kari seitsonen

Ellen

Sinutellen, teititellen sinut Ellen yli kynnyksen kannoin,

ja vokotellen lallatellen vuoteellein sinut Ellen sain.

Jo toisella tapaamisella Ellen rypisti.

– Miksi et tullut ajoissa?

– Kuljin uusia reittejä, joissa tiima lensi siivillä

Toisin kuin sinun tahmeassa huoneilmassa, joka liimaa polvet ja huulet yhteen.

Kolmatta ei tullut.

Neljäs nenäkäs

– Ellen, näin ollen pidetään vähän breikkiä vaikka pari viikkoa. Annetaan ajatusten (paitsi arpisten haavojen) hautua. Arpiset haavat jätetään haavahoitajalle soteen. Söteem.

Viides viheltäjä

Pari viikkoa kärähti kalenterista.

– Meidän pitäisi puhua, sanoin saadakseni leukaluille liikuntaa.

Mutta Ellen ehti ensin.

– Pelkään, että etäännyin sinusta parissa viikossa. Tapasin Joutsan joutopäivillä Heikin, Ellen sanoi ja tarttui käsilaukkuun.

Ajattelin että hän ottaisi käsilaukusta nenäliinan. Olin pahasti väärässä.

– Tässä on kuva Heikistä, Ellen selitti ihastuksesta hehkuen. – Heikki osaa viheltää taitavasti.

Vihelsi tietysti Ellenin perän perään.

Kuudes kusipää

Pahoittelin myöhästymisiä, mikä sai Ellenin puheissa Heikin hymyilemään kuin hevosenkenkä 

Ruostunut kirveen terä hamaran peitossa.

Mies nukkui työtuomioistuimen sohvalla. Hänet oli tuomittu työperäisen uupumuksen takia ruokaperäsille.

Virkaheitto johtaja – työtuolina heittoistuin.

Sääennuste hihasta: aurinkoa puuskissa.

Parkettien partaveitsi nauroi kuollakseen ja valui parkettien partavaahtona viemäriin.

Hiljainen mies sai mielestään enemmän hyvää kuin pystyi antamaan tai tekemään muille ihmisille. Niinpä hänelle oli kertynyt kiitettävää ja tehtävää hyllymetreittäin.

Hiljainen mies päätti kuitata asian jouluna lahjatavaroina ja töinä. Hän vuokrasi pakettiauton, jolla kuljettaisi lahjat, lumilapion ja halkaisukirveen yms työvälineitä kohteisiin. Lahjoiksi hän hankki laatikoittain viinipulloja, kahvipaketteja, suklaata ja karkkeja.

– Mitä jos me ajaudumme sinun avuliaisuuden vuoksi kiitollisuuden velkajärjestelyyn, epäilevä erkki noitui.

Hiljainen nuori mies istui naapurissa kahvipöydässä. Vastapäätä naapurin Marja yo-lakki päässä yritti vastata luontevasti kymmenennen kerran, mihin aikoo mennä ja mitä tekemään jatkossa.

Paikalla oli tuttuja ja tuntemattomia, sukulaisia ja naapureita. Kaikki muut paitsi hiljainen mies tuntuivat nauttivan olostaan ja keskustelevan sujuvasti muiden pöydässä istuvien kanssa.

Kahvikupit olivat laakean muotoisia ylhäältä, mutta suippenivat kohti tassia. Kuppeihin oli kaadettu kuumaa höyryävää kahvia piripintaan. Hiljainen mies mietti, miten saisi kupin huulilleen käsien vapisematta. Kuppi kasvoi hänen mielessään altaaksi. Pitäisikö kuppiin tarttua kaksin käsin. Sen kyllä kaikki huomaisivat. Entä jos kyyristyisi nenä kiinni kahvin pintaan. Tällöin kuppia ei tarvitsisi nostaa niin ylös ja samalla häiritsevät nenäkarvat kärventyisivät. Sekin huomattaisiin.

Hiljainen mies yritti keksiä jotain, millä saisi ihmisten huomion muualle. Taskussa olisi paperipussi, sen jos räjäyttäisi. Eihän se mitään auttaisi, huomio olisi hetken kuluttua taas hänessä.

Ainoa mahdollisuus olisi ulkoa kantautuva kova ääni. Tai uusi vieras, jonka tuloon ihmiset keskittyisivät niin että hiljainen mies ehtisi vaivihkaa ryystää puoli kuppia – tosin suun polttaen.

Hiljainen mies, paradoksaalista kyllä, näytteli harrastajateatterissa, mutta ei halunnut osallistua leikkimielisiin tanssiesityksiin eikä kilpailuihin vaan poistui paikalta kun vapaaehtoisia alettiin kysellä. Eräässä hääjuhlassa hän kiipesi omaan hotellihuoneeseen valittaen väsymystä.

– Mihin karkaat sinä siellä portaissa, olet juuri sopiva henkilö yllätystehtäviin!

Hiljainen mies sulkeutui vaieten hotellihuoneeseen.

Ex tempore -fobia on yksi sosiaalifobia, pelko joutua nolatuksi ihmisten edessä yllättäen.

