Menin pannuhuoneeseen, jota myös kattilahuoneeksi kutsutaan. Se on lämpöä tuottava tila omakotitalossa.
Tila on pieni ehkä 2 m x 2 m. Katto, seinät ja lattia ovat paljasta betonia. Tämä on kolkko paikka taiteilijatreffeille. Paikkaa hallitsee vaaleanvihreä lämmityskattila, jossa on kiinni mittareita, putkia, sähköjohtoja ja paha punainen möykky. Kattila ei ole kissala, vaikka kissat saattaisivat viihtyä lämpimän kattilan päällä. Pannuhuone on paradoksi. Kolkko huone tuottaa ihmisille ja myös taiteilijoille lämpöä.
Täällä saa olla rauhassa ajatustensa kanssa. Tänne ei ole tunkua. Tänne ei jonoteta varsinkaan silloin kun kattilaa pitää nuohota. Öljypoltin, se paha punainen möykky, käynnistyy silloin tällöin humisemaan. Mutta humiseva harju tämä ei ole vaan kellarimainen kammio maanpinnalla loivalla rinnetontilla. Romantiikkaa on turha etsiä täältä. Ja onhan Humiseva harjukin synkkä teos.
Öljylämmitys sotkee ajatukset. Se on korvattava pian jollain muulla ratkaisulla. Ikävää että ajatusten lento sakkaa konkreettisiin asioihin, kuten öljysäiliön pohjasakkaan.
Emily Brontë, Humiseva harju