autossa RBJ-205”.
Meidän Lada jäi auringonpaisteeseen, niin sille tuli paha olo ja sen äänimerkki alkoi soida.
Saan luvan poistua luokasta ja ajaa Ladan varjoon, jolloin ääni lakkaa.
Havupuiden varjossa Ladalla on hyvä olla.

Magneettikuvaan vai valokuvaan

Minua väsyttää. Olen taas valvonut aamuyöllä ja murehtinut turhaan asioita, joilla ei ole merkitystä tai joille ei mahda mitään.

En halua nyt valokuvaan enkä salamavalojen säihkeeseen, mutta magneettikuvaan haluan. Onnistun aina magneettikuvissa. Osaan olla paikallaan – minut on kasvatettu siihen, pienestä pitäen istumaan kylässä sohvalla paikallaan. Paradoksi: olen esiintynyt harrastajateatterissa. Magneettikuvat ovat teräviä. Samaa ei voi sanoa loogisesta ajattelusta, vai onko se sumeaa logiikkaa.

Olen siis introvertti vaikken tykkää ihmisten lokeroinnista. Minulla on aikamoinen ristiriita ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. En tykkää että minua kuvataan matkoilla. Mutta poseeraisin magneettikuvassa, kun istun vaikkapa jossain Kroatian rannikon kahvilassa. Magneettikuva kertoo enemmän kuin tuhat valokuvaa, ja yksi valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siis miljoona sanaa.

Neurologi näkee fyysiset muutokset aivoissa. Hän ei kuvittele vaan keskittyy tosiasioihin. Minua ei enää pelota, mitä neurologi sanoo. Pään sisäinen maailma on ollut rikas, mutta raskas kantaa. Ajattelen liikaa – turhia asioita. Minä.

Anja

Anja kävelee suureen pankkisaliin. Hän ei oikein ymmärrä, mihin hänen pitäisi mennä. Mies, jonka kädessä on numerolappu, nousee ylös ja saattaa Anjan automaatin eteen. Mies painaa nappia, jolloin laite sylkäisee uuden numerolapun. Mies repäisee lapun ja ojentaa sen Anjalle. Sitten mies saattaa Anjan odotustilaan. He istuutuvat vierekkäin.
Miehellä on numero 22 ja Anjalla 30. Mies ehdottaa että he vaihtaisivat laput. Anja epäröi eikä halua luopua lapustaan vaan puristaa sitä tiukemmin kädessään.
Tulee miehen vuoro. Hän heilauttaa kättä Anjalle ja menee tiskille. Anja jää tuolille istumaan puristaen lappua toisessa kädessä ja laukun kahvaa toisessa.
Mies palaa odotustilaan ja jää istumaan Anjan viereen. Mies käsittää hyvin Anjan tilanteen vaikkeivat he ole puhuneet juuri mitään.
Kun tulee Anjan vuoro, mies saattaa Anjan tiskille ja palaa odotustilaan. Anja kaivaa laukustaan tiliotteet ja ojentaa ne pankkivirkailijalle, joka voisi olla ikänsä puolesta hänen lapsenlapsensa.
”Minulla on maksamattomia laskuja”, Anja sanoo huolestuneen näköisenä.
Virkailija katsoo kummissaan tiliotteita ja ojentaa ne Anjalle.
”Eivät nämä ole laskuja vaan tiliotteita,
kaikki on kunnossa.”
Virkailija saattaa Anjan odotustilaan miehen viereen.
Anja sanoo miehelle: ”Kaikki on kunnossa.”
Mies nousee ylös ja toivottaa Anjalle hyvää jatkoa. Samalla hän nappaa lompakon Anjan taskusta. Mies poistuu, ja Anja jää odotustilaan seisomaan ja toistamaan:
”Kaikki on kunnossa”.

Runoniekkojen

Runoniekkojen kielellä
haastellen,
se on synteesi vihan ja
rakkauden.

Runoniekkojen sielulla
vaellellen,
se on synteesi elon ja
kuoleman.

Runoniekkojen tahdissa
tanssien,
se on synteesi ilon ja
aistien.

Runoniekkojen kielellä
maistellen,
se on synteesi sopan ja
soittajan.

1. säkeistö runosta Eräs analyysi, Uuno Kailas

Kynsisakset

Ja taas sinä tuli rinnoilleni. Tämä läheisyys on jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Pääsi tuoksu huumaa minut.

Huuma on kuitenkin ohimenevää, sillä sinä raavit minua kuin Ässä-arpaa. Kynnet ovat taas jääneet leikkaamatta, perintösakset käyttämättä.

Niillä saksilla on leikattu kynsiä minultakin. Kai minäkin osasin vaatia ja raapia. Nälkä ja se läheisyys – en muista, etkä sinäkään muista, kun syötät omaa lastasi.