Näytteleminen on turvallisempaa, kun on hyvin omaksuttu käsikirjoitus, ohjaajan ja muiden näyttelijöiden tuki, lukuisat läpimenot ja tuttu esityspaikka. Paitsi että ei ole. Jotain poikkeuksellista saattaa aina tapahtua. Vastanäyttelijä on eri paikassa menossa näyttämöllä tai käsikirjoituksessa!

Hiljainen mies oli tarkka tavaroistaan ja huolissaan kaikesta. Sen vuoksi hänellä oli kymmenen palovaroitinta. Tulipalon sytyttyä varmasti joku niistä toimisi ja herättäisi asukkaat.

Hiljaisen miehen vaimo paistoi pannulla perunoita, mistä aiheutui jonkin verran savun hajua, ja yksi jos toinen palovaroitin alkoi ulvoa.

– Mikä täällä vinkuu? vaimo huusi.

– Varmaan palovaroittimet. Hyvä, että järjestelmä toimii, hiljainen mies puolustautui.

– Järjestelmä tosiaan. Eikö yksi toimiva varoitin riittäisi?

– Palovaroittimia on oltava vähintään yksi jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohti.

– Huoliveikkona sinä tulkitset sen 60 varoitinta neliölle. Mutta mitkä niistä nyt vinkuvat?

– Jaa-a.

Keittiöjakkara sai kyytiä, kun vaimo syöksyi tulta päin ja löysi viisi aktivoitunutta varoitinta. Sitten hän tuuletti huoneita. Vähitellen tuli hiljaista.

Hiljaisen miehen vaimo heräsi yöllä vaimeisiin piippauksiin.

Paristo on loppunut yhdestä varoittimesta. Mutta mikä niistä se on?

Valheella on lyhyet jäljet – valkoisella valheella labyrintti.

Hän kysyi ensin neuvoa paikallisesta sotesta, voiko hiljaisuuden lopettaa seinään?

Sairaanhoitaja katsoi kandia. Epävarma kandi kääntyi kokeneen lääkärin puoleen.

Kokenut lääkäri tiesi, että hiljaisuuden voi lopettaa seinään, mutta lopetus- ja vieroitusoireet kestävät hiljaisuuden desibelitasosta riippuen yleensä 1–4 viikkoa hiljaisuuden lopettamisen jälkeen.

Vaa’ankieli-ihminen joutui elämänsä suurimman valinnan eteen vastatessaan kysymykseen, jossa oli vain kaksi vaihtoehtoa. Hääpaikassa hikoili satakunta vierasta, jotka katsoivat vuoronperään kelloa ja paikan sisustusta.

Näiden todistajien läsnä/hereillä ollessa, kysyn sinulta, tahdotko Juho, vaa’ankieli-ihminen, ottaa tämän jämpti-Jaanan puolisoksesi rakastaaksesi häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?

– Tuohon kysymykseen on mahdotonta vastata vielä tässä vaiheessa, pitäisi selvittää myötä- ja vastoinkäymisten määrät, vaa’ankieli-ihminen sanoi.

– Kyllä nyt pitää vastata. Todistajat ovat tulleet matkojen takaa, ja minullakin on saunavuoro puolen tunnin kuluttua, joten joudu sielu ja anna palaa, mutta älä kirkkoa polta!

– Olen vaa’an kielenä, vastaan mitä tahansa, vaa’ankieli-ihminen sanoi.

Selvisin koronasta kuin oire veräjästä.
Kop kop kop.

Juho asui Vaa’ankieliasemalla, mikä näin puujalkavitsinä juhlallisesti ilmoitettiin. Hän oli avannut Suomen kartan ja osunut sokkona sormellaan viittä vaille ruuhkasuomeen. Mäntsälä ei ollut hänen mielessään silloin, mutta hän oli uskonut Sattuman kauppaan, jota piti hänen enonsa, Väinö Himottu, kuuluisa Kuluneiden sanontojen kirpputorien osaomistaja.

– Mäntsälässä on tyhjillään oleva taksiasema, osta pois. Tapiseeraa ja maalaa seiniä, niin pitsojen ja lihapiirakoiden haju haihtuu oitis Hauholle, Väinö puhisi.

Olin pikkuista vaille pirun lähellä unohtaa vaa’ankieli-ihmisen. Mutta en tehnyt niin. Nimittäin vaa’ankieli alkoi hallita koko Juhon elämää. Kun hän meni kauppaan, hän joutui äänestämään, mistä ovesta menisi sisään. Niin ikään maksaminen ei onnistunut millä hyvänsä kassalla tai automaatilla. Kaupan tilastoihin piti saada vaa’ankieli.

Ulko-ovella Juho ei tiennyt, tullako vai mennäkö, ja kaupan liittymässä riitti ihmettelemistä, kääntyäkö vasemmalle vai oikealle, sillä hänen ratkaisunsa vaikuttaisi liikennelaskentaan, ja se taas ohjaisi liikennesuunnittelua.

Sinä vaativa persoona: pidä vain oma kotisi, älä pidä muita koteja.

Mustikat ja ajatus kypsyivät
hyväksyä tämä elämä tällaisenaan.
En purjehdi valtameriä,
mutta tien saatan ylittää.

”Kuka” taivu ei koskaan, tahtoo vain yrittää.

