Pekka laittoi kotonaan Beatlesin uusimman muovikassiin. Hän käveli Kanttorinmäen ylös ja kääntyi Niemisten pihalle.
– Aha Pekka, tule sisään, Esko tervehti. – Outiako tavoittelet?
– Kyllä, kuunnellaan musiikkia, Pekka heilautti kassia.
– Se voisi rentouttaa. Abivuosi taitaa olla rankkaa teille molemmille.
– Onhan se.
Pekka nousi rappuja pitkin yläkertaan. Ylhäällä oli aula, jonka ikkunasta näkyi Valkealan kirkko. Aulasta pääsi kahteen huoneeseen: Juhan huoneen ovessa oli Pelen kuva. Outin huoneen vieressä oli sähkötaulu. Pekka koputti varovasti ovea.
– Kuka nyt taas?
– Pekka vaan.
Outi avasi oven. Hänellä oli pinkki teepaita ja jalassa pelkät sukkahousut.
– Taisin tulla huonoon aikaan, anteeksi.
– Tule sisään, mutta älä pyytele anteeksi tai saat lähteä saman tien.
Pekka astui sisään.
– Ajattelin että voitaisiin kuunnella uusinta Beatlesiä.
– Vai niin ajattelit. No laita se pyörimään.
– Pekka valutti suojapussin pahvisesta levyn kannesta, irrotti vinyylin suojapussista ja piteli sitä varovasti kaksin käsin reunoista, ettei levyn pintaan tulisi sormenjälkiä. Philips alkoi pyörittää levyä ja neula laskeutui levyn pintaan. A Hard Day’s Night lähti soimaan.
– Harri tykkää Rollareista. Harri ei pyytele anteeksi.
– Beatlesin musiikki on monipuolisempaa ja melodisempaa, Pekka puolusti.
– Ja kiltimpää.
– Mitä meinaat tehdä kesällä?
– En tiedä vielä. Minun pitää lukea pääsykokeisiin.
– Minä lähden Visbyhyn kesätöihin.
– Ihan totta. Mitä mamma ja pappa siihen sanovat? Entä maatilan työt ja VPK?
– En tiedä. Ei ole ollut puhetta.
– En olisi sinusta uskonut.
– Hei katso, kirkko hohkaa punaisena! Pekka sanoi.
– Paloauton ääni. Kuuletko? Outi kysyi.
He seisoivat rinnakkain ikkunan ääressä. Outi tarrasi Pekan vahvaan käsivarteen. Pekka likisti Outin syleilyyn.
Alhaalta alkoi kuulua askeleita ja kovaäänistä puhetta: ”seurakuntakeskus palaa!”.
– Täytyy mennä, Pekka irrottautui Outista ja kiirehti ovesta ulos.
– Ole varovainen, Outi huusi perään.