Vaaliuurnilla

Vaahtolan kunnantalon aulaan oli järjestetty äänestyspaikka. Vaalilautakunnan jäsenet istuivat vakavina pitkän pöydän ääressä. Pari äänestyskoppia seisoi vieressä, toisesta näkyi roikkuvan lyijykynä narun jatkeena aivan kuin irvaillen vaalisalaisuudelle. Lähempänä ulko-ovea oli Vaahtolan Marttojen piste, jossa he keräsivät rahaa vähävaraisille perheille.

– Terve mieheen tai siis naiseen, Hiiva kaivoi tyhjiä taskujaan Marttojen kohdalla. – Ei satu olemaan lantin lanttia. Maksan seuraavissa vaaleissa. Mitä muuta kuuluu?

– Hyvää, Martta kuiskasi.

Vaalilautakunnan jäsenet tunnistivat Hiivan ja katsoivat tätä otsa rypyssä, yksi heistä alkoi nousta tuolista.

– Istu vaan. Älä suotta tee kunniaa minulle, Hiiva rauhoitteli. – Miten olette saaneet ajan kulumaan? On varmaan tylsää istua monta tuntia paikallaan.

– Tuossa on äänestyslippu, täällä ei saisi puhua turhia, virkailija opasti.

– Pitää antaa ääni ja olla hiljaa, kummallista tai siis kunnallista. Kumpaan koppiin menen? Onko toinen liitoksen kannalla ja toinen vastaan? Hiiva ihmetteli muttei saanut vastausta.

Äänestyskopissa hän avasi lipun, jossa luki: ”Sitova kunnallinen kansanäänestys” ja ”Hyväksytkö Kuohuvan kaupungin ja Vaahtolan kunnan välisen kuntaliitoksen?” Sitova äänestys, mitähän sekin tarkoittaa. Sidotaanko minut puuhun vai lähetetäänkö kuuhun, jos äänestän väärin, Hiiva ajatteli.

Lipussa oli ruksattavat ruudut ”KYLLÄ” ja ”EN” ja ”EN OTA KANTAA”.

– En tietenkään ota kantaakseni Suur-Kuohuvan taakkaa, Hiiva kommentoi kopissa ja tuhersi ”EN”-ruutuun ruksin.

Lipussa kysyttiin lisäksi mahdollisen uuden kunnan nimeä. Valmiita vaihtoehtoja olivat ”KUOHUVA” ja ”KUOVAA” ja ”VAAKUO” ja ”SUUR-KUOHUVA”. Tilaa annettiin myös omalle nimiehdotukselle, johon Hiiva innostui raapustamaan: ”VAAHTOLA” niin voimakkaasti, että lyijykynän terä katkesi viimeisen ’A’:n kohdalla.

Hiiva sulki lipun, käveli kopista virkailijan eteen, sai lippuun leiman ja pudotti sen vaaliuurnaan.

– Äänestyskopissa on huoltamista. Kynän terä katkesi. Hauskaa päivän jatkoa.

Hiiva käveli Marttojen ohi ja näytti peukkua.

– Itsenäisen Vaahtolan puolesta tyhmyyttä vastaan, Hiiva sanoi ja käveli ovesta ulos kellon ollessa viittä vaille kahdeksan.

Hattukouramies ja Kiljukaula kuntaliitoksesta

Hattukouramies luki Kuohuvan Sanomia omakotitalossa Miesmuistissa1.

– Mitä ihmettä. Kuohuvan Sanomien gallupin mukaan niukka enemmistö Vaahtolan asukkaista kannattaa kuntaliitosta.

– Milloin se kansanäänestys on? Kiljukaula kysyi.

– Puolen vuoden päästä.

– Vaahtola on vakavarainen kunta. Liitos olisi Kuohuvan etu. Mutta ikinä en Vaahtolaan muuttaisi. En ikinä.

– Ikinä ei pidä sanoa ei ikinä. Minä voisin muuttaa vaikka heti. Kannatan itsenäistä Vaahtolaa.

– Sinä oletkin nurkkapatriootti. Nyhräät omassa nurkassa omissa oloissa. Tanssitkin nurkkatansseissa. Muuta vaan sinne, mutta ilman minua.

– Vaahtola on laaja pitäjä.

– Ja Kuohuvan kanssa vielä laajempi. Minä kannatan Suur-Kuohuvaa.

– Mistä tiedät, että siitä tulee Kuohuva? Yhtä hyvin tai paremminkin siitä voisi tulla Vaahtola. Kuohuva kuului aikaisemmin Vaahtolaan.

– Sinähän olet syntynyt Vaahtolassa. Mikset pysynyt siellä.

– Työn perässä muutin Kuohuvaan, kuten tiedät. Vaahtolassa asuttiin Vanhan Vaahtola-Kuohuva -tien varressa. Pienenä poikana juutuin piikkilanka-aitaan. Minut pelasti Puoltoistsormee, joka ei puhunut mitään. Mutta olin tyytyväinen että hän vähillä sormillaan auttoi minut irti piikkilangasta. Hän oli joskus käyttänyt sirkkeliä huolimattomasti.

– Taidat olla vieläkin kiinni Vaahtolassa piikkilangalla. Ilman muuta uuden kunnan nimi tulee olemaan Kuohuva. Kuohuva on sentään kaupunki.

