Kahvitunteet

Hattukouramies ja Hiiva juttelivat työmaan kahvilassa. Kirsti luki Vaahtolan Lyytiä.

– Mitä teet viikonloppuna? Hiiva kysyi.

– En pysty vastaamaan tällä kahvitunnilla, sanoi Hattukouramies.

– Oletko tossun alla vai koukussa? kysyi Hiiva. Ja jatkoi.

– Oletko muuten kuullut tapauksesta, jossa kolmihaarainen ongenkoukku oli tarttunut kahden ihmisen otsaan? He olivat kävelleet päät yhdessä Hoitomaailmaan, jossa he vapautuivat kahleistaan. Parisuhteessakin käy huonosti, jos koukku tarttuu molempien otsaan. Kummankin omat kaverit jäävät hopealle. Onko se oikein?

– En osaa vastata tällä enkä seuraavalla kahvitunnilla, sanoi Hattukouramies.

Pöydällä käveli kärpänen.

– Jaaha, pomo vahtii meitä, Kirsti irvisti kärpäselle. – Siinä on ja yksi toppahousu. Ei saa mitään aikaiseksi.

– Sinä oletkin itse täydellisyys. Voit haukkua kaikkia muita – varsinkin selän takana, Hiiva vastasi.

– Mitä luulet toppahousun tarkoittavan? Hiiva kysyi Hattukouramieheltä.

– Jaa, en osaa vastata tällä kahvitunnilla, mutta otan selvää seuraavalle kahvitunnille.

– Ei tarvitse, mutta Kärpäsestä tuli mieleen Tärvään kirkon kanttori Härkänen. Hän joutui laulukuoroon, kun kirkko muuttui Henkimaailman uudistuksessa Vaahtolan kirkoksi, totesi Hiiva.

– En muista Härkästä, mutta otan sitä sarvista seuraavalle kahvitunnille, Hattukouramies lupasi.

Kirsti alkoi selata lehteä äänekkäämmin.

– Tällä kahvitunnilla ja seuraavalla kahvitunnilla. Voi taivas mitä nysväämistä. Tuolla tavalla ei valmista tule. Olet lapanen Hattukouramies!

– Ole sinä papukaija hiljaa! Hiiva korotti ääntään.

– Rukkanen puolustaa lapasta, ilkkui Kirsti.

– Pistä Hattu takaisin! Sano sille! Hiiva huusi.

– En keksi sanottavaa tällä kahvitunnilla, mutta ehkä seuraavalla, Hattukouramies vastasi rauhallisesti.

Pomo ilmestyi taukotilaan.

– Mikä ihmeen kinastelu täällä on menossa. Teidän kahvituntinne on tosiaankin tunti. Emoyhtiö odottaa hiirenloukun jousia, joten palatkaamme töihin.

Kalenteri heilahti seinällä, kun työläiset palasivat töihinsä.

Hattukouramies siirtyi liukuhihnalle, jossa liikkui uusia jousia. Hän nappasi satunnaisesti yhden jousen ja laittoi sen testilaitteeseen, joka kieritti jousta. Näytölle ilmestyi vääntömomentti, jolla jousi vastasi kiertoon.

– Tämä onkin sinulle sopivaa hommaa, Kirsti ilkkui.

Samalla Kirsti tönäisi valmista jousilaatikkoa, jolloin jouset lensivät pitkin lattiaa. Kirsti yritti kerätä jousia, mutta liukastui jousiin ja kaatui pitkälleen. Jouset levisivät laajemmalle, jolloin Hattukouramieskin kompastui ja kaatui Kirstin päälle. Heidän huulensa koskettivat toisiaan ja he tuijottivat hetken silmästä silmään.

Pomo tuli paikalle.

– Koneet seis. Tämä on vaaratilanne. Mitä oikein tapahtui?

Hattukouramies vääntäytyi Kirstin päältä pois ja Kirstikin nousi ylös vaatteita puistellen.

– Neuvoin Hattukouramiestä testauksessa. Hattukouramies raivostui ja heitti jouset pitkin lattiaa.

– Kaikki kävi hyvin äkkiä, Hattukouramies yritti sanoa.

– Uusi piirre Hattukouramiehessä, pomo ihmetteli.

