Vaaliuurnilla

Vaahtolan kunnantalon aulaan oli järjestetty äänestyspaikka. Vaalilautakunnan jäsenet istuivat vakavina pitkän pöydän ääressä. Pari äänestyskoppia seisoi vieressä, toisesta näkyi roikkuvan lyijykynä narun jatkeena aivan kuin irvaillen vaalisalaisuudelle. Lähempänä ulko-ovea oli Vaahtolan Marttojen piste, jossa he keräsivät rahaa vähävaraisille perheille.

– Terve mieheen tai siis naiseen, Hiiva kaivoi tyhjiä taskujaan Marttojen kohdalla. – Ei satu olemaan lantin lanttia. Maksan seuraavissa vaaleissa. Mitä muuta kuuluu?

– Hyvää, Martta kuiskasi.

Vaalilautakunnan jäsenet tunnistivat Hiivan ja katsoivat tätä otsa rypyssä, yksi heistä alkoi nousta tuolista.

– Istu vaan. Älä suotta tee kunniaa minulle, Hiiva rauhoitteli. – Miten olette saaneet ajan kulumaan? On varmaan tylsää istua monta tuntia paikallaan.

– Tuossa on äänestyslippu, täällä ei saisi puhua turhia, virkailija opasti.

– Pitää antaa ääni ja olla hiljaa, kummallista tai siis kunnallista. Kumpaan koppiin menen? Onko toinen liitoksen kannalla ja toinen vastaan? Hiiva ihmetteli muttei saanut vastausta.

Äänestyskopissa hän avasi lipun, jossa luki: “Sitova kunnallinen kansanäänestys” ja “Hyväksytkö Kuohuvan kaupungin ja Vaahtolan kunnan välisen kuntaliitoksen?” Sitova äänestys, mitähän sekin tarkoittaa. Sidotaanko minut puuhun vai lähetetäänkö kuuhun, jos äänestän väärin, Hiiva ajatteli.

Lipussa oli ruksattavat ruudut “KYLLÄ” ja “EN” ja “EN OTA KANTAA”.

– En tietenkään ota kantaakseni Suur-Kuohuvan taakkaa, Hiiva kommentoi kopissa ja tuhersi “EN”-ruutuun ruksin.

Lipussa kysyttiin lisäksi mahdollisen uuden kunnan nimeä. Valmiita vaihtoehtoja olivat “KUOHUVA” ja “KUOVAA” ja “VAAKUO” ja “SUUR-KUOHUVA”. Tilaa annettiin myös omalle nimiehdotukselle, johon Hiiva innostui raapustamaan: “VAAHTOLA” niin voimakkaasti, että lyijykynän terä katkesi viimeisen ‘A’:n kohdalla.

Hiiva sulki lipun, käveli kopista virkailijan eteen, sai lippuun leiman ja pudotti sen vaaliuurnaan.

– Äänestyskopissa on huoltamista. Kynän terä katkesi. Hauskaa päivän jatkoa.

Hiiva käveli Marttojen ohi ja näytti peukkua.

– Itsenäisen Vaahtolan puolesta tyhmyyttä vastaan, Hiiva sanoi ja käveli ovesta ulos kellon ollessa viittä vaille kahdeksan.

Vastaa