Nimim. taipumaton

Juho oli vaa’ankieli-ihminen – kieli keskellä suuta. Hän ei ollut kuitenkaan mikään kielimies eikä suupaltti, enemmänkin puhumaton tuppisuu. Hän oli vaa’ankieli äänestäjä. Hän ratkaisi monet kiperät vaalit äänellään. Juho ei sitoutunut kehenkään henkilöön eikä mihinkään puolueeseen eikä varsinkaan aatteeseen vaan hän äänesti vaalit kerrallaan sopivalla kannalla, jolloin ehdokas sai niukan voiton tai hävisi yhdellä äänellä.

Ehdokas syytti tyhmiä äänestäjiä tai nukkuvien puoluetta, vaikka oikea kohde oli vaa’ankieli-ihminen.

Taivaan kappaleet soivat monissa medioissa. Halusit sitä tai et.
Loputon kirkkaus, lohduton rakkaus.
Salaojien salaisuus – hyvät marjapaikat.
Risusalaojien rangaistus:
lähimmäisen pakarat punaisena.

Valtioon oli luotu järjestelmä, joka oli hyvin laaja ja monimutkainen. Kansalaiset kehuivat järjestelmää hienoksi ja monimutkaiseksi. Ja he myös imartelivat pressaa osin aiheetta, miten viisas tämä oli, että oli onnistunut rakentamaan näin suurenmoisen järjestelmän.

Suuret puolueet hallitsivat järjestelmää pressan tiukassa otteessa ja olivat omissa poteroissaan puolustamassa kehitystä. Pienten puolueiden kritiikki mutkikkaasta järjestelmästä surisi kärpäsenä katossa. Pienillä ei ollut sellaista sivistystä eikä tietämystä järjestelmästä, että he olisivat voineet haastaa pressan järjestelmää. Ja heidän julkisille esiintymisilleen naurettiin. Heidän kielensä kangerteli, ja heidän kehonsa heilui omituisesti.

Mutta yhtenä päivänä järjestelmä lakkasi toimimasta. Järjestelmä oli niin monimutkainen, ettei pressa itsekään enää ymmärtänyt sen toimintaa.

Sitten pienestä puolueesta astui esiin Eino, jolla oli heiluvilla korvilla parantava ja korjaava voima. Eino lupasi heiluttaa korviaan yhdellä ehdolla: pienten puolueiden ääntä on kuunneltava eikä pilkattava, tai muuten järjestelmän hukka perii!

Hiljainen mies kärsi unettomuudesta. Univelkaa oli kertynyt siinä määrin, että hänen oli pakko hakea univelkajärjestelyyn.

Lääkäri tarjosi unipillereitä, mutta hän pelkäsi riippuvuutta niihin. Ei auttaneet tirsat, nokkaunet eikä ruokaperäset vaan ne veivät miehen entistä pahempaan velkakierteeseen.

Univelkajärjestely on osa EU:n kansantervehdyttämisohjelmaa, jossa EU-maat jaetaan nukkujiin ja kukkujiin. Suomi kuuluu nettokukkujiin, eli me valvomme unta enemmän muiden EU-kansalaisten kaaleihin.

Matin ja Maijan sivusuhde muuttui vakituiseksi, ja heidän väliltään poistui pilkkutäkki.

Puolet petäjäistä ja puolet Pegorionia.
Talkkia taipeihin ja talkkunaa aivoille.
Daktacortia silsaan ja tanssitunteja salsaan.
Escortia mielipahaan.

Mies oli matkalla Helsinkiin junalla. Hän astui ensimmäiseen vaunuun.

– Anteeksi, onkohan tässä vapaa paikka? Mies kysyi nuorelta naiselta, joka levitti tavaroita ympärilleen aivan kuin olisi rakentanut puolustusasemaa vihollista vastaan.

– Kyllä on. Mutta sinä et siihen istu! nainen paukautti.

– Johtuuko siitä, että olen hassumman näköinen?

– Sitä sinä juuri olet. Itse asiassa olet hassuimman näköinen mies, jonka olen eläissäni tavannut. Vyötärö hipoo kainaloita, ja narusolmiossa ratsastaa Buffalo Bill.

– Onkohan Iltis vapaa? mies kysyi ja osoitti avoinna lepäävää lehteä.

– Olen lukenut sen. Mutta sinä et sitä lue!

– Hesaan menossa?

– Mitä se sinulle kuuluu? Apua, onko konnari paikalla? Tämä mies kalastelee tietojani!

– Tässä minä olen, mies vastasi ja näytti kalastuskorttia. – miten voin palvella? Oletteko sairas? Näytätte kalpealta.

Nainen pyörtyi. Konnari raahasi naisen konnarin koppiin, jossa riutui viisi muuta matkustajaa.

Juhani Aho kirjoitti lastuja, minä kirjoitan neulasia. Havunneulaset ovat vuoltuja lastuja pienempiä. Vastaavasti neulaset ovat lastuja lyhyempiä tekstejä. Sana neulanen taipuu kuin nainen.

Neulaset voivat olla ajankohtaisia. Ne eivät valaise yksityiselämääni, vaikka kuivat neulaset syttyvät helposti mutta palavat nopeasti tuhkaksi.

Neulasia julkaistaan kotisivuillani osoitteessa kariseitsonen.net ja Facebookissa profilissani. Viimeisin päällimmäisenä.

