Pasin tehot

Tästä uusimpaan Pasi-tekstiin
Kotitalo

HÄN / Pasin tehot 1

Lavatanssia harrastavalla Pasilla oli uudet moniteholasit. Tanssiin hakeminen oli helpompaa. Hän vilkaisi ensin kaukotehoilla saliin ja teki valinnan.

Sitten Pasi lähti päättäväisesti hakemaan naista, ja lähempänä hän nosti päätään pikkuhiljaa lähitehoille. Totuus paljastui, mutta valinta oli tehty. Kaksien yksitehojen kanssa tämä homma oli ollut kuitenkin työläämpää, ja lasien vaihdon aikana naisen saattoi viedä toinen.


HÄN / Pasin tehot 2

Isä halusi Pasista insinööriä, mutta Pasi piti päänsä ja tuli kaapista ulos puuseppänä. Tästä hän sai idean. Hän alkoi valmistaa Tule kaapista ulos -kaappeja. Kaappien kysyntä ylitti tarjonnan. Niitä meni erinäisistä syistä itseään piilotteleville ihmisille.


HÄN / Pasin tehot 3

Lavatautia sairastavalle Pasille lavatanssit olivat huumetta, jota piti saada aina vaan lisää. Samasta taudista kärsi myös Sinikka. Lapin tango loi outoa taikaa, ja huulet löysivät huulet. Seurusteluaika oli lyhyt. Tukholman risteily, Joutsan Joutopäivät. Elokuvissakin käytiin: Pidä huivista kiinni Tatjana. Seksi testattiin. Rasitustodistukset vaihdettiin. Ja niin puuseppä meni sormiliitokseen Sinikan kanssa.


HÄN / Pasin tehot 4

Pasi ja Sinikka pistivät hynttyyt ja vanttuut yhteen. Vuokrakämppä oli pieni, mutta saisi riittää toistaiseksi. Samalla he kuitenkin ihailivat puutaloja.

Pasilla oli mielessä suuria ajatuksia. Sahalaudan tuoksu huumasi. Sormet syyhysivät päästä iskemään naulaa tuoreeseen puuhun. Kakkosnelonen. Nelosnelonen. Oma talo, oma piha. Rakentaako uutta vai korjata vanhaa?

Pasin kotitalo Vaahtolassa oli tyhjillään. Äiti oli muuttanut yksiöön Kuohuvaan, eikä talo kiinnostanut Pasin sisaruksia. Siitä saisi vielä. Tontti oli upeasti rinteessä. Rintamamiestalo. Isoisä oli ollut rintamamies. Sinikkaa puistatti ajatus homeisesta puutalosta.


SINIKKA / Pasin tehot 5

Pasi halusi välttämättä lähteä Anglialla, museoautolla, Vaahtolaan. Siellä olisi kuulemma muitakin ankkoja. Pääsimme kuitenkin Kuohuvaan asti.

Selvisin anopin kynsistä kuin ihmeen kaupalla. Hän seisoi kerrostalon pihalla odottamassa. Oli lähdössä Kuohuvan Marttojen kokoukseen ja tuikkasi talon avaimen Pasin kouraan.

– Tarkistakaa loukut. Muistakaa lukita ulko-ovi lähtiessänne, anoppi toitotti ja käveli pyöräkellariin.

Loukkuja. Niinpä tietysti! Sitähän minä pelkäsin. Hiiriä ellei rottia, hometta, hämähäkinseittejä! Istuuduin kuitenkin punaiselle ja muovisen liukkaalle etupenkille. Anglia rohahti käyntiin laakista ja Pasi ohjasi sen Vaahtolan tielle.

– Loukkuja! Talossa on siis hiiriä, huusin Anglian moottorin kanssa kilpaa.

– Ei siellä mitään ole. Ne loukut on vaan siltä varalta että…

– Varalta mitä?

– Jos nyt joku soma rapisija saattaisi eksyä sinne.

– Ne somat rapisijat levittävät papanoita ja tauteja.

– Käydäänkö syömässä ennen talolle menoa? Pasi ehdotti.

– Meni ruokahalu.

Olimme puhumatta loppumatkan. Varttitunnin ajettuamme Pasi hiljensi mäennyppylälle.

– Tuossa se on, Pasi viittasi kädellään ja laittoi vilkun vasemmalle.

Rinnetontin päällä näkyi keltainen puutalo, jossa oli vihreä katto. Anglia kiipesi oikealle kaartuvaa pihatietä ja pysähtyi juuri ennen luiskaa.

– Autotalli, Pasi osoitti pariovia


SINIKKA / Pasin tehot 6

Pasi karkasi talon sisälle ja jätti minut Angliaan jäähtymään vihreiden autotallin ovien eteen. Nousin autosta ja aloin venytellä Angliassa vääntynyttä yläkroppaa. Huomasin samalla miten korkealle rakennuksen pääty kohosi. Ikkunoista päätellen autotallin yläpuolella oli kaksi kerrosta. Jyrkän harjakaton harjan päällä haravoi antenni.

Maantien puoleisen seinän vieressä oli noin metrin korkuinen penger. Kävelin penkereen reunassa kulkevaa polkua pitkin. Seinällä oli kaksi ikkunaa, joissa molemmissa oli iso ruutu ja sen molemmin puolin kapeat ruudut – tuuletusikkunat ehkä. Näin Pasin liikkuvan toisessa ikkunassa.

Talon toisessa päässä polku haarautui oikealle maantielle ja vasemmalle portaisiin, jotka veivät penkereen päälle. Nousin portaat ylös laatoille. Laatoitus jatkui toisille portaille, joissa oli teräskaiteet. Tunnustelin teräskaidetta, johon pienen Pasin kieli oli aikanaan jäätynyt kiinni. Ulko-ovi tuntui heppoiselta. Se avautui valoisaan verantaan, jonka seiniä kiersivät yksinkertaiset ikkunat. Anoppi oli varmaan pitänyt kukkia ikkunalaudoilla. Keskellä verantaa seisoi mäntyinen pöytä ja penkit molemmin puolin. Melkein kuulin Marttojen puheensorinan ja kahvikuppien kilinän.


SINIKKA / Pasin tehot 7

Verannalta aukesi ovi sisäeteisen pieneen hämärään käytävään tai ainakin valoisan verannan jälkeen se tuntui hämärältä. Vasemmalla keittiö, jossa Pasi kuului puuhastelevan ja kilistelevän jotain astioita. Seuraavana WC, koska ovessa näkyi lukitus. Oikeassa olin. WC-pöntöstä lähti putki katonrajassa olevaan metalliseen säiliöön, jossa luki TEHO. Tehosta roikkui metallinen ketju ja sen päässä kahva. Pissahätä haihtui kun näin tuon voimalaitoksen. Pelkäsin, että jos olisin vetäissyt kahvasta, olisin saanut koko aparaatin päälleni tai ainakin vettä niskaan. Käytävän oikealla puolella portaat nousivat yläkertaan puisen ristikon takana.

Käytävän päässä ovi aukesi huoneeseen, johon kaksi ikkunaa (edessä ja oikealla) antoivat valoa. Se vaikutti olohuoneelta. Oikean puoleisesta ikkunasta näkyi kaunis mäntyrinne. Orava hyppeli siellä oksalta toiselle. Metsän takaa pilkotti peltoa ja kauempana järvi. Aloin innostua paikasta. Toisesta ikkunasta näin Anglian seisovan alhaalla paikallaan ja naapurin rouvan nousevan pyörän selästä. Hän otti kauppakassin ja vilkaisi Angliaa tai ikkunoita. Se oli välittämistä eikä kyttäämistä – toivoin niin.


SINIKKA / Pasin tehot 8

Olohuone kaikui kalustamattomana. Mitähän anoppi oli huonekaluille tehnyt? Katsoin vielä ikkunasta rinnettä. Takapihalle jäi pieni tasainen kohta. Tikkataulun alusta nökötti tolpan päässä. Kävelin olohuoneessa vastakkaisen seinän luo ja avasin oven huoneeseen, jonka täytyi olla makuuhuone. Sekin oli kalustamaton. Huoneen ainoasta (edessä) ikkunasta näkyi etupiha ja maantie. Etupihan keskellä oli ovaalin muotoinen kukkapenkki. Oikealla omenapuiden ja kasvimaan muodostama alue, joka rajautui pihatiehen. Maantien takana omakotitalossa puuhasteltiin pihatöissä.

Naapurin pyöräilevä rouva käveli meidän tai siis Pasin tontilla. Asteli polkua pitkin ja katseli sisälle. Vaivaannuin. Pian keittiön oveen koputettiin, ja Pasi meni avaamaan.

– Hei. Voisitko heittää minut kauppaan. Minun jalat ovat niin kipeät, rouva puhui valittavalla äänellä.

– Totta kai, Pasi sanoi.

Pasi oli niin hyväsydäminen että hirvitti. Oli aina auttamassa.

– Hei Sinikka, käyn pikaisesti kaupassa. Odota sen aikaa. Juodaan sitten kahvit, Pasi huusi keittiöstä.

En pystynyt siis salaamaan liikkeitäni. Katsoin, näkyikö missään kameroita. Avasin oven keittiöön. Pöydällä oli katettuna kahvia ja täytettyjä croissanteja. Ilmankos Pasilla oli reppu. Pasi huolehti meistä.

Keittiö oli vähän pienempi kuin olohuone. Leivinuuni, hella, sähköliesi. Astianpesukonetta ja mikroaaltouunia ei näkynyt. Ajattelin että ne olivat piilotettuna. Tiskipöydän yläpuolella oli kapeat astiakaapit. Upotettuja komeroita oli neljä. Niissä oli valkoiset kahvat painonapilla. Keskeltä kattoa riippui pallovalaisin.

Pasi palasi varttitunnin päästä. Hän otti minut syleilyyn. Suutelimme.

– Tämähän on aivan ihana talo, sain sanotuksi.

– Tiedän. Mutta, niin joo, juodaan nyt kahvit. Käy pöytään.

Käsitin mutta-sanan. Se haihtui kuitenkin kahvin tuoksuun.

– Mistä sinä nämä loihdit?

– Hihasta. Muuten naapurin rouvalla ei ole kaikki kohdallaan. Kaupan pihassa hän pyysi kahtakymppiä, että voisi ostaa ruokaa. Sanoin ettei minulla ole. Hän kävi kuitenkin kaupassa ja tultuaan piti reppua kuin vauvaa sylissään. Kuulin silti kilahduksen.

– Millainen hän oli aikaisemmin?

– En tiedä. Hän on vasta muuttanut naapuritaloon.

Keittiön oveen koputettiin.


HÄN / Pasin tehot 9

– Sisään, Pasi korotti ääntään. Keittiön ovesta ilmestyi siilitukkainen ja arpinaamainen mies. Avonainen farkkutakki paljasti virttyneen teepaidan.

– Pasianssi pakana. Olet tullut kotinurkkia nuuskimaan, mies aloitti.

– Hiiva itse. Vaahtolan Robin Hood. Tässä on Sinikka, Pasi esitteli.

Sinikka ojensi kätensä. Hiiva ojensi kätensä, mutta veti sen äkkiä pois.

– En sekaannu vieraisiin naisiin, Hiiva sanoi totisena ja nauroi päälle.

– Otatko kahvia? Pasi kysyi.