– Kirsti valehtelee, huusi Hiiva.

– Asia käsitellään perusteellisesti ja siitä tehdään raportti. Tässä ei ole mitään joustoa, sanoi pomo. – Kerätkää jouset lattialta ja jatkakaa töitänne. Haastattelen kaikki. Hattukouramies tulee ensin.

Iltapäivän kahvitunnilla Hiiva pääsi vauhtiin. 

– Vieteri-Kirsti jaksaa jatsaa, Hiiva lauloi. – Hattukouramies, sano sille suorat ja vähän väärätkin sanat! Vai oliko Kirstin päällä nautinnollista olla?

– En löydä suoria sanoja tälläkään kahvitunnilla, mutta odotellaan raporttia.

– Minäkin alan hermostua sinuun. Sano nyt saatana jotain!

– Jotain tapahtui. Odotellaan raporttia.

– Jos oikeus ei toteudu, olkaa yhteydessä Loukkualan työntekijäliittoon LOL:n, neuvoi pääluottamusmies Isokoura. 

Vaahtolan liike-elämän keskus

Hattukouramiehelle oli suositeltu kuntosalia lihaskunnon ylläpitoon. Hänelle kuntosalille meno oli ollut iso kynnys, vai pitäisikö sanoa kynnös. Selkä oli alkanut temppuilla eikä hän muutenkaan mikään trapetsitaiteilija ollut koskaan ollutkaan.

Työ hiirenloukun jousia valmistavassa tehtaassa on yksitoikkoista ja rasitus yksipuolista. Antero oli neuvonut hänelle satulatuolin käyttöä ja kuntosalia.

Eräänä päivänä Hattukouramies ylitti kuntosalin korkean kynnyksen. Pentti oli Hattukouramiestä vastassa. Pentin oli tarkoitus antaa opastus laitteisiin, jotka ovat Hattukouramiehelle lähes yhtä epäilyttäviä ja pelottavia kuin ex-vaimo.

– Käy ensin pukuhuoneessa vaihtamassa salivaatteet, Pentti kehotti.

Pukuhuoneessa on samaan aikaan Hattukouramiehen ikäinen, vähän pulskempi mies, jonka paita on aivan hiessä ja liimautuneena kroppaan kiinni.

– Tervetuloa punttisalille, sanoo hikipatteri, joka irrottautui pakkopaidasta ja lähti suihkuun. Hattukouramies nyökkäsi, mutta ei saanut sanaa suustaan.

Sali oli puolillaan ihmisiä, osa laitteissa ja osa ottamassa alkulämmittelyä. Joku viipotti pienillä painoilla nopeasti, toinen ähelsi ja pinnisteli suurilla painoilla. Nuori nainen juoksi juoksumatolla, ponnari heilui puolelta toiselle. Hattukouramies tarkkaili näkyikö Kirstiä salissa. Ei näkynyt onneksi. Pilkkakirves olisi pilannut tunnelman. Ei olisi mukavaa olla kuntosalilla ensimmäistä ja viimeistä kertaa.

Ulko-ovelta alkoi kuulua puheensorinaa. Vaahtolan Martat olivat tulleet salille. Heidän kulkuaan oli helppo seurata äänten perusteella. Puhe kuului pukuhuoneenkin läpi. Pentti huomasi että Martoilla ei ollut salikenkiä.

– Ette mene paljain jaloin saliin, opasti Pentti. – Tanssikaa vaikka salsaa mutta älkää tuoko silsaa salille. Voitte olla sukkasillaan tämän kerran.

Hattukouramies oli tunnollisena ihmisenä hankkinut uudet salikengät Veikkolasta. Vanhat verkkarit ja Vaahtolan pubia mainostava t-paita kruunasivat lopputuloksen. Hän koki alemmuutta Penttiä kohtaan, sillä Pentti on urheilullinen ja tehokas ihminen. Tämä oli turhaa sillä Pentti tiesi, että kaikkia asiakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti ja asiallisesti. Yhtään asiakasta ei ole vara menettää. Ei edes sukkasillaan hiihtäviä Marttoja.

Vaahtolasta Vatikaaniin

Kirsti kiusasi Hattukouramiestä työpaikalla. Hattukouramies ja hänen pomonsa eivät uskoneet Vaahtolan käräjäoikeuteenkaan tässä asiassa vaan halusivat viedä asian Paaville.