Hän kuluttaa aikaa ajatellessaan mihin rahat kuluttaisi. Hän tutkii kuluttajabarometria kuluttaakseen kuten muutkin suomalaiset. Hän ei halua erottua joukosta.

Siltarumpupolitiikassa poliitikko petaa itselleen jatkokautta ajamalla läpi investointeja omaan vaalipiirinsä.

Väyläviraston ohjeen mukaan siltarummulla tarkoitetaan putkisiltaa, jonka vapaa aukko on vähintään kaksi metriä. Maantierummulla tarkoitetaan maantien alittavaa rumpua, jonka vapaa-aukko on alle kaksi metriä.

Vapaa-aukon koko on verrannollinen hankkeen kustannusarvioon. Mitä suurempi vapaa aukko, sitä suurempi hanke.

Siltarumpupolitiikassa Suomessa on kysymys suurimmillaan sadoista miljoonista euroista. Maantierumpupolitiikassa investoinnit ovat siltarumpupolitiikkaa pienempiä. Mehupillipolitiikkaa tehdään esim. kunnan ala-asteen väliovien kahvoista.

Katson teeveetä harvoin, mutta kun katson, osun asian ytimeen. Viihdeohjelmassa kysyttiin naiselta, millaisista miehistä hän ei pidä?

Vastaus tuli apteekin hyllyltä. Hän karttaa miehiä, joilla on kainalofarkut, narusolmio ja huono kielitaito.

Puhekirjoitus eli sanelu tekstiksi tuottaa toisinaan jotain muuta kuin mitä puhuja tarkoittaa.

”Kuulostaa tasaiselta perhe-elämältä”, sanoin.
”Kuulostaa kaukopuhelulta kansalaiset kuulkaa”, puhekirjoitus kirjoitti.

Haikeana muistelen kaukopuheluiden aikaa. Puheluita arvostettiin aivan eri tavalla, koska ne minuutit olivat kalliita. Täytyi vähän etukäteen miettiä, mitä puhuisi.

Oiskeluaikana taskut pullottivat kolikoita, kun menin lennättimeen soittamaan tyttöystävälle.

Parkour ja Parkinson istuivat kahviossa. Viereisessä pöydässä notkui normiporukkaa, jonka jäsenet tuijottivat ja naureskelivat Parkinsonille.

– Hulluko tuo mies on, kun naputtaa pöytää ja kalistelee veitsiä ja haarukoita?

Parkour nappasi tyhjän tarjottimen ja heitti sitä kohti naapuripöytää. Tarjotin pyöri vinhaa vauhtia, ylitti naapurit hiuksia hipoen ja palasi Parkourin kouraan. Parkour ponnisti itsensä tarjottimen päälle ja skeittasi siihen lisää vauhtia, jolloin normiporukka sai jalat alleen ja poistui vähin äänin kahvilasta.

Jos unohdat hääpäivän tai muun sellaisen merkkipäivän, älä onnittele tai lahjo kaksinkertaisesti korjataksesi unohduksen. Onnittele seuraavana vuonna normaalisti merkkipäivänä.

Hiljainen mies ajatteli, että hänestä tulisi hyvä pakinoitsija. Hän osasi käyttää kieltä huumorilla terävästi höystettynä. Hän seurasi ajankohtaisia tapahtumia ja uskalsi kirjoittaa myös ilkeän pakinan. Hän osasi yhdistää asioita yllättävällä tavalla, kuten parkour ja parkinson.

Mutta hiljainen mies katui usein, mitä tuli kirjoitettua jostakin henkilöstä tai tapahtumasta. Aamuyöllä hän lähetti katumus viestejä, joissa hän pahoitteli kirjoituksiaan. Niinpä häntä alettiin kutsua pahoitteluhurmaajaksi.

Sain pumaskan neurologin leimauksia vuonna 16, jolloin tuli vipinää ja vapinaa minunkin elämääni.

Toistan päivittäin nopeudella Säkkijärven polkka: Levodopa, Karbidopa, Entakaponi.

Tapahtui noin 60 vuotta sitten.

Samalla puolella tietä kuin taiteilijapariskunta, asui kanttori Urkunen, jolla oli konttoritarvikkeita myytävänä.

Ostin vihkoja, kyniä ja teroittimen.

Minun ei tarvinnut maksaa ostoksia heti. Hän jopa painotti, että älä tule maksamaan tänään.

– Työkiireitä, Urkunen sanoi ja selaili nuotteja.

Mutta minulla oli jo tuolloin omatunto, jolla oli heti-niminen eräpäivä.

Menin siis maksamaan heti. Urkunen joutui kävelemään ison ”kartanon” läpi avaamaan ulko-oven.

– Minähän sanoin, että ei tänään.

– Nokun äiti käski.

Vaahtolassa asui taiteilijapariskunta, jonka mies maalasi isoja tauluja ja nainen taas miniatyyrejä. Mies markkinoi monien mielestä kalliita tauluja edullisella neliöhinnalla.

Isot taulut olivat niin isoja, että taiteilijapariskunnalla oli tietämistä logistiikan kanssa. Talo oli vanha ja siinä oli pienet ovet. Ulko-ovia oli kaksi: toinen ulospäin aukeava ja toinen sisäänpäin aukeava.