Samassa Hiiva istuutui pöytään Pasia ja Sinikkaa vastapäätä, tarttui viimeiseen croissantiin ja ahmaisi siitä ison siivun. Pasi otti repusta kertakäyttömukin ja kaatoi siihen loput kahvit termarista. Hän olisi mielellään itse syönyt croissantin, jota Hiiva ahmi sisuksiinsa.

– On minulla asiaakin, vaikka harvemmin minulla on mitään asiallista asiaa.

– No kerro, Pasi kehotti ja kuvitteli joutuvansa käymään lompakolla.

– Nykyajan pyörän kumit ovat haperoita. Jos ehkäisyvälineet olisivat yhtä höttöjä, ei hallituksen tarvitsisi olla huolissaan alhaisesta lapsiluvusta. Hiiva iski Sinikalle silmää.

– Kerro jo asiasi, Pasi näpäytti.

– Asiaan tai Aasiaan. Oletteko käyneet? Hiiva lisäsi kierroksia.

– Kerro! Pasi tiuskaisi.

Sinikka pani kätensä Pasin käden päälle.

– Pyörän kumi puhkesi. Jouduin taluttamaan pitkän pätkän, Hiiva levitti käsiään.

– Niin. Mitä sitten? Pasi kysyi vaikka tiesi seuraavan siirron.

– Teidän autotallissa on kaikenlaista? Hiiva muisteli.

– Kai siellä vielä jotakin on. Taloa on tyhjennetty rankalla kädellä. Mennään katsomaan, kun on kahvit juotu, Pasi sanoi ja katsoi tyhjää pahvimukia.


HÄN / Pasin tehot 10

– Olipas hyvä croissant, Hiiva nuoli huuliaan.

– Oli, nimenomaan oli! Nälkäinen Pasi sanoi. – Mennään nyt sinne autotalliin.

– Odottakaa minua, käyn pikaisesti vessassa, Sinikka sai sanotuksi.

Pasi ja Hiiva odottivat sisäeteisessä. Hiiva kävi yläkertaan vieville portaille istumaan.

– Älä hermoile, Hiiva sanoi Pasille, joka ei tiennyt, miten päin olisi ja mihin kädet pistäisi: puuskaan, taskuun, puuskaan.

Sinikka tuli vessasta.

– Et vetänyt vessaa? Pasi ihmetteli.

– Tuli mitä tuli, älä vetämättä jätä, Hiiva veisteli.

– Pelkään, että TEHO tulee niskaan, Sinikka osoitti katon rajassa nököttävää säiliötä.

– Ei tule, Pasi sanoi ja vetäisi ketjusta. Täysin valjastettu koski kohisi voimalla ja WC-pöntön kurkku päästi lopuksi röhähdyksen, kun se nieli loput vedet sisäänsä.

Sisäeteisessä aivan olohuoneen oven vieressä oli nurkkaus, josta lähtivät portaat alakertaan, yläkertaan vievien portaiden alla. Portaikko oli lähes pimeä.

– Tulkaa perässä, Pasi sanoi ja laittoi valot päälle.

Alapäässä portaat kääntyivät oikealle. Siitä käytävä haarautui suoraan eteenpäin ja oikealle, jonne Pasi johdatti joukkoa.

– Mitä tuonne jäi? Sinikka heilautti vasenta kättä.

– Sauna, Pasi sanoi ja avasi metallisen oven karuun tilaan. – Tämä on halkoliiteri. Tästä tilasta on erotettu kattilahuone ja kylmäkellari.

– Öljylläkö talo lämpiää? Hiiva kysyi.

– Öljyllä, Pasi sanoi vaivautuneena. – Öljypoltin huolletaan säännöllisesti ja päästöt mitataan.

– Öljylämmitys, mikä puuseppä sinä oikein olet? Sinikka ihmetteli.

– Puuseppää aina tarvitaan, Hiiva alkoi laulaa.

– Mutta suuseppää ei tarvita, Pasi jatkoi matkaa metalliovelle, jonka vieressä oli höyläpenkki. Höyläpenkillä ja seinällä oli työkaluja. – Tuosta Hiiva voit etsiä paikkausvälineitä.

Pasi avasi metallisen oven autotalliin. Heti oikealla oli autotallin pariovet, jotka sai sisäpuolelta ilman avainta auki. Anglia ja Hiivan pyörä seisoivat rinnakkain pihalla.

– Jää sinä Hiiva paikkaamaan pyörän kumia. Me katsomme muita tiloja.

– Sauna pitää nähdä, Sinikka vaati.

He palasivat halkoliiterin kautta portaiden alapäähän. Saunan pukuhuone oli pari metriä pitkä, kapea tila. Saunassa oli tilavat lauteet, pata ja pönttöuuni. Lattia hohki kylmyyttä.

– Eikö täällä ole suihkua? Sinikan otsa rypistyi.

– Ei ole, mutta täällä on pesuvateja. Hanasta tulee vettä, ja sitä voi kuumentaa padassa. Yläkerran vessassa on bideesuihku. Keittiöön ja vessaan tulee lämmintä vettä.


PASI / Pasin tehot 11

”Ihana talo” alkoi paljastua Sinikalle remonttikohteeksi.

– Siis ei suihkua! Mikä tämä sitten on? Sinikka osoitti poresuutinta padan viereisellä seinällä.

– Suihkuhan se on. Halusin vain koetella sinua, sanoin ja laitoin käteni Sinikan vyötärölle ja yritin suudella häntä, mutta hän vetäytyi.

– Lattia koettelee minua ihan tarpeeksi. Se tuntuu jo nyt kesällä kylmältä. Miten kylmä se onkaan, jos ulkona on 20 astetta pakkasta, Sinikka sanoi.

– Oikeassa olet. Jos olemme tosissamme talon suhteen, sauna ja pukuhuone pitää rakentaa uusiksi. Pönttöuuni ja pata saavat mennä. Väliseinät on purettava ja lattia piikattava auki, tiesin.

Poikkesimme vielä Sinikan kanssa autotallissa. Ovet olivat selällään, ja Hiiva oli lähdössä liikkeelle naapurin nainen tarakalla.

– Kiitos työkalujen lainasta. Paikkasin kumin tähystyspakkauksena. Me menemme nyt Vaahtolan pubiin, Hiiva huiskutti. Naapuri kikatti ja hänen hameenhelmansa nousi reisiin.

– Mikä ihmeen tähystyspaikkaus? Sinikka kysyi.

– Vannetta ei irroteta pyörästä vaan sisärengas vedetään ulos ulkorenkaasta, sisärenkaaseen pumpataan ilmaa ja etsitään vuotokohta. Sisärengas paikataan ja työnnetään takaisin paikoilleen. Tähystyspaikkaus ei aina onnistu, sanoin ja suljin autotallin ovet.

– Hauska veikko tuo Hiiva, Sinikka sanoi.

– Hiivaa on mukava tavata silloin tällöin, mutta pian sen jutut alkavat kyllästyttää. Hänen kaverinsa, Hattukouramies, puhuu vähän, mutta asiaa. Hattu käy kerran viikossa tarkistamassa lämmityksen ja katsomassa paikkoja. Maksan hänelle pienen korvauksen, sanoin.

Palasimme Sinikan kanssa rappuja pitkin sisäeteisen syvennykseen, jossa oli pieni ikkuna takapihalle. Sinikka ihasteli kauempana erottuvaa järvimaisemaa. Kiedoin käteni hänen rinnoilleen ja suutelin hänen niskaansa.

– Ei täällä. Kotona sitten, Sinikka sanoi. – Yläkerta on vielä näkemättä.

– Voisiko tämä olla koti? Kysyin.

Sinikka ei vastannut, hymyili vain. Nousimme yläkerran pieneen eteiseen. Vasemmalla ovi parvekkeelle. Avasin oven, parvekkeelta näkyi Vaahtolan kirkon torni.


PASI / Pasin tehot 12

Yläkerran eteisestä pääsi kahteen huoneeseen. Menimme suurempaan.

– Hui, miten korkealla olemme, Sinikka katsoi ikkunasta. – Anglia näyttää pieneltä.

– Katsotaan vinttikomeroa, sanoin ja avasin oven vinokattoiseen tilaan. – Aurinko on porottanut peltikaton tulikuumaksi.

– Täällähän on kuumaa ja hämärää. Alan itsekin lämmetä. Sahanpuru tuoksuu hyvältä, Sinikka sanoi, vetäisi mekon päältään ja asettui puruille vasojen väliin selälleen. – Tule jo.

Olin heti valmis. Laskeuduin paratiisiin. Purut vaan pölisivät, kun me rakastelimme. Rakastelun jälkeen olimme lusikassa muutaman minuutin.

– Minun selkäni kutisee, Sinikka sanoi.

– Purut kutittaa, rauhoitin.

– Se liikkuu! Katso mikä se on! Sinikka vaati.

– Katsotaan. Jaa se on pieni kovakuoriainen vaan. Tällainen. Ei se tee pahaa. Mutta litistän sen, lupasin.

– Mitä helv. Vieläkin kutisee, Sinikka pomppasi ylös.

Sinikka juoksi kirkuen rappuset alas sisäeteiseen. Siellä seisoi mies hattua kourissaan pidellen.

– Päivää. Sellaista vaan, että öljyä pitäisi. Jos se Pasi ehtisi, mies sanoi.

Sinikka juoksi takaisin yläkertaan minun syleilyyn.

– Siellä on joku pervo, joka haluaisi öljytä minut! Tai että sinä öljyäisit minut, Sinikka nyyhkytti.

– Rauhoitu rakas. Ei mitään hätää, lohdutin.

Pukeuduin nopeasti ja menin alas sisäeteiseen.

– Hattukouramies terve. Hyvä kun tulit. Voin esitellä puolisoni. Vaikka taisi hän itsekin jo esittäytyä, sanoin.


HATTUKOURAMIES / Pasin tehot 13

Menin Pasin talolle, kun huomasin tutun Anglian pihalla. Koputtelin sisäeteisessä ovia, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Mistään ei kuulunut mitään. Mutta sitten alkoi kuulua naisen kirkumista ja juoksuaskelia. Alaston nainen, ehkä Pasin ikäinen, loikki portaita pitkin eteeni. Sahanpurua lenteli ilmassa. Tervehdin ja sain sanotuksi asiani, että lämmitysöljyä pitäisi tilata. Nainen juoksi takaisin portaisiin. Hän tuntui itkevän. Miksi lämmitysöljy sai naisen itkemään. Olikohan heillä ollut riitaa energiasta? Öljylämmitys oli pannassa ja ihmiset miettivät kuumeisesti vaihtoehtoja.

Muutaman minuutin päästä Pasi ilmestyi portaisiin. Hän oli tyytyväinen nähdessään minut. Hän halusi esitellä puolisonsa, mutta Sinikka olikin jo paljastunut minulle.

– Lämmitysöljy on vähissä. Ehkä 400 litraa jäljellä, sanoin.

– Selvä. Tilaan 2000 litraa talvilaatua. Sillä mennään ensi talvi, Pasi sanoi.

– Onkohan säiliötä tarkistettu? Kysyin.

– On säännöllisesti. Mutta siltikin öljylämmitys maanalaisine säiliöineen aiheuttaa minulle päänsärkyä ja unettomia öitä, Pasi sanoi otsa rypyssä.

– Minä käyn viikoittain katsomassa taloa, vakuutin.

– Olet suureksi avuksi. Luotan sinuun, Pasi sanoi.

