Aunen miehet

Aunen ja miespartnerin Jätkänhumppa päättyi Taunon pöytään. Miehen kengät tekivät tepposen. Ne olivat erittäin liukkaat, mitä hän yritti selittää jo aikaisemmin. He liukuivat Aune edellä kuin aliohjautuva auto, jonka ohjaus ei tottele vaan törmäys on väistämätön. Asiaa pahensi ravintola Monrepos:n lattiavaha. Lattia kiilsi niin että kattolamput loistivat sen pinnalla.

Mies työnsi Aunea edellään, ja Aune meni perä edellä Taunon syliin. Taunon Jallukola levisi joka paikkaan. Mies menetti tasapainon ja horjui pöydän alle. Orkesteri hiljeni, tanssi lakkasi ja ihmiset tuijottivat Taunon pöytäseuruetta.

– Taasha myö tavattii. Ympäri käytii ja yhtee tultii, Aune nauroi Taunon sylissä.

– Tota tota, Tauno sai sanotuksi.

– Mitä sie totattelet, et sie oo enne nähnt naise tuleva lavalt syllii?

Mies kömpi pöydän alta ja suoristeli housujaan.

– Veikko, mies esittäytyi.

Orkesteri jatkoi Jätkänhumppaa.

– Auneha mie oon. Evakkon tult raja takkaa Antreast.

– Tauno. Tauno ojensi lapiokättään, johon olisi mahtunut Veikon molemmat kädet.

– Mites myö nyt tasataa tää juttu? Entten tentten teelikamentten, Aune huitoi käsiään Taunon sylissä.

– Suosittu paikka tämä Monrepos, Veikko vaihtoi aihetta.

– Hyvä orkesteri, Tauno myötäili.

– Ja taululoi seinil, Aune piruili.

– Tosiaan, Veikko kääntyi katsomaan.

– Kumpi teist ossaa paikata pyörä kumin? Aune paukautti.

– Minä vien oman pyöräni Koiviston pyörähuoltoon, jos se vikaantuu, Veikko totesi. – Tunnen hyvin liikkeen omistajan.

– Sie taijat ollakkii iso kiho ko siul on varraa teettää toisel.

– Myyntimies minä vain olen.

– Mitä sie myyt? Et kai varastettuu tavaraa.

– Ei sinnepäinkään. Myyn lypsykoneita, Alfa Lavalin tuotteita.

– Herrane aika, miehä oon lypsänt niillä tuhansii litroi maitoo.

– Mie en myy mittää, mutta ossaan paikata pyörä kumin, Tauno vakuutti matalalla äänellä, jonka Aune tunsi koko kehollaan.

– Minun täytyy poiketa miestenhuoneessa, Veikko sanoi. – Pitäkää paikkaa.

Aune nousi Taunon sylistä ja veti Taunoa kravatista.

– Lähetää, Aune kehotti posket punaisina.

Niin he poistuivat Kouvolan yöhön ja elivät elämänsä lähes onnellisina. Silloin tällöin Aune törmäsi Veikkoon, joka puhui hänet ympäri, mutta palasi aina Taunon lapiokäsien turvaan.