Kerran oli ollut alastonta ihmistä kuvaava taulu lähdössä näyttelyyn. Kun mies kantoi taulua, ote lipesi ja taulu kaatui lähelle ulko-ovea lappeelleen ja jumitti sisemmän ulko-oven niin ettei sitä pystynyt avaamaan. Pariskunta jäi jumiin taiteeseen.

Taiteilijoihin nyreästi suhtautuva rouva, joka kuului Vintin todistajiin (Vintin todistajat uskovat tuulta nopeampaan Vinttimieheen), sattui kävelemään paikan ohi.

– Hei rouva olemme juuttuneet tänne sisään, voisitteko auttaa meitä tai pyytää apua paikalle, taiteilija huusi pienestä avoimesta ikkunasta.

– Saitte suuren apurahan isojen taulujen maalaamiseen ja juopotteluun. Hoitakaa itse sotkunne, rouva sanoi ja jatkoi matkaa.

– Sinä tilaat nykyään vähemmän uutta tavaraa?

– Vanhassa sanassa asuu viisaus.

– Kyllä juuri. Täällä aika pysähtyy, eikä ole kiire minnekään. Asiakas saa tutkia rauhassa sanontoja. Paitsi NYT perhana! SUOMI–RUOTSI-jääkiekko-ottelu alkaa vartin päästä. Hypihän orava-asiakas ulos täältä!

– Vai rauhassa tutkia?

– Hopi hopi!

Isäni oli innokas penkkiurheilija, oli lajina yleisurheilu, paini tai hiihto. Meille pojille mäkikisat olivat parhaimmillaan viihdettä kuten Ällitälli 1970-luvulla. Haparoivat ja räpiköivät mäkimiehet yrittivät pysyä ilmassa. Ja me nauroimme – isän mielestä joskus häiritsevästi.

Ei se ollut saksalaisen mv tylsäpiirto TV Kaiserin viimeinen korahdus vaan isän murahdus, joka päätti usein kisat meidän poikien osalta, ja me hiippailimme yläkertaan posket pullollaan tirskuen.

On hyvä, että joku sohaisee musiikin muurahaiskekoa päässäni ja herättää minut sokeasti kuuntelemasta samoja suosikkeja, vaikka keko kuhisee kuningattaria ja roudareita eri puolilta.

EDIT

On hyvä, että joku sohaisee musiikin muurahaiskekoa päässäni ja herättää minut sokeasti kuuntelemasta samoja suosikkeja, kun keko kuhisee kuningattaria ja roudareita eri puolilta.

Menin Ylen Areenaan, Linnan jatkoille. Luulin että löytäisin Arpan, mutta löysinkin Marzin ja Arpan ja vielä enemmän. Ja he lauloivat ja muistuttivat toisiaan.

Soittamisen iloa ja huumoria kasvoilla.

Vesiliirto: veden päälle ajautunut ajoneuvo;

Kiharaliirto: nimismiehen kiharoiden päälle ajautunut ajoneuvo;

Permanenttiliirto: pysyvään kiharaliirtoon ajautunut ajoneuvo;

Kaatumisilla oli välinearvo

Vuosia sitten sattuneet kaatumiset Norolantien Piippumäessä saattoivat edesauttaa remontin tekemistä.

Norolantie paranee silmissä kuin vanhassa filmissä, jossa kaikki voittavat lopussa.

On kuin suuri höyrysilitysrauta ajaisi kerros kerrokselta massaa, ja niin päivä päivältä valmistumiskarkelot lähestyvät. Varmaan täytekakkua tarjoaa kunnan väki. Kakussa silmä erottaa samat kerrokset kuin kadussa.

Ja pinta tietenkin sileää tummaa suklaata. Norolantien pinta tosin vielä avoinna eli murskeella. Mutta kun vuosi 25 koittaa, höyryävä musta AB voittaa, jos se on itseisarvo!

mutta Seitsonen räppää

vaikkei osaakaan, keltanokka, nokkapelti rutussa,

poistumassa vihellysten saattelemana,

hernepussi nenässä.

En ole Matti maailmassa vaan Kari Kukkilassa eli Kuri Karkkilassa,

Norolantie highway pyörän alta vei.

Kaipasin asfaltti-ihottumaa, kylkiluille lihottumaa.

Piippumäessä nimismiehen vaimon permanentti iski täysillä renkaisiin, ohjauksen menetin, uutisoitiin.

Nimismiehen kiharat betoniksi muuttuivat,

permanentiksi suuttuivat.

Mestari lupasi asfalttia vuonna 25.

Vaimolle jäi veto-oikeus vaihtaa manuaali automaattiin, vaikka mies muuta visersi ja naama sinersi ja vielä vaihtoi

takavedon etuvetoon, taikka

Viton Hiaceen vaikka rahat sitten otti hihasta eikä roskapankin pihasta.

Ja vaimo vaihtoi miestä, yltäpäältä hiessä mies muutti alivuokralle ylikulkusillan alle, jossa veto-oikeus luistimeen ja vielä uistimeen ettei kylkiluut paistaisi eikä hyeenat haistaisi.

Ajankäytön konsultin ja parisuhdeterapeutti Urhon uusin teos on railo jäätyneiden parisuhteiden hoitoon.

Urhon aikaisempia saavutuksia:

Urhon kehittämä ihmisten rasitustodistus on otettu ilolla vastaan deittipalveluissa.

