Olin pikkuista vaille pirun lähellä unohtaa vaa’ankieli-ihmisen. Mutta en tehnyt niin. Nimittäin vaa’ankieli alkoi hallita koko Juhon elämää. Kun hän meni kauppaan, hän joutui äänestämään, mistä ovesta menisi sisään. Niin ikään maksaminen ei onnistunut millä hyvänsä kassalla tai automaatilla. Kaupan tilastoihin piti saada vaa’ankieli.
Ulko-ovella Juho ei tiennyt, tullako vai mennäkö, ja kaupan liittymässä riitti ihmettelemistä, kääntyäkö vasemmalle vai oikealle, sillä hänen ratkaisunsa vaikuttaisi liikennelaskentaan, ja se taas ohjaisi liikennesuunnittelua.