Pekka ja Beatles

Pekka laittoi kotonaan Beatlesin uusimman muovikassiin. Hän käveli Kanttorinmäen ylös ja kääntyi Niemisten pihalle.

– Aha Pekka, tule sisään, Esko tervehti. – Outiako tavoittelet?

– Kyllä, kuunnellaan musiikkia, Pekka heilautti kassia.

– Se voisi rentouttaa. Abivuosi taitaa olla rankkaa teille molemmille.

– Onhan se.

Pekka nousi rappuja pitkin yläkertaan. Ylhäällä oli aula, jonka ikkunasta näkyi Valkealan kirkko. Aulasta pääsi kahteen huoneeseen: Juhan huoneen ovessa oli Pelen kuva. Outin huoneen vieressä oli sähkötaulu. Pekka koputti varovasti ovea.

– Kuka nyt taas?

– Pekka vaan.

Outi avasi oven. Hänellä oli pinkki teepaita ja jalassa pelkät sukkahousut.

– Taisin tulla huonoon aikaan, anteeksi.

– Tule sisään, mutta älä pyytele anteeksi tai saat lähteä saman tien.

Pekka astui sisään.

– Ajattelin että voitaisiin kuunnella uusinta Beatlesiä.

– Vai niin ajattelit. No laita se pyörimään.

– Pekka valutti suojapussin pahvisesta levyn kannesta, irrotti vinyylin suojapussista ja piteli sitä varovasti kaksin käsin reunoista, ettei levyn pintaan tulisi sormenjälkiä. Philips alkoi pyörittää levyä ja neula laskeutui levyn pintaan. A Hard Day’s Night lähti soimaan.

– Harri tykkää Rollareista. Harri ei pyytele anteeksi.

– Beatlesin musiikki on monipuolisempaa ja melodisempaa, Pekka puolusti.

– Ja kiltimpää.

– Mitä meinaat tehdä kesällä?

– En tiedä vielä. Minun pitää lukea pääsykokeisiin.

– Minä lähden Visbyhyn kesätöihin.

– Ihan totta. Mitä mamma ja pappa siihen sanovat? Entä maatilan työt ja VPK?

– En tiedä. Ei ole ollut puhetta.

– En olisi sinusta uskonut.

– Hei katso, kirkko hohkaa punaisena! Pekka sanoi.

– Paloauton ääni. Kuuletko? Outi kysyi.

He seisoivat rinnakkain ikkunan ääressä. Outi tarrasi Pekan vahvaan käsivarteen. Pekka likisti Outin syleilyyn.

Alhaalta alkoi kuulua askeleita ja kovaäänistä puhetta: ”seurakuntakeskus palaa!”.

– Täytyy mennä, Pekka irrottautui Outista ja kiirehti ovesta ulos.

– Ole varovainen, Outi huusi perään.