Tapahtui noin 60 vuotta sitten.
Samalla puolella tietä kuin taiteilijapariskunta, asui kanttori Urkunen, jolla oli konttoritarvikkeita myytävänä.
Ostin vihkoja, kyniä ja teroittimen.
Minun ei tarvinnut maksaa ostoksia heti. Hän jopa painotti, että älä tule maksamaan tänään.
– Työkiireitä, Urkunen sanoi ja selaili nuotteja.
Mutta minulla oli jo tuolloin omatunto, jolla oli heti-niminen eräpäivä.
Menin siis maksamaan heti. Urkunen joutui kävelemään ison ”kartanon” läpi avaamaan ulko-oven.
– Minähän sanoin, että ei tänään.
– Nokun äiti käski.