Serkkupäivät 2015 Lahdessa

Serkkupäivien 14.6.2015 etukäteen jaettu ohjelma:

  • 9:45 Kokoontuminen Lahden matkustajasatamassa, Satamakatu 7, 15140 Lahti
  • 10:00 – 10:30 Laivalla Enonsaareen. Vain käteismaksu, menopaluu 15€.
  • Kahvia ja syötävää huvilaravintolassa, keskustelua ja kävelyä
  • 13:10 – 13:45 paluu Enonsaaresta.
  • 14:00 Ruokailu, Ravintola Lokki, jossa meitä odottaa ikkunapöytä (näköala Vesijärvelle).

Seisoin sovitusti Lahden matkustajasatamassa Makasiinirakennuksen päädyssä hyvissä ajoin ennen klo 10:tä (vihreät verkkarit jalassa ja Hankkijan lippalakki päässä). Näin tutun mersun lipuvan parkkipaikalle. Jarmohan sieltä tuli pyyhkien turvetta housujensa lahkeista.

Jarmon kanssa ihmeteltiin, missä serkut ovat, onko jokin pielessä? Soitto Jormalle selvitti, että toiset ovat 50 m:n päässä rakennuksen toisessa päässä pitämässä sadetta. Rakennuksessa oli siis kaksi päätä, mikä yllätti insinöörinkin.

Menimme venelaiturille ajoissa. Joulupukin näköinen, keski-ikäinen laivan kapteeni ja nuori nainen toivottivat meidät tervetulleeksi. Astuimme punaiseen alukseen (M/S Suvitähti II) luottavaisin mielin. Tosin kepulaiset jättivät välikysymyksen punaisen värin johdosta. Rahastajana toimivalta naiselta ostettiin Meno-paluut ja istuuduttiin kajuuttaan.

Matka sujui rattoisasti.  Naiset päivittivät tärkeimpiä kuulumisia, miehet keskittyivät tekniikan maailmoihin ja tuijottivat sateiseen horisonttiin.

Enonsaaressa matkanjohtaja menetti heti otteen porukkaan. Luontopolku-kyltin luona Soile ja Pirkko karkasivat metsään. He lähtivät kuin gasellin kaksoset sateenvarjo kompassina. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää seurata heitä. Pirkko aurasi tietä sateenvarjollaan märässä kasvillisuudessa ja sai kaiken veden päällensä. Jossain vaiheessa kadotimme näköyhteyden Pirkkoon ja Soileen emmekä enää saavuttaneet heitä. Lopulta huvila alkoi häämöttää. Kilometrin mittainen luontopolku pienessä sateessa virkisti.

Emäntä odottelikin meitä huvilassa pannu kuumana, pullat ja piirakat tarjottimella. Meille löytyi iso pyöreä pöytä.  Riisuimme märkiä päällysvaatteita kuivumaan eri puolille huvilaa.

Lähdin etsimään Soilea ja Pirkkoa luontopolun päästä. Eikä minun pitkälle tarvinnut mennäkään, kun jo törmäsin rouviin.

Pirkko oli läpimärkä. Varavaatteet olivat kassissa – kastuneet nekin. Jälkiviisaina voidaan sanoa että olisi kannattanut jättää huvilalle turvaan. Olisi ollut mukava pukea kuivat vaatteet ylle ja nauttia kahvista (ei täristen).

Känttykahvit maistuivat. Emäntä oli ollut huolissaan, pitikö meitä varten tehdä jotain erikoistilauksesta. Sanoin älkää huolestuko, serkkumme ovat tyytyväisiä vähään. Eihä meitä varte ois mittää tarvint laittaa.

Klo 13:10 laiva lähti takaisin Lahteen. Puolessa matkassa moottori sammui. Kapteeni löi nyrkin pöytään ja huusi:
– perkele, polttoaine loppui.
Kapteeni syytti rahastajaa, että hän ei ollut tarkastanut riittävän tarkasti polttoaineen määrää. Seurasi väittelyä. Sitten kapteeni soitti jonkun tuomaan löpöä. Puolisen tuntia ajelehdittiin. Tankkaus paljasti, että polttoainetta oli valunut konehuoneen lattialle. Joku ruuvi oli auki. Siitä väärinkäsitys polttoaineen määrässä. Laivassa oli kireä tunnelma, mutta ruuvi löysällä. Välillä tuntui että olimme tulossa Kinansaaresta emmekä Enonsaaresta. Jarmo voi tarkentaa teknisiä yksityiskohtia.

Lahden satamassa kapteeni pahoitteli tapahtunutta. Hän oli silminnähden rauhoittunut ja jäähtynyt uituaan pilssivedessä.