Urhon järjestämät ajankäytön seminaarit ovat olleet Yritys- ja erehdyspäivien vetouistimia.

Sielu vaeltaa, Salomonit paukkuu.

Koronatestissä ei ollut mitään viivoja, mikä toi mieleen kouluajat.

Keskikoulussa luonnontieteiden opettaja ärtyi viiva-sanasta lukualueen yhteydessä.

– Joutsenella on yleensä viisi viiva kuusi kappaletta poikasia, oppilas vastasi.

– Ei mitään viivoja! ope tiuskaisi.

Julkaise elämäkertasi tänään meillä. Me laskutamme sinua, ja perintätoimisto vaeltaa sielusi kanssa. Joke Publishing.

Elämäkerta täällä vain eletään

Olen kiitollinen jälkipolville johdatuksesta uuteen kotimaiseen, omaperäiseen ja laadukkaaseen yhtye-musiikkiin.

Esim.

Litku, Asiatonta oleskelua, 2022

Lyyti, Nousussa taas, 2023

Arppa, Valeria, 2023

Ruusut, Melankolia 1 ja 2, 2023

Sääasema on hiljaisen miehen lämpömittari

Hiljaisen miehen vaimo antoi hiljaiselle miehelle tehtävän lähtiessään kaverille kylään.

– Osta meille lämpömittari, josta näkee sisä- ja ulkolämpötilan, EI MUUTA.

Hiljainen mies mietti tietoja, joita olisi nyt samalla mahdollista saada. Muidenkin sisätilojen lämpötiloja voisi seurata, ei vain keittiön lämpötilaa. Siis tarvitsemme enemmän: autotallin ja vierashuoneen lämpötilan ulkolämpötilan lisäksi.

Sääasema löytyi Puuilosta, joka oli erikoistunut enemmän tai vähemmän tärkeisiin sähkölaitteisiin. Hän otti siihen kolme anturia – aluksi. Sääasema oli niin suuri, että se piti kiinnittää kahdella mukana tulleella ruuvilla seinään. Työhön tarvittiin ainakin vatupassi, ruuvimeisseli, mittanauha ja lyijykynä. Onneksi vaimo oli poissa, etteivät hänen ennakkoluulonsa heräisi keskeneräisen asennuksen tielle.

Vaimo palasi ja illalla hän halusi raittiiseen ilmaan.

– Lähden kävelylle, kuinkahan kylmä ulkona on? Katson uudesta mittarista. Kellonaika on ainakin pielessä.

– Se hakee oikean ajan ensi yönä Saksasta. Siellä aika on tunnin jäljessä, mikä piti korjata laittamalla aikavyöhykkeeseen 1 eli tunti lisää.

– Viis kellosta. Missä on ulkolämpötila?

– Se näkyy vasemmassa reunassa ja sisälämpötila oikeassa reunassa. Odota, kun kanava vaihtuu ykköseksi eli ulkolämpötilaan. Kakkoskanava on autotalli ja kolmonen on vierashuone.

– Lasken kolmeen, niin tuo laite lentää lepikkoon. Onko tärkeää tietää miten kylmää on autotallissa?

– On se. Jos lämpötila laskee radikaalisti, asema hälyttää siitä terävällä piippauksella. Mutta otin sen asetuksista pois, koska sinä olet allerginen ylimääräisille äänille.

Seuraavana yönä koko talo heräsi riipivään piippaukseen.

– Mitä helv. Kello on 2, vaimo huusi.

– Ai niin, testasin herätys-toimintoa sääasemassa. Unohdin ottaa sen pois päältä, hiljainen mies sanoi ja veti peittoa suojaksi.

Sote-keskuksessa kuultua

Kaksi asiakasta istui odottamassa.

– Oletko sinä se kaupan täti?

– En ole kaupan enkä muunkaan paikan täti.

– Olet aivan saman näköinen.

– Voi olla niinkin.

– Olet kaksoisolento. Jos kuitenkin olit tilapäisesti tuuraamassa kassaa?

– En ole koskaan ollut kaupassa tilapäisesti enkä kokopäiväisesti töissä!

– Älä hikeenny. Saatoin erehtyä, ellet sinä ole unohtanut joitakin vaiheita elämästäsi.

– Minä muistan kaikki vaiheet elämästäni.

– Siinä se tulikin. Sinä olit vaiheompelija. Olimme työkavereita. Anteeksi, sotkin sinut yhteen toiseen tätiin.

Kun nää sairaala reissut on mennyttä elämää, laulan kuin Arppa hillittömällä Valeria -albumilla:

Mut ku Kari tuli takas se oli tatuoinu

toiseen käteen love ja toiseen peace

Pastori joi pastöroimatonta maitoa ja joutui tiputukseen – myös urallaan.

Kirkkoherran virka jäi haaveeksi.

Lyytin uusi levy: Nousussa taas.Tuottajana Väinö Karjalainen, josta ei tarvitse kysellä, missä se Väinö on. Se on kaikkialla.

Olen matkalla pystyttämään patsaita, joita Lyyti on kaatanut.