Hattukouramies uskoi Yläkertaan, mutta hänen mielestään oli parempi kääntyä Pyhän istuimen puoleen pikaisen avun saamiseksi. Yläkertaakaan ei voi joka hiirenloukun jousella vinguttaa. Pomo oli kiireinen, joten hän laittoi Hiivan asialle. Asianomistajat ja Hiiva matkustivat Roomaan, jonne Hiiva oli aina halunnut. Hiivan mielestä kaikki rikokset vievät Roomaan.

Lentokoneessa oli käytävän molemmin puolin kolme penkkiriviä vierekkäin. Hattukouramies istui käytäväpaikalla, Kirsti ikkunapaikalla ja Hiiva heidän välissään. Miss Vaahtola hymyili käytävän toisella puolella yksinään. Hän oli menossa Colosseumille kuvauksiin. Hattu vilkuili silloin tällöin hänen sääriään. Vaahtolan Martat oli vallannut kymmenen paikkaa heidän edestään. Martoilla oli tarkoitus konsultoida Pyhän istuimen päällystämisessä ja saada näin ääntään kuuluville maailmalla.

Hattukouramiehelle tuli mieleen, kun hän pikkupoikana oli saanut kokea Marttojen muotinäytöksen. Kodin eteisessä, joka oli pukuhuoneena, roikkui leninkejä ja alusasuja. Kun hän puikkelehti naulakkojen alla, eräs puolipukeinen Martta kiusaantui siitä ja yritti hätistellä poikaa sivummalle. Mutta poikaa kiehtoivat liivit ja sukkanauhat.

Vatikaanissa jonotettiin Paavin puheille pääsyä. Jonossa Kirsti pyöri kuin väkkärä, juorusi vieressä olevalle tuntemattomalle ja osoitteli sormellaan Hattukouramiestä:

– Tuon lapasen takia piti lähteä tänne asti matkustamaan.

Hän sanoi sen kyllin kovalla äänellä, jotta Hattukouramies kuuli. Toisaalta Kirsti myös hölisi äänekkäästi ja nauroi vahingoniloisesti, mikä aiheutti Martoissa liikettä. Hattukouramiestä oli ärsyttänyt kauan Kirstin elämöinti. Ei olisi jaksanut kuunnella enää. Puhui paljon itsestään ja läheisistään, mutta ei sanonut mitään. Ja osasi olla ilkeä.

Aikansa Kirstiä kuultuaan Martat muodostivat ringin Kirstin ympärille ja tuijottivat tätä uhkaavan näköisinä. Kirsti punastui, puristeli nyrkkejään ja kiroili. Mutta hiljeni lopulta. Tämä kohtaus sai suurta huomiota osakseen. Hattukouramiestä jo melkein säälitti Kirstin kohtalo palaa kaikkien nähden kiirastulessa. Mutta Kirstin piina jatkui.

Paavin mikrofonit ovat kuulleet kaiken, ja niin kaiuttimista alkoi kuulua papillista puhetta:

– Sinä työpaikkakiusaaja, joka sikisit sakkapesästä, jätä Hattukouramies rauhaan. Ellei näin tapahdu sinut siirretään Veikkolan tehtaalle erityistarkkailuun. Menkää ja tehkää sovinto työpaikallanne.

Paluumatkalla lentokoneessa Martat ottivat Kirstin hoiviinsa. Hiiva ja Hattukouramies tilasivat huurteiset. Hattukouramies vilkuili ympärilleen, näkyykö Miss Vaahtolaa. Ei näkynyt. Mutta edessäpäin näkyi aivan Virpin oloinen nainen. Hattukouramies nousi käytävälle ja käveli tämän luokse. Tuntematon nainen hämmästyi, kun Hattukouramies kääntyi katsomaan häntä. Hattukouramies palasi naama punaisena takaisin penkkiinsä. Kirsti oli purskahtamaisillaan nauruun, mutta Martat estivät sen tuijotuksellaan.

Hiiva kiteytti matkan:

– Turhaan tultiin tänne asti. Vaahtolan Martat olisi hoitanut homman halvemmalla.