Sinikka ilmestyi Pasin rinnalle ja suuteli tätä.

– Me harkitsemme muuttoa tänne, Pasi katsoi Sinikkaa.

– Sehän olisi hieno homma. Äitisikin ilahtuisi, sanoin.

Sinikka irtautui Pasista. Sanoinkohan jotain pahasti?

– Talo vaatii isot remontit. Talon asuinkerrokset on säilytetty alkuperäisenä, purueristeisenä. Se hengittää, mutta kuluttaa myös lämmitysenergiaa paljon. Toisaalta hyvä, ettei taloa ole pilattu virheellisillä eristysratkaisuilla. Puruja on lisätty jälkikäteen, mutta seinien ja yläpohjan lisäeristys on tehtävä. Saunatilat on rakennettava uusiksi. Öljylämmitys korvattava. Samalla putkiremontti. Ja yllätyksiä voi tulla, kun paikkoja puretaan. Pasi luhistui luettelosta. – Minulla on hirveä nälkä. Tilataanko pizzaa vai mennäänkö ABC:lle noutopöytään?


SINIKKA / Pasin tehot 14

Istuimme keittiön pöydän ääressä ja odotimme pizzoja. Pasin vatsa oli äänekäs.

– Mihin tiskikone on piilotettu? Kysyin.

– Se on vielä liikkeessä, Pasi sanoi. – Äiti tiskasi käsin.

– Minä en tiskaa käsin etkä sinäkään Pasi, sanoin. – Muutenkin tämä keittiö vaikuttaa alkeelliselta.

– Se on totta. Keittiökin on rakennettava uusiksi. Ensin on purettava seiniä myöten kaikki pois, Pasi sanoi.

– Eikö upotetut ruokakomerot voisi jäädä, Hattukouramies avasi suunsa, mutta katui sitä saman tien.

– Ei voi, sanoin. – En uskalla edes avata niiden ovia, tiedä mikä sieltä hyökkää esiin.

– Joku pervo varmaan, Pasi sanoi ja iski Hattukouramiehelle silmää.

Sisäeteisestä alkoi kuulua koputuksia. Katsoin Pasia. Pasi nousi penkiltä ja avasi keittiön oven.

– Päivä, kolme kerta quattro, tummatukkainen mies ojensi laatikot. – Kaksikymmentä.

Pasi kaivoi taskustaan setelin ja antoi miehelle.

– Kiitos, hyvä päivä teille.

Pasi alkoi ahneuksissaan veistää pizzaa osiin mukana tulleilla muovisilla välineillä, jotka räjähtivät atomeiksi.

– Voi perkele, Pasi noitui ja etsi keittiön laatikoista ruokailuvälineitä turhaan.

– Minä voin hakea puukon, Hattukouramies nousi pöydästä ja lähti kellariin.

– Kyllä näilläkin onnistuu kun malttaa, sanoin.

Hattu palasi kohta pyyhkien trasselilla puukkoa. Hygieenistä, ajattelin. Kovia rasvoja autotallista.

– Kiitos, nyt onnistuu, Pasi sai ensimmäisen kolmion käteensä ja ahtoi sitä suuhunsa.


PASI / Pasin tehot 15

Kun pizzat oli syöty, olisi ollut mukava ottaa pienet päiväunet, mutta nyt ei ollut aikaa uniin eikä unelmointiin. Puusepänverstas odotti tekijäänsä. Sinikalla oli omat kiireensä.

– Keitetään vielä pannukahvit ettei nukahdeta, ehdotin. Kaivoin repustani Juhla-Moska -paketin ja kaapista ainoan astian, kahvipannun. Kaadoin vettä pannuun ja laitoin sen sähköliedelle.

– Sinähän tunnet rintamamiestalot, katsoin Hattukouramiestä. – Mitä tekisit meidän sijassamme? Kannattaako tätä remontoida?

– Jaa-a, tuota tuota. On tosiaan hyvä ettei taloa ole pilattu muovikelmulla, uretaanilla eikä mineraalivillalla. Kellarin pitäisin ennallaan – ei asumiskäytössä. Rakentaisin erillisen ulkorakennuksen, johon tulisi sauna ynnä muuta.

– Joutuisin juoksemaan talvipakkasella pihan poikki saunaan, Sinikka päivitteli.

– Käythän sinä avannossakin, sanoin.

– No se on eri asia, Sinikka sanoi. – Miksei kellariin voisi rakentaa uutta saunaa?

– Maasta nousee kosteutta, mikä pilaisi uudet rakenteet, Hattukouramies perusteli.

Vesi kiehui. Otin pannun pois levyltä. Mittasin porot pannuun ja kiehautin seosta vielä.

– Viiden minuutin päästä saadaan kahvia, totesin ja nostin pannun pöydälle. – Nuohooja on muuten soitellut. Sovin nuohouksen parin viikon päähän. Tulen itsekin tänne silloin. Pyysin katsomaan samalla hormin kuntoa tarkemmin.

– Se on hyvä juttu paloturvallisuuden kannalta ja muutenkin, Hattukouramies tiesi.

– Et vastannut kysymykseen remontista, sanoin ja kaivoin talon kellastuneet piirustukset repusta.

– Kyllähän tässä hieno tontti on. Jaa sinulla on siinä piirustukset. Pienet on kuvat. Melkein suurennuslasia vaatisi, Hattukouramies kiemurteli.

– Paperistakin oli pulaa 50-luvulla. Kuvat mahtuivat yhdelle A4:lle, koska mittakaava oli 1:100. Pitää mitata talo ja tehdä uudet kuvat CAD-ohjelmalla. Sitten voi paremmin suunnitella ja laskeskella remonttia, sanoin ja aloin kaataa kahvia pahvimukeihin.


PASI / Pasin tehot 16

Minua ärsyttää Hattukouramiehen vaitonaisuus kotitaloni remontin kannattavuudesta. Ehkä hän ei kohteliaisuuttaan halua tyrmätä isoa remonttia eikä halua ottaa asiaan kantaa.

Vai tietääkö hän jotain sellaista, jota minunkin pitäisi tietää? Onko talossa haittaeläinten valtakunta, hiiriä, rottia, oravia, näätiä?

Tai ovatko kattotuolit lahot? Entä purut, ovatkohan eläimet mellastaneet niissä? Emme ole käyneet ylimmällä vintillä, johon on pääsy vain kattoluukun kautta. Kattoluukulle pääsee nousemalla ensin rakennuksen päädyssä olevia tikkaita pitkin harjalle, jonka päältä laskeudutaan lapetta pitkin luukulle. Hän varoittaa jyrkästä (1:1.5) kattokaltevuudesta, aina kun luukusta tulee puhetta.

Vai onko hänellä itsellään talolle käyttöä? Tapaileeko hän talossa vieraita naisia? Onko naapurin nainen hänen salainen rakastajansa? Eikö Virpi riitä hänelle enää?

Piilottaisinko verannalle ja autotalliin langattomat kamerat, jotta voisin seurata taloon menijöitä. Olen aina luottanut Hattukouramieheen ja hän tietää sen. Jos kamerat paljastuisivat hänelle ilman että kerron niistä, pettäisin luottamussuhteemme lopullisesti.

Sinikka taas alkaisi pitää minua tirkistelijänä, mitä ehkä vähän olenkin.


SINIKKA / Pasin tehot 17

Pasi jäi miettimään kotitalonsa remonttia: lisäeristystä, puukuitua, eristelevyä, puhallusvillaa ja eristi näin meidät toisistamme. Minä en jaksanut enää kuunnella vaan otin tuuletusrakoa suhteeseen ja äkkilähdön Kreikkaan.

En katunut minuuttiakaan. Tutustuin kahvilassa Nikokseen. Nikos oli hieno mies, hän käyttäytyi sulavasti, ja minä sulin hänen sanoihinsa. Hänellä oli nopea auto ja hän vei minut ajelulle saaren ympäri. Eihän se pettämistä ollut, jos Nikos kyyditsi ja antoi hyvät vauhdit autollaan. Matkaoppaana hänestä oli suuri hyöty. Sain kaiken irti matkasta. Ja ostinhan minä Pasille ouzo-pullon tuliaisena. Outoa, Pasi sanoi sen mausta.

Olin kuullut, että kreikkalaiset miehet halusivat seksiä kolmen minuutin päästä ensitapaamisesta. Nikos oli erilainen kreikkalainen mies. Hän halusi seksiä vasta kolmantena päivänä. Ja vielä silloinkin sanoi rakastavansa minua. Mikä ihmeellistä, me kävimme luostarin kirkossa, jossa hän sytytti kynttilän edesmenneelle isälleen. Syvällistä.

Mutta kun Nikos alkoi ehdotella seksiä, tulin järkiini. Kyllä minä Pasia kuitenkin rakastin enemmän. Ja se Pasin puruseksi, kotitalonsa vintillä lattiavasojen välissä, oli ollut taivaallista.

Pasi oli minua kentällä vastassa. Halasimme pitkään. Vatsassa kihelmöi.

– Olet erilainen, Pasi sanoi ja katsoi minua silmiin.

– Niin olen, kävin ortodoksisessa kirkossa. Siellä oli erilaista, myönsin.

– Et yleensä käy kirkossa, lomallakaan, Pasi ihmetteli.

– Toin sinulle tuliaisia, sanoin.

– Ei kai seksitautia? Pasi nauroi.


PASI / Pasin tehot 18

Avasin piirustuskäärön asunnossamme.

– Mitä nuo ovat? Sinikka kysyi.

– Kotitalon piirustuksia. Sillä aikaa kun sinä hummailit Kreikassa, minä mittasin taloa Hattukouramiehen kanssa ja piirsin CADillä seiniä, kattoa, ovia ja ikkunoita. Tulostin sitten paperikopiot 1:50 tutun insinööritoimistossa.

– Ok. Menen suihkuun, Sinikka sanoi.

Vesi alkoi virrata kylppärissä. Sinikan puhelin soi. Tartuin siihen vaistomaisesti vaikka Sinikka oli kieltänyt. Näytöllä luki Nikos soittaa.

Vieläkö Niko tavoittelee Sinikkaa? Sehän piti olla ohi jo vuosi sitten. Mutta tässähän lukeekin Nikos. Ehkä se on lempinimi, ajattelin.

– Haloo, vastasin. Puhelu katkesi.

Yhden suhde viiteenkymmeneen, tuijotin piirustuksen nimiötä. Mittakaava oli matematiikkaa. Minun suhde Sinikkaan oli henkilökemiaa ja biologiaa.

Sinikka tuli suihkusta. Halasin häntä kiihkeästi. Aamutakki valahti lattialle. Mutta hän irrottautui otteestani.

– Oletko koskenut puhelimeeni? Sinikka kysyi napakasti.

– Kyllä joo. Olit suihkussa enkä halunnut häiritä sinua, niin vastasin itse siihen. Siellä oli Niko tai Nikos, joka ei sanonut mitään vaan katkaisi puhelun. Eikö se Nikon juttu pitänyt jo loppua? Sano sille ettei soittele enää tänne. Hoida se saman tien, vaadin.

– Öö tota soitan huomenna, Sinikka epäröi.

– Mikset soita tänään? Kysyin.

– Laitan sille viestiä, Sinikka lupasi.

– No laita heti! Miksi muuten Nikos? Kysyin.

– Niko opiskelee kreikan kieltä, Sinikka sepitti.