Lokissa oli hyvät ruuat ja pöytä Vesijärvi-maisemilla. Tulin ruoista niin täyteen että illaksi suunniteltu jooga jäi väliin.

Hyvästien jälkeen menin haikein mielin Kahvila Karirantaan odottelemaan seuraavaa serkkupäivää.

Niiko

Mie olen niiko toimistossa niiko tiensuunnittelijana. Miun vanhemmat on Antreasta tai siis niiko Karjalasta. Mie teen niiko vasemmalla kädellä niiko sunnitelmia tai siis niiko tiesuunnitelmia ja niiko yhteiskunnalle. Siin niiko vedellään viivoja tai niiko murtoviivoja. Mut ei se silleen niiko pelkästään suoraa ole, joskus niiko väärääkii mennään tai siis niiko vierestä viedään. Jotkut on vihaisia, niiko heidän mailleen niiko teitä vedellään. Mut kyllä ne silleen niiko leppyy ajan kanssa tietenkin, niiko kaljat tarjotaan. Niiko niitä viivoja näytetään niiko sellaisessa tilaisuudessa, jossa niiko kahviakin tarjotaan niiko pahvimukeista. Kyllä tästä niiko palkkaakin maksetaan. Niiko mitä niinko. No, euroja niiko.

Aggrimarket

eli murkku kirjoittajapiirissä

Vittu mä mitää kirjota.
Vittu mä ainakaa mistää aiheesta kirjota.
Vittu mä mistää Halloweenista kirjota.
Vittu mä mitää kurpitsaa päähäni pistä.
Vittu mä mitää ideoi.
Vittu mä viitti katella, kun Anneli ja Timo kinaa.
Vittu mä mitää hiivaa käytä.
Vittu mie mitää karjalanmurretta käytä.
Vittu mä viitti enää tulla piiriin.
Vittu mä ainakaa joulun jälkeen tule piiriin.
Vittu mä mihinkää piirii tule ens syksynä.
Vittu mä peitän tän ryhmän monisteisii ja kirjotan kusemalla sen kasan päälle:
”Vittu mä vihaan teitä.”

Vittu mä rakastan tätä piiriä.
Vittu mä vien tän piirin mukanani hautaan asti.
Vittu pappi saa ripotella hiivaa arkun päälle.

Virvon varvon

1980-luku

Virvon, varvon formatoiden/
sadat sektorit sekaisin./
Lerppu sulle, korppu mulle.

1990-luku

Virvon, varvon formatoiden/
sadat sektorit sekaisin./
Korppu sulle, romppu mulle.

2000-luku

Virvon, varvon formatoiden/
sadat sektorit sekaisin./
Romppu sulle, tikku mulle.

Selitys

Säkeen mitta: kalevalamitta
Lerppu: 5.25 tuuman levyke
Korppu: 3.5 tuuman levyke
Romppu: CD-levy
Tikku: USB-tikku

Ohjeita mutsikapinallisten varalle

  • Mutsikapinalliset saattavat suurina ryhminä vaikuttaa pelottavilta.
  • Eivät he tee mitään pahaa, ellei heitä uhkailla.
  • Jos kuitenkin mutsikapinallisryhmä näyttää lähestyvän teitä, olkaa aivan rauhallisia ja menkää sikiöasentoon.
  • Mutsikapinalliset nuuskivat teitä ja lähtevät virumaan poispäin.
  • Karkuun ei kannata yrittää, sillä mutsikapinalliset juoksevat kuitenkin kovempaa.

Automainos

Uusi Lada 1500 S on valmistunut

Uudessa Ladassa on paljon puhtaammat pakokaasut, siinä on erittäin katala katalysaattori. Lada antaa siis kaikkien kukkien kukkia.
Uusi Lada 1500 S on paljon hiljaisempi: vierekkäin istuvat kuulevat toistensa puheen. Ja nyt insinöörimme työskentelevät kuumeisesti, jotta myös takapenkkiläisiä voitaisiin kuunnella.

Lada on edelleen edullinen hankinta. Ne jotka nousun aikana ajoivat Ladalla, ajavat myös laman läpi Ladalla. Lada on lämmin, joten mantteleita ei tarvita. Lada lähtee käyntiin niin Siperiassa kuin Sipoossakin. Myös inhimillisyys ja jopa tekoäly ovat tallella. Jos aurinko paistaa kuumasti, Ladalle tulee paha olo: sen äänimerkki alkaa soida. Jos taas sataa vettä, pyyhkijät eivät sammu ollenkaan. Ladan rakenne on vanha tuttu: takavetoinen, 4-sylinterinen, 4-tahtinen, 4-ovinen, 4-silmäinen, 3-tuhkakuppinen.
Keskuslukitus kuuluu vakiovarusteisiin, kun perhe istuu takapenkillä. Ladalla ja talonmiehellä on yhteinen piirre: erilaisia avaimia on paljon.

