Loisteputki

Virpi huomasi illalla, että wc:n valo ei toimi. Hän haparoi pimeässä peilikaapille. Hammasharja ja tahna löytyivät helposti, mutta hän pesi hampaat keittiön valossa.

Hattukouramies istui Vaahtolan pubissa Hiivan kanssa, kun puhelin soi.

– Virpi soittaa, Hattukouramies sanoi vaivautuneesti.

– Hei anteeksi, että vaivaan sinua illalla. Minun wc:ni on pimeä. Valaisin ei toimi, voisitko auttaa?

– Totta kai, olen kohta siellä.

– Täytyy takoa kun rauta ei ole vielä ruostunut, Hiiva virnuili. Mitäpä siellä valolla tekee, peitto vaan heilumaan! Liikenneturvakin kannusti: Hei peitto heilumaan vai oliko se heijastin. Täti Monikalla heilui peitto ja…

– Voisitko pitää vähän pienempää suuta. Taidat olla suubalttian maista kotoisin, Hattukouramies sanoi ja lähti pubista ulos.

– Taidat jäädä Koukkuun, kuten Kaikke. Mutta Kaikkeen tottuu, sanoi Koukku. Hiivan sanat eivät tavoittaneet enää Hattukouramiestä.

Virpin asunnossa Hattukouramies meni taskulampun kanssa wc:hen. Hän avasi valaisimen suojakuoren ja irrotti loisteputken. Hän näytti sitä Virpille.

Sitten Hattukouramies sammutti taskulampun ja alkoi hinkata loisteputkea.

– Mitä nyt tapahtuu? ihmetteli Virpi.

Loisteputki alkoi hohtaa himmeästi. Virpikin innostui.

– Saanko minäkin kokeilla?

Hattukouramies piti putkea toisesta päästä kiinni ja ojensi toisen pään Virpille, joka alkoi hinkata sitä pitkin vedoin.

– Sen tilalle pitäisi hankkia uusi. Niitä saa Vaahtolan valinnastakin.

Virpi oli epävarman oloinen.

– Voisitko sinä hankkia sen, Virpi aneli.

Virpin läheisyys tuntui hyvältä, ajatteli Hattukouramies ja halasi Virpiä.

– Voisin hankkia uuden loisteputken. Asennan sen myös paikalleen.

– Loistavaa, sanoi Virpi ja painautui tiiviimmin Hattukouramieheen kiinni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *