Hattukouramies ja Kiljukaula astuivat Veikkolan Autolan halliin. Kauluspaitaan ja kulmahousuihin pukeutunut automyyjä harppoi autojen lomasta heidän luokseen.
– Miten voin palvella?
– Fordin Anglia kiinnostaisi, Hattukouramies esitti.
– Tässähän meillä on juuri vahauksesta tullut vaaleanvihreä kaunotar, De Luxe, automyyjä sanoi. Hänen tukkansa kiilsi kilpaa Anglian kanssa.
– Kaunotar? Kiljukaula katsoi auton takaosaa, joka muistutti juustohöylää.
– Koristelistat ja -kapselit viimeisen päälle. Huoltokirjan sivuja löytyy. Ja kattoteline vaikka suksille, kun ajatte pohjoiseen hangille.
– Emme hiihdä, Kiljukaula korjasi ja ajatteli että suksi suolle. – Haluaisin kokeilla takapenkkiä.
– Rouva on hyvä, myyjä sanoi, avasi oven ja käänsi etupenkin etunojaan.
Kiljukaula vääntäytyi takapenkille, jolloin hameen helma nousi puolireiteen.
Automyyjä istahti etupenkille ja kääntyi katsomaan taakse.
– Hyvät paikat vai mitä?
– Ai mitkä paikat, Kiljukaula kysyi ja tarttui myyjää kravatista.
– Anteeksi, niin takapenkkiä tarkoitin.
– Lokasuojat ahdistavat. Aika muovisen oloiset penkit.
– Saatte istuinsuojat kaupan päälle.
Kiljukaula päästi irti kravatista.
Hattukouramies huomasi myyjän jumittuneen autoon.
– Mikä moottori tässä on?
– Jaa niin, myyjä heräsi. – Tuhatkuutioinen tässä hyrrää. Odota kun avaan konepellin.
– Reilusti tilaa tehdä huoltohommia, Hattukouramies kehui.
– Huoltohommia? Hetikö tätä pitää korjata? Kiljukaula ihmetteli.
– Ihan normaaleja juttuja vaan. Pissapojan nestettä ja öljymäärää kannattaa katsoa silloin tällöin. Kaikki helposti näkyvillä ja ulottuvilla.
– Kyllä, hyvin näkyy öljyläikkä auton alla.
– Ahaa. Se on Pösöstä, joka oli tässä ruudussa eilen. Meillä autojen vaihtuvuus on nopeaa. Kauppa käy kuin Fordin moottori.
– Laitatko sen käyntiin?
– Odottakaa, haen avaimen.
– Eiköhän häivytä täältä. Ei hyvältä vaikuta. Myyjä on seksihullu.
– Käydään koeajolla. Ei osteta Angliaa säkissä.
– Älä unta näe! Ei meillä ole varaa ylläpitää autoa.
– En näekään unta vaan De Luxen kiitävän Veikkola-Vaahtola tiellä.
– Löytyihän se avain. Tosin tässä ei lue Ford vaan Hackman Sorsakoski.
– Sehän on veitsi – kas kun ei haarukka.
Myyjä laittoi veitsen virtalukkoon ja käänsi veistä. Kuului vain naps.
– Akku on päässyt tyhjenemään. Sellaista sattuu, kun auto seisoo käyttämättömänä. Tai siis käymättömänä. Ei se mitään, otetaan tuosta Saabista virtaa.
Myyjä kytki käynnistyskaapelit paikalleen ja käänsi virta-avainta. Startti rääkäisi kuin varis, jonka haavassa käännetään veistä. Mutta Anglia lähti käyntiin.
– Haluatteko käydä koeajelulla. Tankki on puolillaan. Tai ainakin mittarin mukaan. Pitäkää käynnissä että akku ehtii latautua. Muistakaa välikaasu, jos vaihdatte vauhdissa ykkösvaihteelle.