Uutta Ladaa voi käydä koeajamassa valtuutetuilla Konela-piirimyyjillä. Koeajaneiden kesken arvotaan Boris Jeltsinin Brežnevin aikainen karvahattu. Edustuskäyttöön kannattaa lisävarusteeksi ottaa Konelan koristeelliset kapselit. Mökkeilijöille, retkeilijöille ja marjannoukkijoille suosittelemme tilavaa Combi-mallia. Lokakuun ajan on voimassa takavetoetu 2000 mk!

Kun olette hankkineet Uuden Ladan, emme jätä teitä pulaan. Jos bensiini loppuu, kääntykää valtuutetun ja edullisen Konela-huollon puoleen. Katalysaattoreista meillä opastaa Kata-Combi Kääriäinen.

AJOMIES ÄLÄ KIIREHDI SUOTTA – UUSIA LADOJA RIITTÄÄ KYLLÄ!

Saari

Nousin tähän pöydän ääreen,
kun on liian valoissa nukkua.
Nainen sängyssä pitää yhtä tyhjän kanssa,
hämähäkki tyhjässä seitissä kiipeää ylöspäin.
Ehdinkö kokea nuoruutta,
koska vanhuus tulee nopeasti:
mökkiä ei uskalla saneerata,
laiturin paikkaa muuttaa.
Laitan puita uuniin,
puhun puuta, heinää
saan puut syttymään.

Aamulla pyöräilemme kaupalle.
Mikä päivä tänään on?
Kaupanhoitaja ei tiedä,
hän soittaa keskusliikkeeseen.
Tuoreita leipiä tulee iltapäivällä.
Odottaessamme juomme keskiolutta ja
katselemme tientekoa.
Tiellä kulkee raskaita autoja, kuutioittain soraa.
Kauppaan tulee toinen asiakas:
No mittee se Tauno?
Piimee.

Kerrosmeteli

Miten kuulet – siten asut. Voimme arvata, minkälaisessa kerrostalossa asut. Ota kaapista DURALEX-juomalasi, mene seinän viereen ja aseta lasi korvan ja seinän väliin.

  • Ääni kuuluu epämäärääisestä suunnasta. ja monovastaanotossa (yhden Duralexin systeemi) häipyy lähes kuulumattomiin. Vastaus: 60-luvulla tai sitä ennen rakennettu talo.
  • Läsnäolovaikutelma (presence). Aivan kuin olisitte naapurissa. Poskisolistit erottuvat hyvin toisistaan. Vastaus: 70-luvun nopean rakentamisen talo.
  • Kipuraja. Varokaa ettei Duralex hajoa. Vastaus: Opiskelija-asuntola. Suosittelemme nopeaa valmistumista tai äkkirikastumista (pikapankki).

Mannerkivi-trilogia

Muna ja Mannerkivi

Arkiaamuna kahta en hevin vaihda. Toinen on keitetty kananmuna ja toinen on Mannerkiven bussi. Molemmat 10 minuuttia myöhässä.

Mannerkiven kaappaus

Aamu oli tavallisen sateinen. Mannerkiven bussi lähti asemalta mitään aavistamatta. Pullapoikien pysäkiltä autoon nousi oudon näköinen mies, jolla oli pitkä ulsteri ja vihreä pipo. Mies veti povitaskustaan aseen ja uhosi: ”Nyt ajamme minun ohjeiden mukaan!” Autossa oli kireä tunnelma ja mutterit löysällä. Kuljettaja sai viimein oikean vaihteen päälle käytyään koko kaluston läpi ja niin matka jatkui.

Ajoimme Oittiin tankkausta varten. Jatkoimme oitis eteenpäin kohti Riihimäkeä. Mies sanoi, että hän vapauttaisi Riihimäellä viisi matkustajaa. Näin tapahtuikin. Kaappauksen motiivi ja jatkotapahtumat jäivät epäselviksi.

Riihimäen asemalla nousimme idänpikajunaan ja palasimme Lahteen. Meitä oli kaksi Ristolan miestä. Vatsat kurnien painelimme toimistolle juuri ruokatunnin loppuvaiheessa. Suuri järkytys kohtasi meidät – risotto on loppunut. ”Ei hätää”, sanoi keittäjä ja vaihtoi täyden astian tiskille.

Mannerkivi here I go

Joinain aamuina, kun bussissa on tarpeeksi porukkaa, miehiä ja naisia tasaisesti, pistetään penkit syrjään ja aletaan tanssia. Pullapoikien kohdalla soi viimeinen valssi, jolloin varmistetaan saatille pääsy.