Olen matkalla kaatamaan patsaita, Lyyti, Luova Records

Karri Kokon toimittama Jalokiviä ja kiikareita on saanut kilpailijan. Karry Notski, entinen Purnukan päätoimittaja on perustanut kirjallisen mulkaisun, nimeltään Hautakiviä ja periskooppeja. Mulkaisu ilmaantuu kotiovelle uhkailemalla: ”perkele nyt se lehti tänne ja sassiin”.

Julkaisun talous on vakaalla pohjalla. Se sisältää mainoksia mm. yritykseltä: Tuupovaara suklaa / Toblerone chocolate.

Mies oli toipumassa selkäleikkauksesta kuntoutussairaalassa. Leikkaus oli mennyt hyvin, ja toipuminenkin oli lähtenyt käyntiin lupaavasti, mutta vanha vaiva unettomuus haittasi.

Mies oli aina ollut herkkäuninen, niinpä hän nukkui sairaalassakin levottomasti, minkä hän pelkäsi hidastavan kuntoutumista.

Yöhoitajat olivat kiinnittäneet asiaan huomiota ja päätelleet, että miehen kannattaa korjata unirytmiä.

Yököt aloittivat unikoulun hänen kanssaan. He istuttivat hänet illalla hänen tyypilliseen nukkumaanmenoaikaan TV:n ääreen päivähuoneeseen pariksi tunniksi. Pieni iltapala torjui nälkää, ja shaali hartioilla lämmitti mieltä ja kehoa.

Ensimmäisenä iltana TV:sta sattui tulemaan Mika Kaurismäen ohjaama Paperitähti. Mies piti enemmän Akin elokuvista, mutta 1980-luvun tähdet pääosissa tasoittivat tilanteen.

– Kuulostaa tasaiselta perhe-elämältä, sanoin.

– Kuulostaa kaukopuhelulta kansalaiset kuulkaa, puhekirjoitus kirjoitti.

Opiskeluaikana harrastin kahden kaverin kanssa filosofointia. Näytin heille eräästä artikkelista käsin tuhertamaani lyhennelmää, johon toinen heistä reagoi.

– Kuka tämä Toottes on?

– Siinä kyllä lukee ”totesi”, sanoin.

Totista touhua tuo filosofointi. Taidan keskittyä huumorointiin.

Jos potilastietojärjestelmä sotkisi henkilöiden identiteetin, olisi se hengenvaarallista.

Mutta jos tietokoneelle ohjelmoitu runogeneraattori sotkee sanat ja nimet, lopputulos on henkeäsalpaavan jännittävää.

Ennen vaaleja kaikki on varpaillaan
Ennen vaaleja luvataan luvataan vaan
Vasta vaalien jälkeen kevätkin saa
Vasta vaalien jälkeen suudellaan

Laulun maailmaa parantava voima näkyy tänä keväänä kuntien vaalihuoneistoissa: äänestyskopit muuntautuvat vaalien jälkeen pussauskopeiksi.

1980-luvun suosittu viihdeohjelma Hukkaputki poiki Hukkaa päälle -albumin sarjassa esitetyistä lauluista.

Ennen vaaleja, kirjoittajat Olli Ahvenlahti ja Pertti Järvinen, esittäjä Pave Maijanen

Tartuin tähän putromaiseen pitkäsoittoon ja uskalsin koskee siihen.

Kappaleessa Kakarat on tiivistettyjä sanontoja. Kun ”jäätiin Turkuun hölmöilemään”:

”Ei syöty paitsi pitsaa, ei juotu paitsi kaljaa”

Kuvitellaan, että tässä kohtaa Ake, Make, Pera ja Mäk nauroivat meille.

”Ei lyöty paitsi turpaan, ei juostu paitsi karkuun”

Kun nuoruus jäi taakse:

”Aikuisuus on paskaa matot täytyy laittaa
Yksinäisen kämpän lattioille”

Tauti alkaa viattomalla tassuttelulla edeten Tukholman maratonin kautta virstan karkailuksi.

Sote-keskukset ovat vihdoin heränneet lähtötelineisiin ja juoksevat lähes juoksijoiden kannoilla. Soten odotetaan ohittavan juoksijat vuonna 2035. Jo nyt jokaiseen Sote-keskukseen on perustettu arologian poliklinikka (etuliite aro juontuu sanasta aropupu), joka tutkii ja hoitaa vaivasta kärsiviä potilaita.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, kun tahattomat virstankarkailut haittaavat elämänlaatua.

Tutkittava tuo mukanaan tutkimuksiin videon eli juoksunäytteen kolmelta tutkimusta edeltävältä päivältä. Tutkimus kestää kaksi tuntia ja sisältää tutkimuksen juoksumatolla sekä arologin haastattelun.

Asiat eivät mene kaikilla aina putkeen, jos on uskominen laulujen sanoihin. Ja miksi ei uskoisi laulettuun ja painettuun sanaan. ”Sukuvika on se kun suksi ei luista”, laulaa Veikko Lavi. Apua luistoon voi hakea elämän voiteluryhmistä, kuten läheisiltä, ystäviltä, yhteiskunnan palveluista tai auttavasta puhelimesta.

Hukkaputki tv-sarjan yhteydessä julkaistiin pitkäsoitto, jossa Häviäjän humppa kertoo, että ”Ei hävinneitä tämä kansa tahdo rakastaa, se itse aina hävinneenä palvoo voittajaa.” Kappaleessa Syysromanssi Jukka Sipilä kysyy, ”Ketä voi syksyllä rakastaa, kun jäljellä ei ole kettään. Vappuheila on toisen luona ja eukkokin minua pettää.”