—
Hattukouramies ajoi ja Kiljukaula istui vieressä ja piti penkistä kiinni.
– Ajetaanko Vaahtolan suuntaan?
– Kunhan ei kovin pitkälle. Mikä tuo punainen valo on?
– Se on laturin merkkivalo. Laturi ei taida ladata akkua. Ei auta sammuttaa moottoria.
– Bensamittari heiluu puolta tankkia. Mutta kun käännyin Vaahtolan tielle ja laitoin vilkun oikealle, mittari näytti täyttä. Vilkku vasemmalle varmaan tyhjentää tankin. Mutta Anglia kulkee hyvin.
– Ihmeen hyvin tämä kulkee vaikka ruma onkin. Ruma ankan poikanen
– Käydäänkö Vaahtolassa asti? Sinne on vain muutama kilometri.
– Katsokin että bensa riittää!
Ja samassa Anglia alkoi nykiä ja lopulta moottori sammui. Hattukouramies ohjasi auton tien sivuun.
– Tännehän jäätiin. Sinun syytäsi. Miksi piti lähteä autokaupoille. Eihän meillä ole edes varaa autoon.
Pitkään hameeseen sonnustautunut nainen käveli tien toisella puolella.
– Päivää, tiedättekö onko tässä huoltoasemaa lähellä.
– Lähin on Vaahtolassa, Vaahtolan Valinnan pihassa. Onko bensa lopussa.
– Kyllä on lopussa. Kaikki on lopussa, Kiljukaula noitui. – Pitikin lähteä Hattukouramiehen matkaan. Minä otan sinusta eron.
– Aha, nyt ollaan taas siinä pisteessä.
– Avioliitto on miehen ja naisen välinen pyhä liitto. Minulla on tässä Vesitorni-lehti, jonka teemana on Kaiken se kestää – pitkän liiton salaisuus.
– Kiitos, tätä tarvitaan.
– Sehän on Vintin todistajien lehti. Ja sinä olet tähän asti uskonut Yläkertaan? Vai mihin sinä uskot? Anglian ylösnousemukseen?
– Me Vintin todistajat uskomme Vinttimieheen, joka on Angliaakin nopeampi. Hän tietää ja näkee kaiken.
– Jos hän on niin ihmeellinen, hän voisi auttaa meitä.
– Kysyn häneltä apua, nainen meni syrjään rukoilemaan.
– Voi perkeleen perkele, minullahan on kampaaja Veikkolassa tunnin kuluttua!
– Ihan hyvähän tuo on, minulle kelpaa.
– Minulle ei kelpaa!
Nainen palasi auton luokse.
– Avatkaa takaluukku.
– Miksi takaluukku?
– Älä ihmettele vaan avaa se luukku! Kiljukaula tönäisi Hattukuramiestä.
– No avataan, avataan. Mitä ihmettä, täällähän on bensakanisteri. Ja se on täynnä bensaa. Kiitos teille.
– Kiittäkää Vinttimiestä. Turvallista matkaa, nainen huikkasi ja lähti kävelemään Vaahtolan suuntaan.
– Kiitetään kiitetään, Hattukouramies alkoi kaataa bensaa tankkiin ja vilkaisi taivaalle. – Kiitos Vinttimies, missä oletkin, anna vielä akkuun virtaa.
—
Anglia käynnistyi vaivalloisesti mutta kännistyi kuitenkin.
– Nythän me voisimme jatkaa Vaahtolaan, kun polttoainettakin on riittävästi?
– EI VAAHTOLAAN. Teet U-käännöksen. Onko selvä?
– Selvähän tämä on. Ja minäkin olen selvä.
– Minä menen kampaajalle. Ja sinä palautat auton!
Hieno ja oivaltava tarina, oli mukava lukea.
Autokauppaa tekevät Kiljukaula ja Hattukouramies muistuttavat erästä tuttua pariskuntaa.Nimikirjaimet P ja P