– Tuntuu uskomattomalta siitä tyypistä, josta olet kertonut juttuja aikaisemmin.

Puhelin alkoi taas soida, mutta Sinikka ei halunnut vastata.

– Mikset vastaa puhelimeen? Vanha suola janottaa?

– Haista. Sinikka äyskäisi

– Niin haistankin, mutta en niele, vastasin.


SINIKKA / Pasin tehot 19

Istuimme sohvalla. Laitoin käteni Pasin käden päälle.

– Ei ole enää mitään Nikoa. Nikos on kreikkalainen mies, johon tutustuin Kreikan matkalla, sanoin.

Pasi viskasi käteni pois ja nousi uhkaavasti ylös.

– Hänellä on remonttifirma, jatkoin rauhallisesti. – He kunnostavat taloja. Puhuimme paljon rakentamisesta. Kerroin kotitalostasi, mikä kiinnosti häntä kovin. Hän on työntekijänäkin tehnyt rakennushommia muissa EU-maissa, myös Suomessa.

– Sinä matkustit Kreikkaan, koska kyllästyit kuuntelemaan minun suunnitelmiani talosta. Miten sinä yhtäkkiä halusit puhua siitä? Se mies puhui sinut ympäri! Käänsikö se myös sinut ympäri? Pasi kysyi.

– Etkö luota minuun? Kysyin, nousin ylös ja katsoin häntä silmiin.

– Olen tähän asti luottanut. Mutta nyt en tiedä mihin uskoa, Pasi sanoi ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos. – Ja sinä lupasit tietysti sille töitä ja majoittaa sen meille! Pasi pauhasi.

– No, oli kyllä puhetta. Hänellä ja hänen vaimollaan on tuttuja ja sukulaisia Suomessa, joiden luokse he voisivat majoittua, selitin.

– Eli lupasit töitä sille. Eihän etelän mies voi ymmärtää mitään Suomen talvesta tai ainakaan rintamamiestaloista! Pasi päivitteli.

– Nikos on korjannut myös rintamamiestaloja ja tietää ne purutkin, sanoin.

– Ja puruseksin? Pasi virnisti.

– Ja puruseksin. Hänellä on suomalainen vaimo, vahvistin.


PASI / Pasin tehot 20

– Kun sinä lymysit Kreikassa, nuohooja tarkasti kotitaloni piipun, sanoin.

– Älä jaksa siitä Kreikasta. Mutta mitä se nuohooja sanoi? Sinikka kysyi.

– Nuohooja asetti leivinuunin ja hellan käyttökieltoon, sillä hormistossa oli havaittavissa rapautumista. Öljylämmitys voi pyöriä, koska sitä varten tehty piipun putkitus on vielä hyvässä kunnossa. Mutta muut tiilihormit on pinnoitettava laastilla, kertasin nuohoojan ohjeita muistiinpanoistani. – Piipun läpivienti yläpohjaan on eristettävä paloturvallisesti samalla kun yläpohjan purut korvataan puhallusvillalla.

– Puruja siis sielläkin, Sinikka hymyili.

– Kyllä, ilman romantiikkaa! Minä nimittäin tutkin samalla yläpohjan, kun menimme kattoluukun kautta ylimmälle vintille. Kuvottava haju tervehti meitä hengityssuojaimista huolimatta. Purujen seassa oli hiirien jätöksiä ja kuolleita hiiriä, täsmensin.

– Yök, Sinikkaa irvisti.

– Onneksi kattotuolit ovat hyvässä kunnossa, ja piipunhattua nuohooja tervehti ilolla, nauroin.

– Nostiko hän lippahattua? Sinikka kysyi.

– Ei, mutta arvioi, että ilman hattua piippu olisi nyt käyttökelvoton. Konesaumattu peltikate on tiensä päässä. Eli vesikattoremonttikin olisi edessä. Samalla asennettaisiin puuttuva aluskate.

– Tulisiko uusi talo edullisemmaksi? Korjauslista tuntuu loputtomalta, Sinikka päivitteli.

– Voi olla. Eikä ulkohommia ole vielä edes ajateltu: Patolevyjä ei ole sokkelissa, tuskin routasuojaustakaan. Löytyvätkö salaojat? Mihin sadevedet kulkeutuvat? Tämä on loputonta, puuskahdin.

– Lopun alkua? Sinikka kysyi.

– No, ei vaivuta synkkyyteen. Korjauksia voisi tehdä vähän kerrallaan. Mutta tarkkaan miettien järjestystä, ettei tarvitsisi moneen kertaan purkaa, sanoin.

– Ison päätöksen aika alkaa lähestyä. Se tietää kustannusvertailua, tukimahdollisuuksien selvittämistä, asiantuntija-apua, eikö niin? Sinulle tämä taitaa mennä myös tunteisiin, vai mitä? Sinikka silitti päätäni.

– Kyllä kotitalo ja tontti ovat rakkaita. Viisaita ovat ne, jotka sanovat ettei tavaraan pidä kiintyä, sanoin ja tarrasin Sinikkaan.

– Taidat olla tavarantarkastaja, Sinikka nauroi.


HÄN / Pasin tehot 21

Kello oli 2.05 ja Pasi pyöri sängyssä. Sinikka ei herännyt, mutta käänsi kylkeä. Pasi nousi ylös, latasi kahvinkeittimen ja napsautti sen päälle. Tästä oli tullut tapa.

Olohuoneen pöydän täyttivät läppäri, talon piirustukset ja laskelmat. Pasi kaatoi mukin täyteen kahvia ja vei sen pöydän kulmalle. Kun Pasi levitti pääpiirustuksen pöydälle, hän tönäisi samalla kahvimukia, joka kaatui ensin pöydälle levittäen kahvia piirustuksiin. Pöydältä muki jatkoi matkaa lattialle ja sylkäisi loput kahvit parketille.

– Voi perkeleen perkele, minkä teki, Pasi noitui.

– Niin sinä teit! Sinikka seisoi kädet puuskassa pöydän nurkalla. – Mitä sinä oikein sähläät täällä. Siivoa tämä sotku ja vähän äkkiä ennen kuin lattia ja pöytä menevät pilalle!

– Hyvähän se on sinun sanoa, kun et ole tikkua ristiin pannut talon eteen. Rellestit Kreikassa vieraiden miesten kanssa, kun minä pakersin päivät verstaalla ja mittailin illat taloa, Pasi vastasi.

– Haluatko tietää miksi minä menin Kreikkaan? Sinikka kysyi.

– Sen lipevän Nikoksen takia! Pasi veisteli.

– Haista paska! Minä menin Kreikkaan, koska sinä unohdit minut. Talo on sinulle tärkeämpi kuin minä. Tai oikeastaan järjestys on tämä: Talo, äitisi ja minä, Sinikka perusteli.

– Älä sotke äitiä tähän! Pasi sanoi.

– Kyllä sotken. Äitisi puuttuu joka asiaan. Hän määrää lopulta talon värinkin. Hän tarkkailee vatsaani. Ahdistun, Sinikka sanoi.

– Eikös meillä ole toimiva seksielämä? Pasi ihmetteli.

– On, mutta minä haluan että minut huomioidaan muutenkin. Koskettelet minua vain seksin vuoksi. Miksi emme käy enää elokuvissa? Miksi emme tee enää pitkiä kävelylenkkejä? Raitis ilma tekisi sinullekin hyvää. Nukkuisit paremmin, Sinikka ehdotti.

– Ehkä ressaan taloa ihan turhaan, Pasi myönsi.

– Minä voisin kysellä ELY-keskuksesta avustuksista. Minulla on siellä tuttuja miehiä, Sinikka lupasi.

– Miehiä? Pasi virnisti.

– Lopeta. Siivotaan tämä sotku ja mennään sänkyyn – nukkumaan. Hyvän yön suukon jälkeen nukkumaan.


PASI / Pasin tehot 22

Äiskä soitti. En olisi halunnut vastata. Työ keskeytyi.

– Pasi.

– Miten teillä menee?

– Ihan ok. Kuinka niin?

– Miksi sitten Sinikka matkusti Kreikkaan?

– Hän on kiinnostunut kreikan kielestä, vastasin jotain sanoakseni.

– Ettei vain olisi kiinnostunut kielareista? Tiedäthän sinä kreikkalaiset miehet.

– Lopeta äiti.

– Oletko onnellinen hänen kanssaan?

– Totta kai. Mutta sinä et ollut onnellinen isän kanssa!

– No se on eri juttu. Ei puhuta siitä. Miten taloon muutto onnistuu?

– Kunhan ensin päätetään, kannattaako sitä korjata.

– Korjata? Mitä korjaamista siinä muka on? Niin no. Olohuonetta voisi tapiseerata valoisammaksi.

– On siinä vähän muutakin.

– Kun olette muuttaneet siihen, voisin poiketa vaikka päivittäin.

– Ei tarvitse.

– Kun saatte lapsia, hoitoapu on lähellä. Kello tikittää, ette ole enää niin nuoria.

– Kello tikittää myös tässä verstaassa.

– Saatko nukutuksi?

– Minulla on vähän kiire. Asiakas odottaa pöytäänsä.

– Osaatko pitää puoliasi?

– Täytyy lopettaa. Heippa.

– Syötkö tarpeeksi?

Painoin punaista luuria. Ehkä Sinikka oli oikeassa. Äiti oli välissämme.


PASI / Pasin tehot 23

Poimin eteisestä lämpöyhtiön laskun. Tästäkö alkaa omakotitalon omistajan arki? Laskuja laskun perään.

– Öljylasku pitää maksaa tällä viikolla. Jos hyvin käy, se on viimeinen öljylasku, sanoin.

– Olet optimisti, Sinikka sanoi.

– Ei kun puuseppä, jota aina tarvitaan. Kävitkö ELY-keskuksessa? Kysyin.

– Joo, kävin, Sinikka hymyili.

Kenen juttusilla hän mahtoi käydä, kun suu on noin virneessä?

– Mitä hän sanoi? Kysyin.

– Öljylämmityksen vaihtajille tarjotaan tukea ja ilma-vesilämpöpumppu on hyvä vaihtoehto. Mutta talo pitää olla ympärivuotisessa asuinkäytössä, Sinikka selitti.

– Miten se tarkistetaan? Kysyin.

– Väestötietojärjestelmästä. Sen mukaan vähintään yhden henkilön on asuttava vakituisesti talossa, Sinikka tiesi.

– Kysytään Hiivalta, haluaako hän muuttaa osoitteensa taloon. Hän pyörii joka tapauksessa naapurin Marja-Tertun luona, ehdotin.

– Hänen osoitteensa pitäisi olla vuoden talossa, muuten se katsotaan tilapäiseksi oleskeluksi, Sinikka täsmensi.

– Hiiva on varsinainen suupaltti, ja hänellä on rikostaustaa. Ei mitään vakavaa eikä henkirikoksia. Aluksi kilikalikeikkoja, kävi sitten Siistin varkaan kurssin ja keskittyi sen jälkeen kesämökkeihin. Kurssilla korostettiin, että varkaallekin siisti työympäristö on turvallisempi kuin lasinsiruinen törkypesä, selostin ja raavin päätäni. – Mutta en kuitenkaan halua Hiivaa sotkemaan talon asioita, vaikka hän on ollut kuivilla viime vuodet. Hattukouramies sitä vastoin on niin umpirehellinen ettei hän hyväksyisi paperimuuttoa. Jos taas me muuttaisimme remontin keskelle, taloon pitäisi asentaa ilmapiirilämpöpumppu!