– Nyt on ryhdyttävä ripeästi liitoksen vastaisen kampanjan toteuttamiseen.

– Sinä ja ripeästi kuulutte eri hiippakuntaan. Sinä kuulut hiippailijoiden kuntaan.

– Pelkään että Urholla on vilpilliset aikeet. Sehän on vouhottanut Suur-Kuohuvan puolesta jo vuosia.

– Urholla on realistiset ajatukset alueen kehittämisestä. Hän ajattelee asioita laajemmalti. Hän ei nyhrää pikkuasioiden kimpussa, kuten sinä.

– Oma auto sillä on ojassa. En vain keksi, mitä se tavoittelee.

– Sinä olet kateellinen. Urho menee eikä meinaa. Urho menestyy.

– Urho menee myöhässä joka paikkaan.

– Mihin toimiin aiot ryhtyä itsenäisen Vaahtolan puolesta? Tai siis mihin suuntaat hitaat ajatuksesi?

– Otan yhteyttä Hiivaan ja Vaahtolan Marttoihin.

– Ota yhteyttä vaikka apinaan. Mutta säästä minut siltä kaikelta.

1 Miesmuisti: Lähiö Kuohuvassa

Urhon vaalikuljetukset

Vaalipäivänä Urhon auto kiilsi Vaahtolan pubin pihassa. Hän oli ilmoittanut Vaahtolan Lyytissä puolueettomista vaalikuljetuksista. Hän lupasi kuljettaa äänestäjiä kylien perukoilta kunnantalolle.

Urhon puhelin soi.

– Urho, kuinka voin palvella?

– Päivää Kikkarilasta, täällä kaksi kansalaista odottaa kyytiä.

– Hyvä juttu, olen siellä vartissa.

Urho ajoi penkat pölisten Kikkarilaan ja oli sovitusti pariskunnan pihalla.

– Astukaa laivaan, olkaa hyvät.

– Kiitos. Istumme takapenkille herroiksi.

– Äänestysintoa teille.

– Täällähän on vaalimainontaa Suur-Kuohuvan puolesta. Eikös tämän pitänyt olla puolueeton kuljetus? Ja mikä tämä nimilista on? Mies alkoi epäröimään.

– Suur-Kuohuva on puolueettomastikin katsottuna ainoa oikea vaihtoehto. Voittajan puolella on varma ja turvallinen olo. Lähdetään kohti vaalihuoneistoa.

– Vaahtola on hyvin toimeen tuleva kunta. Suur-Kuohuvassa joutuisimme elättämään muita.

– Taloudelliset voimavarat kohdennetaan tehokkaalla tavalla taloudellisen liikkumavaran lisäämiseksi.

– Tuota et keksinyt omasta päästäsi.

– En. Olen lukenut ja tutkinut asioita omasta tai siis Vaahtolan ja Kuohuvan vinkkelistä. Täytyy ajatella asioita laajemmin.

– Tällaisessa isossa urheiluautossa on hyvä katsoa asioita laajemmin ja lakaista köyhät kyykkyyn. Ja unohtaa heidät syrjäkylille ilman palveluja.

– Jos ja kun Suur-Kuohuva -vaihtoehto voittaa vaalit, kaikki kyyditettäväni palkitaan muoviämpärillä, jossa on paketti Juhlamoskaa ja wc-paperirulla. Laittakaa nimi listaan, niin varmistatte palkkion saannin.

– En taida laittaa. Tiedä mihin siitä vielä joutuu.

– Ei tämä nyt mikään joutukaa sielut -juttu ole.

Urhon puhelin soi taas.

– Urho, miten voin palvella?

– Timppa tässä terve. Olen vaalikuljetusta vailla.

– Okei. Ajelen samalla suunnalla. Ei kestä kauan. Viisi minuuttia.

Urho teki u-käännöksen. Renkaat ulvahtivat.

– Mitä tämä merkitsee?

– Haetaan yksi äänestäjä. Tolkun ihminen.

Urheiluauto kääntyi ison talon pihaan. Pukumies harppoi auton luokse.

– Terve Timppa. Istu vaan etupenkkiin. Takana istuu pari liitoksen vastustajaa, Urho viittasi.

– Mitä me teemme niille? Jätetäänkö kyydistä?

– Katsotaan sopiva paikka.

– Kyllä me voidaan äänestää liitoksen puolesta, nainen sovitteli takapenkiltä.

– Mitä sinä menit sanomaan! Nainen vaietkoon vaalikuljetuksessa! Ei ne meitä jätä, kunhan pelottelevat.

Kunnantalon pihalla näkyi äänestysvilkkaus. Ihmisiä jonotti kunnantalon portailla. Ja pihalla seisoskeli muutamia ryhmiä turpakäräjöimässä.

– Mihin aikaan lähdet takaisinpäin, Kikkarilan pariskunnan nainen kyseli.

– Teille ei paluukyyti kuulu. Te häiriköitte matkalla.

– Maksan mieluummin taksin. Ei tarvitse kuunnella samaa paskaa, mies tokaisi. – Mutta valituksen aion tehdä. Puolueeton kuljetus, hyi hemmetti!