PASI / Pasin tehot 24

Etsin salaojakaivoja kotitalon nurkalla lapiolla, kun huomasin tutun naisen kävelevän maantieltä taloon. Hänellä oli kirjoitusalusta kädessään.

– Mitä Pasi kaivelee? Kirsti uteli.

– Salaojakaivoja, vastasin.

– Ei tässä mitään salaojia ole eikä tule. Soraharju läpäisee vettä. Mutta kattovedet pitää johtaa pois tontilta kunnan hulevesiverkostoon, Kirsti tiesi.

– Vai niin, sanoin. Mistähän hän voi tietää?

– Olit LoJossa (*) kesätöissä, Kirsti muisteli.

– Niin olin, myönsin. Ilkeä ämmä joitakin kohtaan. 

– Kiusasin sinua ja sinä vain nauroit. Hattukouramies oli tosikko ja Hiiva taas huumorimies. Meillähän oli sinun kanssa oikein hauskaa, ja kerran sinä päädyit baari-illan jälkeen minulle yöksi, muistatko? Kirsti hipaisi käsivarttani ja vilkuili taloon päin.

– Hämärästi muistan. Oli hämärää, sanoin ja otin vähän etäisyyttä Kirstiin.

– On minulla asiaakin. Tänne Lukkarinmäelle kaavaillaan hoitolaitosta Parkour-potilaille. Emme halua heitä tänne!

– Keitä he ovat? Kysyin.

– Heillä on Parkourin tauti, jonka oireena on yltiöliikehäiriö. He liikkuvat seinillä, kaiteilla, puissa, muureilla, kivillä, patsailla ym. rakenteilla, Kirsti selitti.

– Hahaa. Tauti, nauroin.

– Mitä hauskaa siinä muka on? Hoitolaitoksessa heitä yritetään kasvattaa kävelemään normaaleja väyliä pitkin, pois patsailta ja seiniltä. Tämä adressi vastustaa hoitolaitoksen sijoittamista Lukkarinmäelle. Me emme halua heitä tänne kolistelemaan. Laitathan sinäkin nimesi tähän, Kirsti pyysi ja ojensi kirjoitusalustaa.

– En taida laittaa. Parkour on oikein hauskaa. Ja vielä hauskempaa hoitolaitos, joka yrittää mahdotonta tehtävää. Minä haluan nähdä sen, sanoin.

– Ei sitten! Kirsti tempaisi kirjoitusalustan adresseineen Pasilta. – Ei se yö niin kaksinen ollut.


*Hiirenloukun jousia valmistava tehdas Vaahtolassa.


PASI / Pasin tehot 25

Pyörin unettomana sängyssä. Katsoin kelloa, nyt se oli 4.05, edellisellä kerralla 3.30.

– Etkö saa nukutuksi? Sinikka havahtui.

– En. Mietin taloa. En osaa päättää, sanoin.

– Sinä haluaisit talon. Se näkyy sinusta kauas. Mutta et uskalla ottaa riskiä, Sinikka tiesi.

– En ole rakentamisen asiantuntija, vaikka puuta osaankin käsitellä, selitin.

– Neuvoja ja tekijöitä on saatavissa. Ja minä olen myös tukenasi, Sinikka kietoi kätensä ympärilleni.

– Noloa pyytää apua joka asiaan, noiduin.

– Ei mitään noloa. Jos kerran myönnät ettet ole asiantuntija, on parempi turvautua ammattilaisiin, ettei tule kalliita virheitä. Niiltä voi myös oppia, Sinikka kannusti.

– Minun on teetettävä kuntotarkastus, asbestikartoitus ja sitten korjaussuunnitelma työselityksineen. Ja suunnitelma saunarakennuksesta, luettelin.

– Alat päästä vauhtiin. Eikö saunarakennusta varten voisi tilata valmiin hirsikehikon tai vaikka koko paketin? Sisustat sen sitten puusepän taidoillasi, Sinikka neuvoi.

– Taidan kallistua kotitalon puoleen, päätin.

– Miten selviät rahallisesti? Minäkin voisin…Sinikka aloitti.

– En haluaisi sotkea sinua tähän. Olemme olleet yhdessä vasta vuoden. Maksa sinä yhteisiä juoksevia kuluja puoliksi. Ruoka, asunnon vuokra jne. Minulla on säästöjä, mutta lainaa joudun ottamaan. Äidin ja sisarusten osuudet on lunastettava kiinteistöstä, totesin.

– Saatteko hinnan sovittua sopivaksi? Sinikka epäili.

– Ainakin alustavasti hinnaksi on sovittu 76 % käyvästä arvosta, jottei verottaja tulkitse sitä lahjaksi. Käypä arvo saatiin kolmen välittäjän arvioista. Äiti ja sisaret ovat tyytyväisiä, kun pääsevät talosta eroon, vakuutin.

– Täälläkin kaivataan kuntotarkastusta, Sinikka nosti peittoa.


HÄN / Pasin tehot 26

Pasi, äiti Anneli ja sisaret Maria ja Helena sekä kaupanvahvistaja istuivat Vaahtolan pubissa. Pasi oli laatinut kauppakirjat valmiiksi.

– Tässä kauppakirjat kahtena kappaleena kullekin, Pasi jakoi paperit Annelille, Marialle ja Helenalle. – Tutustukaa rauhassa. Kauppahinnat ovat aikaisemmin sovitun mukaiset.

– Keskustelimme hinnoista Marian kanssa tänne ajaessamme. Tämä on epäreilua. Sinua Pasi on hyysätty iät ja ajat. Asuit kotona pitkään ja opintosi maksettiin. Me Marian kanssa jouduimme ottamaan opintolainaa, jota nyt lyhennetään kaiken muun lisäksi. Mutta sinä saat talon puoli-ilmaiseksi, Helena väitti.

– Vai hyysätty. Minä huolehdin talosta. Ajoin nurmikon, leikkasin pensasaidan, maalasin seiniä sillä aikaa kun te hurvittelitte opintolainalla pitkin Eurooppaa. Talvella tein lumityöt kun te lipititte viiniä soluasunnossa, Pasi vastasi.

– Kyllä Pasi teki paljon, Anneli sanoi.

– Siinä se nähdään. Äiti puolustaa poikaa, Helena intti.

– Palataanko asiaan sitten kun olette saaneet asiat sovittua, kaupanvahvistaja nousi seisomaan.

– Hyvä on. Siinä on paperit ja puumerkit. Minua ei sukujuhlissa tulla näkemään. Tule Maria, lähdetään, Helena nousi pöydästä.

– Minä en lähde vielä, jää sinäkin, Maria taivutteli Helenaa.

– Sinäkin, te olette kaikki samassa juonessa. Haistakaa hometalo, Helena poistui. Ulko-ovi paukahti.

– Sydänsuruja, Maria kuiskasi Pasille.

Anneli nousi ja aikoi lähteä perään.

– Istu äiti alas, Pasi komensi. – Juodaan kahvit kaupan kunniaksi. Mikko tuotko meille kahvit.

– Kahvia kuluu täällä aika vähän, Mikko sanoi tiskin takaa ja alkoi huuhdella pannua.

– Minun täytyy kiiruhtaa toisaalle, kaupanvahvistaja sanoi. – Hyvää jatkoa teille.

– Kiitos teille, tässä palkkio, Pasi sanoi ja ojensi tasarahan.

Kaupanvahvistaja poistui.

– Onnea nyt omaan kotiin, milloin muutatte? Voin tulla avuksi, Anneli lupasi.

– Ei muuteta vielä moneen kuukauteen tai vuoteen. Taloon on tehtävä perusteellinen remontti, Pasi tiesi.

– Ei kai, Anneli toppuutteli.

– Korjaussuunnitelmat ovat valmistumassa. Teetin ne asiantuntijalla, Pasi sanoi.

– Mistä aloitat? Maria kysyi.

– Perustuksista. Sitten vesikatto jne. Mutta aloitusajankohta riippuu siitä, miten tekijöitä saadaan kiinni. Voi mennä kevääseen, Pasi epäili.

– Miten paljon teet itse? Maria kysyi.

– Niin paljon kuin ehdin, pystyn ja osaan. Putki- ja sähkötyöt, piipun kunnostus ja mahdolliset asbestityöt ainakin jäävät minulta pois, Pasi täsmensi.


SINIKKA / Pasin tehot 27

Houkuttelin Pasin elokuviin, jotta hän saisi ajatukset pois talosta ja stressaisi vähemmän.

Vaahtolassa ei elokuvateatteria ollut, joten menimme Kuohuvan Kinoon, joka oli erikoistunut laatuelokuviin. Siellä meni Aki Kaurismäen Boheemielämää.

Olimme katsoneet elokuvaa reilun tunnin, kun Mimi (Evelyne Didi) ja Rodolfo (Matti Pellonpää) suutelivat kiihkeästi maaseuturetkellä. Herkistyin ja suutelin Pasia poskelle. Juuri kun kuva oli siirtynyt joutsenpariskuntaan, kuului sylissäni PRRR.

Minulta meni hetki, että sain kaivettua puhelimen sylissä olevasta takista. Ihmiset tuijottivat vihaisesti. Puhelimen näytössä vilahti “Nikos soittaa”, jonka Pasi ehti nähdä juuri ennen kuin sain puhelimen suljettua.

– Eikö tuo pitänyt loppua? Pasi sopotti korvaani.

– Katsotaan elokuva loppuun, kuiskasin.

– Sinä et sitten kieltänyt häntä soittamasta, Pasi jatkoi.

– Sssh.

– Kumpi se oli, Niko vai Nikos? Pasi intti.

Elokuva keskeytettiin ja valot syttyivät saliin. Henkilökuntaan kuulunut mies harppoi luoksemme.

– Tämä ei ole puhelinkioski eikä baari. Poistukaa, olkaa hyvä!

Tunsin kuinka kasvojani punoitti, kun poistuimme salista kadulle.

– Kumpi se oli, Niko vai Nikos? Pasi tenttasi.

– Ei ole enää mitään Nikoa. Usko jo. Nikos halusi varmaan jutella rakennushommista, sanoin.

– Mitä teidän välillänne oikein on? Miksi hän ei soita minulle suoraan? Pasi kysyi.

– Hän osaa suomeksi vain joitain tervehdyksiä, ja sinä taas puhut englantia kangerrellen.

– Voi perkele, Pasi manasi. – Salkku unohtui saliin. Salkussa on kauppakirjat.

– Minä voin hakea sen, lupasin vaikka tiesin miten noloa oli palata elokuvateatteriin ja kohdata sieltä poistuvat ihmiset.


HÄN / Pasin tehot 28

Sinikka nukkui sikeästi, mutta Pasi nukkui levottomasti. Hän näki unta:

Talon korjaussuunnitelmat olivat tulleet. Hän levitti ne olohuoneen pöydälle ja laittoi pääpiirustukset päällimmäiseksi. Hän haki keittiöstä kahvimukin, joka oli täynnä höyryävää suodatettua kahvia. Sillä välin pääpiirustukset olivat levinneet seinälle ja talo oli muuttunut kerrostaloksi. Yhdessä ikkunassa näkyi ihminen. Se oli Sinikka! Sinikka huitoi käsillään alhaalla seisovalle tummatukkaiselle miehelle ja heitti tälle avaimen. Mies meni taloon sisälle ja kipusi valaistua portaikkoa kolmanteen kerrokseen. Pian mies oli Sinikan kimpussa. He alkoivat suudella ja riisua toisiaan. Vaatteet lentelivät yksi toisensa perään lattialle. Alastomina he painuivat alas lattialle tai sänkyyn. Pasi ei nähnyt heitä enää.

Samassa kerroksessa seuraavassa ikkunassa seisoi Pasin äiti kädet puuskassa.

– Mitä minä sanoin, Sinikka on levoton nainen. Olisit tyytynyt naapurin Satuun.

Ylimmän kerroksen ikkunassa Pasin sisaret pakkasivat laukkuja kuukausien kaukomatkaa varten.

– Kotitalosta saaduilla rahoilla mennään eikä paluuta murehdita.

Alakerran elokuvateatteriin jonotettiin. Ovella seisoi mies, joka tukki jeesus-teipillä pariskuntien suut.

– Tänne ei tulla suhdesotkuja setvimään. Täällä keskitytään laatuelokuviin.

Pasi heräsi ja katsoi Sinikan sikeää nukkumista. Postiluukusta kolahti jotain painavaa eteisen lattialle. Se oli paketti suunnittelijalta. Miksi paketti? Oli puhetta digimuodosta. Hän katsoi pihalle. Sama tumma mies, joka esiintyi unessa, meni siniseen pakettiautoon. Pasi epäili että oli sairas. Hän kokeili otsaa, oliko kuumetta. Ei ollut. Näössä oli kai vikaa.

Pasi ajatteli, voisiko hän avata paketin. Siitä syntyisi aikamoinen rapina ja Sinikka heräisi. Hänen piti saada nukkua hyvin ennen tärkeää työhaastattelua.

Pasi kaivoi läppärin esille ja käynnisti sen. Sähköpostiin oli tullut viesti suunnittelijalta. Viestissä oli kymmeniä liitteitä pdf-muodossa.

Saatteessa selitettiin myös paketin sisältöä. Työselitys ja piirustukset tulostettuina. Lisäksi skitsejä, hahmotelmia erilaisista vaihtoehdoista.

Alla:

Palaillaan
PA
ps. Sinikalle terveisiä.


PASI / Pasin tehot 29

Avasin suunnittelijalta tulleen paketin. Päällimmäisenä paperi, jossa luki viestissäkin ollut saate. Sen alla suljettu kirjekuori Sinikalle! Päässäni alkoivat soida unessa kuulemani äidin torumiset:

– Mitä minä sanoin, Sinikka on levoton nainen. Olisit tyytynyt naapurin Satuun.

Satu olisi ollut luotettava, mutta elämä hänen kanssaan äärimmäisen tylsää.

Otin koko paketin esille. Aukaisin pääpiirustukset. Sauna ja kylpyhuone vanhan saunan paikalla, kuten oli sovittu. Erillistä saunaa ei tarvita, kunhan työ tehdään oikein ja huolella. 

Sinikka oli työhaastattelussa. Hän valmistautui siihen pitkään – ulkoisesti. Sovitteli vaatteita, meikkasi. Hän tuoksui ja näytti hyvältä. Minulla oli vaikeuksia pitää näpit kurissa. En saanut sotkea häntä. Mutta kun hän palasi, syleilimme

– Miten työhaastattelu sujui? Kysyin.

– Ihan ok. Kuohuvan Hiilaakso (*) on laaja teollisuusalue. Löysin Kiertoradan kuitenkin helposti, Sinikka huokaisi.

– Työt vaihtuvat?

– Vaikea sanoa. Hakijoita oli paljon. Kiertorata on haluttu työnantaja.

– Mitä teet siellä?

– Tekisin, jos pääsisin. Laittaisin ensin kotisivut kuntoon. Yhteystiedot jäteasemille selkeämmin, tarkemmat lajitteluohjeet jne, mikä vähentäisi asiakkaiden soittelua. Myöhemmin tekisin viestintää, neuvontaa.

– Varmasti pääset. Näytät hyvältä. Ja tuoksut hyvältä, et jäteasemalta.

– Onko tässä korjaussuunnitelma? Sauna on sittenkin sisällä. Eikö maakosteus pelota?

– Et varmaan jaksa lukea työselitystä, mutta yritän kertoa lyhyesti. Kellari eristetään ulkopuolelta ja asennetaan sokkelin ulkopuolinen vedeneristys. Pintavedet ohjataan poispäin rakennuksesta, sadevedet johdetaan kunnan järjestelmään. Maaperään kulkeutuva vesi ohjataan pois vettä läpäisevien maakerrosten ja salaojituksen avulla. Saunan lattia piikataan auki, ja uudessa lattiassa huomioidaan kapillaarikatko.

– Kapillaarikatko, mikä ihmeen kapillaari?

Hain keittiöstä talouspaperin palan ja lasin vettä. Uitin paperin reunaa vedessä. Vesi alkoi nousta ylöspäin paperissa.

– Näin voi käydä myös hienojakoisessa maaperässä.

– Mutta talohan on soraharjulla, eikö?

– Varmuuden vuoksi.

Sisällä kellarin seinät ja lattia jätetään betonipinnalle – saunassakin, ei edes laattoja, mutta pinta tasoitetaan esim. mikrosementillä. Kuivissa tiloissa seiniin sivellään kalkkimaalia.

– Kolkkoa?

– Ei välttämättä, mutta trendikästä. Ai niin. Tässä on sinulle osoitettu kirje suunnittelijalta.

Sinikan kasvoille levisi puna.


* Teollisuusalue, jossa oli alun perin hiirenloukkujen valmistusta ja tuotekehitystä. Sittemmin alueen vetovoima on laajentunut muillekin aloille.


PASI / Pasin tehot 30

Olin alkanut tarkkailla Sinikkaa aiempaa enemmän. Kenen kanssa hän puhui puhelimessa? Miten hän pukeutui tai meikkasi ulos lähtiessä? Ketä varten hän kaunistautui? Kun Sinikka vei roskapussin, menikö sen mukana salaisuuksia sekajätteeseen? Jos hän viipyi roskareissulla kauemmin, kenen kanssa hän puhui?

Mitä Kreikassa oikeasti tapahtui? Puhuivatko Sinikka ja Nikos talon rakentamisesta vai kenties suhteen rakentamisesta? Ja nyt suunnittelija lähetti hänelle suljetun kirjekuoren. Koulukaveri mukamas. Meidän täytyy aikaistaa muuttoa Vaahtolaan. Mäntsälä ei ole hyväksi parisuhteellemme. Muuttaisimme vuokralle siihen asti kunnes talo on asumiskunnossa. Täytyi vain osata myydä ajatus Sinikalle.

– Vuokrasopimus päättyy pian eikä uudesta ole tietoa. Vaahtolan keskustassa olisi kaksio vapaana, samassa talossa jossa Hattukouramies asuu, tiesin.

– Sehän on ihan käpykylä. Ja kauempana pääkaupunkiseudusta kuin tämä Mäntsälä. Sinun asiakkaat unohtaisivat sinut, Sinikka pelotteli.

– Tavara kulkee Kuohuvastakin. Ja sinun työpaikkasi on Kuohuvassa, Vaahtolan lähellä. Sitä paitsi asunnosta on vain kilometri Harjulle.

– Harjulle?

– Harju on kotitaloni tai siis talomme tilan nimi.

– Entä puusepänverstas?

– Itse asiassa olen käynyt neuvotteluja Hiilon (*) kanssa. Heillä on ylimääräistä hallitilaa Hiilaaksossa, ja meillä on synergiaetuja. He ovat kehittelemässä puurakenteisia loukkuja.

– Minähän tukehtuisin noin pieniin ympyröihin. Molempien työpaikat Kuohuvassa. Anoppikin kiehuu Kuohuvassa! Olisin loukussa!

– Mutta matkaa Kuohuvasta Vaahtolaan on 10 km.

– Lähellä siis sekin. Ei Kuohuvassakaan kehumista ole, ei edes kirpputoria, kulttuuritarjonnasta puhumattakaan.

– Jos tutustut Kuohuvaan pintaa syvemmältä, löydät kaupungista ihmeitä: Kuluneiden sanontojen kirpputori, laatuelokuvien Kuohuvan kino, Sex Shop Kuohuva, hyvien pihvien ja pitsojen Kuohuvan hovi. Mitä vielä pitäisi olla?

– Mainostoimisto.

– Mitä suotta tuhlaamaan työpaikkasi rahoja sliipattuihin mainosmiehiin tai siis mainosihmisiin. Löydät Kuluneiden sanontojen kirpputorilta koetellun iskulauseen edullisemmin.

– Mikähän sai sisäisen mainostoimistosi eloon?


* Hiirenloukkuja valmistava tehdas Hiilaaksossa


HÄN / Pasin tehot 31

Pasin mainospuhe Vaahtolasta ja Kuohuvasta ei uponnut Sinikkaan.

– Miten voisit asua Vaahtolassa omakotitalossa pysyvästi, jos et jaksa asua kerrostalossa Vaahtolassa muutamaa kuukautta, Pasi kysyi.

– Ajattelinkin että voisin pitää tämän Mäntsälän asunnon edelleen, uusia vuokrasopimuksen ja oleilla täällä tarpeen mukaan, Sinikka sanoi.

– Tämäpä yllätys. Tai ei oikeastaan yllätys. Mitähän ne tarpeet ovat? Paremminkin ketä ne ovat? Mikset muuta saman tien Helsinkiin?

– Sinä et luota minuun ollenkaan! Sinä vakoilet minua. Se on aivan sairasta, minä ahdistun.

– Jos ollaan yhdessä, niin ollaan yhdessä.

– Tämä kaikki kävi vähän liian äkkiä. Senkin vuoksi haluaisin välillä hengittää vapaasti.

– Vaahtolassa voit hengittää vapaasti puhdasta ilmaa.

– Sinä tiedät varsin hyvin, ettei tämä ilmanlaadusta ole kiinni. Sinä olet sairaan mustasukkainen. Minusta tuntuu, että sinä vahdit minua koko ajan.

– Olen sen verran mustasukkainen kuin pitääkin olla. Minä välitän sinusta. En halua menettää sinua. Mutta välitätkö sinä minusta?

– Kyllä. Mutta minun täytyy saada tavata muitakin ihmisiä – ei pelkästään sinua ja työkavereita.

– Miehiä?

– Miehiä ja naisia. Sinun täytyy oppia luottamaan minuun.

– Kyllä, kyllä, Pasi vakuutti ja alkoi järjestellä talon suunnitelmapapereita pöydällä. Nipusta luiskahti lattialle värikäs mainos: “Tarkka paikannuslaite. Löydä kadonnut lammas helposti. Pieni, miltei näkymätön laite on helppo piilottaa.”

– Mitä helv! Nyt menit rajan yli.

– Äitiä varten ajattelin hankkia. Se eksyy välillä.

– Äitisi harrastaa suunnistusta ja on vähän liiankin skarppi. Ei mene läpi!

– En ole vielä mitään hankkinut.

– Etkä hanki!

– Anteeksi, en minä pahalla.

– Mainospuheestasi puuttui parisuhdeterapeutti. Kuohuvasta löytyy sellainen – ilman paikannuslaitetta.

– Ei kai Urhon terapia? Eiköhän me hoideta tämä keskenämme. 

– Kyllä Urhon terapia. Hän on ajankäytön konsultti ja parisuhdeterapeutti. Käyttää ajan tehokkaasti.

– Näin se menee: Urho myöhästyy itse vartin. Selittää myöhästymistään vartin. Pääsee asiaan ja puhuu puoli tuntia ajankäytöstä. Tunti vierähtää. Varataan seuraava aika.

– Noin se meni ennen. Sitten hänestä valitettiin kuluttajavirastoon. Urho on parantanut tapansa. Hän on vaihtanut auton Toyotan karvahattumalliin, ei myöhästy enää tapaamisista eikä puhu joutavia.


HÄN / Pasin tehot 32

Pasi ja Sinikka menivät Urhon parisuhdeterapiaan.

– Istukaa olkaa hyvä. Valitan remonteista johtuvia ääniä. Remonttia on teidänkin taloon tulossa. Hauska tavata näissä parisuhdeasioissa, Urho aloitti.

– Mitä hauskaa tässä muka on? Suhteemme kärsii Pasin mustasukkaisuudesta! Sinikka keskeytti.

– No joo. Onhan se niinkin. Tai ei ole. Yhtä kaikki, vaikka tässä ollaan tuttuja, voitte luottaa minuun. Asiat eivät leviä tästä tilasta, Urho painotti.

– Luotetaan luotetaan, Pasi nyökytteli.

– Mutta minuun et kuitenkaan luota! Sinikka näpäytti Pasille.

– Voisin aluksi kertoa vähän itsestäni…

SRRRR PRRRR

– Toimin parisuhdeterapeuttina ja ajankäytön konsulttina yrityksille ja yhteisöille. Se voi kuulostaa kaukaa haetulta yhdistelmältä. Mutta parisuhteen luistaminen laittaa vauhtia myös työelämään. Ja päinvastoin. Jos parisuhde tökkii, se vaikuttaa työmotivaatioon heikentävästi, ja sitä kautta tuottavuus heikentyy.

– Tiedetään. Jos mentäisiin jo asiaan, Sinikka kiirehti.

– Puusepänverstas odottaa, työt seisovat, Pasi sanoi.

– Ai niin sinullahan on se puusepäntaito. Minulla olisi arvokas, perintönä saatu keinutuoli, sellainen kiskoilla keinuva. Se karkaa välillä kiskoilta, Urho selitti.

– Tuo se meille, niin tutkitaan. Eiköhän se raiteille saada, Pasi sanoi.

Huoneen oveen koputettiin. Samassa ovi aukesi ja haalaripukuinen mies astui sisään.

– Huoltoyhtiöstä päivää. Katsotaan nyt niitä termostaatteja.

– Päivää. Meillä olisi tässä menossa luottamuksellinen keskustelu, Urho esteli.

– Meihin voitte luottaa, vai mitä Pasi. Pidä puoliasi, huoltomies kehotti.

– Kyllä pidellään. Hyvää työtä olette tehneet. Luotan teihin, Pasi vakuutti.

– Mutta minuun et luota edelleenkään! Sinikka kiehui.

Huoltomies käänteli termostaattia ja vislaili Juha Vainion kappaletta Kun aurinko lämmittää.

– Jatketaan niistä raiteista, ei kun mihinkäs me jäätiinkään? Urho kysyi.

– Tämähän menee ihan raiteiltaan! Sinikka pyöritteli päätään. – Pasin mustasukkaisuudesta piti puhua.

– Pasiko mustasukkainen, sallikaa minun nauraa, huoltomies hekotti. – Jonkun muun olisi syytä olla mustis.

– Mitä tarkoitat? Sinikka havahtui.

SRRRR PRRRR

– Poraus käy hermoille. Eikö remontin ajaksi löytynyt muuta tilaa? Sinikka tivasi.

– En ole ehtinyt etsiä. Ajankäytön seminaarien kanssa on ollut kiirettä, Urho selitti.

– Mikä ajankäytön konsultti sinä oikein olet, kun et ole pystynyt järjestämään omia töitäsi? Sinikka jatkoi.

– Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä Urholla aikataulua seinällä.

– Älä sinä huoltosälli puutu tähän. Sinulta ei ole kysytty mitään, Sinikka napautti.

– Poistun näyttämöltä. Termostaatti on kunnossa. Tunteet kehiin, huoltomies sanoi ja hiipi korostetun hiljaisesti ovesta ulos.

– Minulle riitti. Pasi, lähdetään, Sinikka sanoi ja nousi ylös.

– Katsotaan seuraava aika. Odottakaa hetki, kun löydän kalenterin, Urho alkoi kaivaa salkkuaan.

– Minulla ei ole aikaa odotella. Eikä seuraavaa aikaa tule, Sinikka sanoi, tarttui Pasia kädestä ja veti tämän ovesta ulos.


HÄN / Pasin tehot 33

Pasi ja Sinikka pettyivät Urhon parisuhdeterapiaan.

– Olit oikeassa Urhon suhteen. Ajankäyttö on hänen kompastuskivensä. Meidän täytyy yrittää ratkaista ongelma kahdestaan kuten sanoit. Sinä pelkäät, että sinut jätetään. Olit seurustellut useamman ihmisen kanssa ennen minua. Jätettiinkö sinut vai miksi ne päättyivät? Sinikka kysyi.

– Ei jätetty koskaan. Jos alkoi mennä huonosti, hyppäsin uuteen ihastukseen, Pasi sanoi.

– Olivatko vanhemmat uskollisia toisilleen?

– Kyllä. He elivät saman peltikaton alla isän kuolemaan asti.

– Oliko lapsuutesi turvallinen?

– Oli se kun isä oli selvä. Kännissä hän oli vihainen ja väkivaltainen. Kun isä tuli yöllä humalassa kotiin, saattoi tapahtua mitä vain. Jos jääkaappi oli vajaa eikä siellä ollut vaikkapa meetvurstia, hän alkoi paiskia astioita. Minä ja siskot haimme turvaa toisistamme. Yleensä isä kävi äidin kimppuun. Äiti oli aamulla mustelmilla, yöpuku revittynä. Kerran menimme naapuriin turvaan. Vanhemmat olivat suunniltaan. Saimme kuulla, että asiat hoidetaan oman perheen kesken.

– Kuulostaa pahalta. Sinun kannattaisi hakea keskusteluapua ammattilaiselta – ei Urholta.

– En halua enää vatvoa menneitä. Ja olihan meillä paljon hyviäkin hetkiä. 

– Mitä se huoltomies tarkoitti, kun se sanoi että jonkun muun pitäisi olla mustasukkainen?

– Ihmiset ajattelivat, että minulla oli nuorena hirveästi tyttöystäviä.

– Oliko?

– Riittävästi.

– Oliko seksiä kaikkien kanssa?

– Ei, jotkut pelkäsivät raskaaksi tulemista eivätkä luottaneet ehkäisyyn.

– Oliko puruseksiä?

– Ei sellaista kuin meillä. Yhden Ritvan kanssa touhuttiin vintillä vanhempien poissa ollessa, mutta se keskeytyi, kun vanhemmat palasivat ennen aikojaan.


HÄN / Pasin tehot 34

Pasi luki Vaahtolan Lyytiä vuokra-asunnossa Mäntsälässä

– Hei Sinikka, Lyyti kirjoittaa: Öljyvapaa Vaahtola -liike on alkanut järjestää mielenosoituksia omakotitaloalueilla, joissa on paljon öljylämmitystaloja.

– Eli paineet öljystä luopumiseen kasvavat, Sinikka sanoi ja ryömi Pasin syliin.

– Meidän pitäisi sinnitellä vielä tämä talvi öljyllä. Onneksi Hattukouramies käy säännöllisesti tarkistamassa, että öljylämmitys toimii. Öljysäiliössä on yli 2000 litraa kevyttä polttoöljyä. Keväällä kun talon perustukset kaivetaan auki, kaivetaan samalla tyhjennetty ja puhdistettu öljysäiliö maasta. Vaahtolassa säiliötä ei voi jättää maahan.

– Sitten ollaan ilman lämpöä! Sinikka kietoi kätensä Pasin kaulalle.

– Niin ollaan toistemme lämmön varassa. Sinä lämmität minut kuumaksi. Siitä huolimatta ilma-vesilämpöpumpun asennus ja putkiremontti pitää olla suoritettu ennen seuraavaa talvea.

Pasi nosti Sinikan sohvalle ja polvistui hänen eteensä.

– Haluatko Sinikka muuttaa minun kanssani Vaahtolan keskustaan ja rakastaa minua puutteistani huolimatta?

– Haluan. Mutta sinun on opittava luottamaan minuun. Lupaatko?

– Lupaan. Lupaan yrittää, Pasi sanoi ja halasi Sinikkaa tiukasti.

– Mennään makuuhuoneeseen – pakkaamaan, Sinikka irrottautui Pasin otteesta.

– Ok. Tavaraa on kohtuullisesti, mutta kuitenkin sen verran että Muuttohaukan Esko tulee Vaahtolasta isolla pakulla noutamaan. Täytyy pistää korvatulpat, sillä Esko laittaa panhuilun ujellusta soimaan. Täällä päässä saataneen kolmistaan tavarat autoon. Hattukouramies ja Hiiva lupautuivat auttamaan Vaahtolassa.

– Miten puusepänverstaan muutto onnistuu?

– Verstas menee HiiLon halliin. Saan sieltä auton ja apuvoimia.

– Mitäs täällä yläkaapissa onkaan? Hierontaöljyä? Sinikka ihmetteli.

– Sen piti olla yllätys.

– Ja Vaahtolan piti olla Öljyvapaa!


PASI / Pasin tehot 35

Kuljimme Muuttohaukan pakettiautossa kohti Vaahtolaa. Esko ajoi, Sinikka istui keskellä ja minä oikeassa reunassa. Kuohuva oli jäänyt taakse. Pyysin Eskoa hiljentämään vauhtia ennen Lukkarinmäkeä. Kun tulimme vasemmalla puolella seisovan kotitaloni kohdalle, näimme pihalla joukon ihmisiä, joilla oli kyltit käsissään. Yhdellä näytti olevan megafoni.

– Pysäytä, huusin Eskolle panhuilu musiikin yli.

Esko pysäköi auton vastapäisen talon liittymään.

– Tämä ei ole turvallinen paikka pysäköidä, Esko valitti.

Hyppäsin auton kyydistä ja juoksin tien yli tontille. Talon lähelle päästyäni ymmärsin, että kyseessä oli Öljyvapaa Vaahtola -liikkeen mielenilmaus. Mielenosoittajat muodostivat ringin Hattukouramiehen ympärille ja viskoivat tämän hattua ristiin rastiin. Menin rinkiin, nappasin hatun lennosta ja annoin sen Hattukouramiehelle.

– Onko teillä poliisin lupa mielenilmaisuun.

– Tässä, megafoni kaivoi paperin taskustaan.

– Tässähän sanotaan alueeksi Vaahtola-Kuohuva tien kevari välillä se ja se. Te olette nyt yksityisellä pihalla. Ihan pihalla.

– Jokamiehen oikeudet ovat voimassa, megafoni jatkoi.

– Ei näin lähellä taloa. Sitä paitsi mielenilmaisuun tarvitaan maanomistajan, siis minun lupa, tiesin.

– Mutta sinä käytät fossiilista polttoainetta, öljyä! pipopäinen astui minun lähelle.

– Enää tämän talven, sitten talo lämpiää ilma-vesilämpöpumpulla ja puilla. Pyydän teitä poistumaan. Onko sinulla Hattukouramies vaatimuksia, muuta kuin likaantunut hattu?

– Ethän sinä mikään poliisi ole! pipo intti.

– En ole, mutta voin kutsua poliisin, uhkasin.

– Eiköhän lähdetä, megafoni kehotti.

Mielenosoittajat poistuivat megafonin johdattamana.

– Oletko kunnossa? kysyin Hattukouramieheltä.

– Kyllä, mutta olen hidastunut kouluajoista. En pärjännyt piporingissä, Hattukouramies totesi.

Palasin muuttoautoon.

– Hyvin toimittu, Sinikka sanoi ja antoi pusun poskelle.

Viimeinen kilometri sujui ilman panhuilua.


PASI / Pasin tehot 36

Rappukäytävässä oli musta taulu, jossa luki As Oy Vaahtolan Helmi ja sen alla asuntojen luettelo. Kipusimme Sinikan kanssa toiseen kerrokseen. Kun avasin asunnon oven, ilahduimme suuresti. Olohuoneen pöydällä oli kukkapuska ja Vaahtola-aiheinen kortti, jossa teksti:

“Tervetuloa Vaahtolaan!
Toivottavat Hattukouramies ja Virpi”

– Täällä tuoksuu raikkaalta. He ovat siivonneet. Ihanaa tulla puhtaaseen kämppään, Sinikka pyörähteli innoissaan.

– Puhtaaseen asuntoon, korjasin.

Ovikello soi. Menin avaamaan.

– Terve Hiiva.

– Terve. Toin suojapaperirullan, Hiiva sanoi ja ojensi ruskean käärön.

– Hyvä idea. Levitetään sitä kulkuväylille, sanoin.

– Menen auttamaan Eskoa. Kohta tulee laatikoita, Hiiva häipyi käytävään.

– Tulenko auttamaan sohvan kantamisessa? Huusin perään.

– Katsotaan jos se sopii hissiin, Hiivan ääni kaikui portaikossa.

Ehdin juuri laittamaan suojapaperit ennen kuin asuntoon alkoi virrata kevyempiä huonekaluja ja muuttolaatikoita. Siirtelin niitä paikoilleen. Sinikka oli pakannut tavarat ja merkinnyt laatikoiden päälle osoitteen: keittiö, olohuone, makuuhuone, Sinikan omat, Pasin omat. Hänellä oli aikaa. Työ HiiLossa ei ollut vielä alkanut, ja tämä muutto oli vielä pientä tuleviin muuttoihin verrattuna.

Sinikan omat -laatikko piinasi minua. Siellä oli varmaan päiväkirjoja, kirjeitä, salaisuuksia. Sinikka ei ollut teipannut kantta kiinni laatikkoon. Kansi olisi helposti avattavissa. Käsineet kädessä ja tavaroiden järjestys mielessä voisi tehdä pienen tutkimusretken.

– Pasi, maa kutsuu, mietitkö vielä mielenosoitusta, Hiiva ja Esko tarvitsevat apua sohvan kantamisessa, Sinikka hoputti.

– Joo, kyllä menen kantamaan. Lähdin juoksemaan rappusia alaspäin.

– Pasi! Mihin se Vaahtolan Vasala juoksee, Hiiva huusi hissin oven raosta. – Sohva pitää hissiä varattuna.

– Ok. Tullaan, palasin hissin luokse. Täytyy varmaan ottaa illalla kylmä suihku, ajattelin.


PASI / Pasin tehot 37

Ajoimme aamulla kohti Kuohuvan Hiilaaksoa.

– Saatiin kaikki puusepän koneet, laitteet ja puutavara tulemaan HiiLon (*)  kuorma-autolla. Siinä oli nosturi. Nyt se lasti odottaa purkamista, sanoin.

– Ajoitko sinä? Sinikka kysyi.

– Kyllä joo. Tuli aikoinaan suoritettua ABC-kortti. Siitä on ollut etua silloin tällöin. Ja tj. Mousiainen lupasi autoa lainaan, jos minulla tulee isompia toimituksia

– Mitä HiiLossa tehdään kuorma-autolla? Hiirenloukut ovat pieniä ja Mousiainen kuulostaa ihan mouselta, Sinikka nauroi.

– LoJon (**) tj. on Jousiainen, tiesin. – Jännittääkö sinua Kiertoradalle töihin meno? Kysyin.

– Eipä juuri. Sain työhaastattelussa perusteellisen käsityksen Kiertoradasta, ja he saivat minusta pätevän kuvan, Sinikka hymyili.

Kuvan? Ehkä he ottivat valokuvia Sinikasta. Kiertorata, kiertopalkinto. Ei nyt täytyy keskittyä tähän päivään. Ravistin päätäni.

– Onko korvassasi vettä?

– Ei kun mietin vain missä järjestyksessä vien tavarat halliin.

– Keskity ajamiseen.

– Niin täytyy. Marraskuu pyryttää ja kitkat alla. Hattukouramies joutuu pian Harjuun lumitöihin.

Ajoin Kiertoradan toimiston pihaan. Pussasimme ja näytin peukkua.

HiiLon pihassa odotti kuorma-auto ja lavalla pressun alla minun verstas. Mousiainen ja apumiehet, jotka olivat muutossa, juoksivat auton lähelle. Mousiainen tuli luokseni.

– Älä koske autoon etkä kuormaan. Poliisi on tulossa.

– Onko täällä ollut varkaita?

– Luultavasti. Sen takia olisi hyvä, ettei sotketa jälkiä. Vartija oli nähnyt, kun pipopäinen ihminen oli kiivennyt aidan yli ja paennut metsään. Pipopäinen oli satuttanut itseään, sillä aidassa oli verta. Valvontakameroiden mukaan hiippari ei käynyt sisätiloissa. Kuorma-auton lähellä tiiraava ulkokamera oli mennyt yöllä epäkuntoon. Tuskin poliisi ehtii tällaisiin tapauksiin paneutua.

– Minkä värinen pipo se oli? Kysyin ja ajattelin Harjun mielenosoittajaa.

– Ruskea tai tummanpunainen. Kuinka niin? Tiedätkö jotain tyyppejä, joilla voisi olla tekemistä tämän asian kanssa?

– Jos sattuu joku tyyppi vastaan tulemaan, epäröin.


* Hiirenloukkuja valmistava tehdas Kuohuvan Hiilaaksossa

**  Hiirenloukun jousia valmistava tehdas Vaahtolassa


PASI / Pasin tehot 38

Poliisi ei ehtinyt tutkimaan varkautta. Kehottivat minua tarkastamaan, mitä on viety tai rikottu, ja ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön.

Menin halliin minulle osoitettuun väliseinällä erotettuun 150m2 tilaan ja aloin hahmotella koneiden, laitteiden, höyläpenkkien, käsityökalujen ja puutavaran sijoittamista. Pystyssä säilytettävää pitkää puutavaraa varten tuli kehikoita Mäntsälän hallista. Sieltä tullut vähäinen puutavara täytyy pitää erillään.

Hahmottelu keskeytyi, kun Hattukouramies soitti.

– Hei. Olen ollut talollasi lumitöitä tekemässä. Tulin lumitöiden jälkeen tänne kattilahuoneeseen. Kattilan lämpötila oli laskenut, koska öljypoltin oli sammunut. Enkä saa sitä käyntiin. Onneksi sähkövastus oli mennyt päälle. Kellarin oven edessä oli jonkun muun jalanjälkiä, pienempiä kuin minun. Jonkun oli täytynyt piipahtaa täällä sillä aikaa kun tein lumitöitä verannan puolella. Kun hain lumikolan, en lukinnut kellarin ovea.

– Sen jonkun täytyy asua lähellä taloa tai ainakin tuntea liikkeesi. Katsoitko öljymäärän?

– Kyllä. Ainakin 2000 litraa pitäisi olla.

– Soitan öljypolttimen huollon. Pyydän heitä tutkimaan, onko kyseessä sabotaasi. Annan heille meidän molempien puhelinnumerot. Palaillaan.

Miksi käytin sanaa sabotaasi enkä ilkivaltaa. Voin kuvitella, että Hattukouramies tunnustelee sanaa kävellessään Vaahtolan keskustaa kohti.

Lounasaika alkoi olla lähellä ja vatsaa kurni. Hiilaaksossa oli kotiruokaa tarjoava Laakson lilja sekä kioski mättöruoan ystäville. Nimettömän ravintolan avajaisissa oli kuulemma esiintynyt Maarit Hurmerinta, jonka Kappale Laakson lilja iski omistajaan täysillä ja vei hänet kuvitelmissaan herraskartanoon.


PASI / Pasin tehot 39

Menin ravintola Laakson liljaan lounaalle. Paikassa oli aika väljää – hallimainen tila oli puolillaan ruokailijoita. Maksoin lounaan ja hain noutopöydästä lihapullat ja muusin sekä lisukesalaattia. Mousiainen, Kirsti ja muutama ihminen, ehkä Hiilon porukkaa, istuivat pitkän pöydän ääressä. Mousiaisen takia minun oli pakko mennä samaan pöytään, vaikka Kirstin seurasta ei olisi ollut väliä.

– Mitä ihmettä sinä Pasi täällä teet? Kirsti yllättyi.

– Minulla on nälkä, sanoin ja asettelin tarjottimen pöydälle.

– Verstas on muuttamassa Hiilon tiloihin, Mousiainen paljasti. – Mistä tunnette toisenne?

– Mielenkiintoista, Kirsti hymyili. – Pasi oli kesätöissä LoJossa. Meillä oli oikein mukavaa. Mutta miten Sinikan kanssa sujuu. Sinikkahan meni kiertoon.

– Siis Kiertoradalle töihin. Mistä sinä sen jo kuulit? Ihmettelin.

– Vaahtolassa tieto kulkee valon nopeudella. Oliko parisuhdeterapiasta hyötyä? Kirsti uteli.

– Annahan Kirsti olla, Mousiainen sanoi. – Ehditkö tutkia kuormaa, onko jotain viety?

– En vielä, hahmotan ensin uutta tilaa, että miten sijoitan verstaan sinne, sanoin ja yritin olla niin kuin ei mitään.

– Tämä meidän Pasi on vähän sellainen hahmottelija, Kirsti sanaili ja vinkkasi ulko-oven suuntaan. – Siinä paha missä mainitaan.

Sinikka ja pari Kiertoradan miestä ilmestyivät liljaan. Sinikka ei huomannut tai ei ollut huomaavinaan minua. He menivät kabinettiin, jossa heille tarjoiltiin pöytään. Ovi pysyi avoinna, ja iloinen nauru raikui silloin tällöin kabinetista.

– Kyllä Pasia nyt kolhitaan. Sinikka on kierrossa, mutta varkaat lähentelevät, Kirsti jatkoi.

Minulla alkoi keittää, mutta onneksi Mousiainen pelasti tilanteen.

– Kirsti, voit unohtaa siirron Hiilaaksoon. On parempi, että pysyt LoJossa Vaahtolassa.

Kirsti iski ruokailuvälineet muusiin ja poistui ravintolasta.

Läpsäytin ylävitosen Mousiaisen kanssa.


Ekaan Pasi-tekstiin