Irwin Goodman haistattaa paskat koko valtiovallalle, koska se ei osaa muuta kuin verottaa.

Vika onkin usein muualla kuten suvussa, valtiovallassa, verotuksessa. Toisaalta laulut lohduttavat kun tietää, että muillakin voi joskus mennä huonosti.

Erossa lusikat menevät harvoin tasan jakoon – ”Niilolle jäi TV, Hannalle BMW, kesämökki jne. kertoi STT.” ja Jukka Virtanen.

Alun perin parodiaksi tarkoitettu Elämän valttikortit -kappaleen siteeraaminen sai minut vajoamaan koomaan, joten viittaan tähän huonommuuden hybridiin vain lopun luettelossa.

Jos menee hyvin, haetaan vielä jotain parempaa, ja menetetään kaikki. Raha ja rakkaus, tai niiden puute aiheuttaa paljon ongelmia.

Juha Vainio uskoo huomispäivään, vaikka

”Sähkölasku vanheni, kotini on kylmä ja puhelin ei soi

Kohta kuka ties itse ulosottomies ulkoseinää moukaroi

Pian asunnotta kait heilun solmiotta

Mut antaa mennä vaan

Tyttöni nätti

Minut jo jätti

Mut päivä kerrallaan

Mä uskon huomispäivään…”

Litku Klemetti laulaa Hommat ei mee hyvin, loistavalla Asiatonta oleskelua -albumilla.

”Miksi selitän aina itseni ulos tilanteista kun mun monot ei vain luista?

täytyy oppia hyväksymään että hommat ei mee aina hyvin

hommat ei mee aina hyvin.”

LAULUT

Sukuvika – Suksi ei luista, kirjoittaja Veikko Lavi
Häviäjän humppa, kirjoittajat Olli Ahvenlahti, Pertti Järvinen
Syysromanssi, kirjoittajat Jouni Lompolo, Olli Ahvenlahti
Haistakaa paska koko valtiovalta, kirjoittajat Emil Retee ja Irwin Goodman
Hanna ja Niilo, kirjoittaja Jukka Virtanen
Elämän valttikortit, kirjoittajat Heikki Annala ja Vexi Salmi
Mä uskon huomispäivään, kirjoittaja Juha Vainio.
Hommat ei mee hyvin, kirjoittaja Sanna Klemetti

Olin jo vaarassa kyllästyä Ismo Alangon musiikkiin, koska sitä vyöryi joka tuutista, ja keikkoja oli perä perään eri kokoonpanoissa.

Mutta tänä vuonna ilmestynyt Me olemme ihme korjasi tilanteen. Kuuntelen tarkkaan Ismon uuden levyn, ja tutkin sen, kuten se entinen mies Excelin uuden version saatuaan.

Kappale listassa ihmetytti nimi Iloinen. Iloinen Ismo? Kappaleessa Iloinen toistetaan kolme kertaa Olen iloinen, minkä jälkeen palataan maan pinnalle: Mikä mua vaivaa? Ja taas kolme kertaa Olen iloinen, minkä jälkeen kysytäänkin jo, Olenko sairas?

Suosikkini on yllättävästi Synkkää musiikkia!

Sohvaperunalastu eli syömistä Sohvaperunoiden katsojille.

Sohvaperunalastuissa on pieraisu perunaa, puolet pettäjäistä eli rasvaa, sokeria ja suolaa, mikä tekee siitä yhtä riippuvaiseksi kuin ohjelmasta.

Matti oli saanut opettajalta tehtäväksi ostaa luokalle kyniä ja vihkoja kaupasta ja tuli nyt luokkaan ostostensa kanssa.

– Kiitos Matti. Mutta missä on se markka, joka jäi vaihtorahaa? opettaja katsoi kuittia.

– Isä sanoi, että markka on pieni raha.

– Minulle se ei ole pieni raha, opettaja korotti ääntään. – Ja miksi pidät lapasia sisällä?

– Isä sanoi, että jos opettaja kysyy jotain tyhmää, niin viittaa kintaalla.

, Pilkku eli valoerkki, ja erkki valmistautuu kotiinlähtöön.

. Piste eli erkkikielto, ja erkki pysyy poissa ravintolasta.

; Puolipiste eli väliaikainen erkkikielto, ja erkki pysyy poissa toistaiseksi.

: Kaksoispiste eli erkkikielto, ja päälle korvaus tärvellystä sisustuksesta.

? Kysymyserkki eli sekava erkki, joka ei löydä päällään olevaa takkia.

! Huutoerkki eli äänekäs erkki, joka kuvittelee laulavansa kuin Olavi Virta.

‘ Heittoerkki eli erkki, joka ei poistu ravintolasta vapaaehtoisesti.

Intendentti voi olla orkesterin hallinnollisen ja usein myös taiteellisen johtajan virka.

Indententti on taas konserttisalin istumapaikkojen sisentäjä eli tiivistäjä. Hän varmistaa, että paikat täytetään oikein eikä hajapaikkoja jää. Hän kävelee salin reunassa käytävillä ja tuuppii ihmisiä tiiviimmäksi massaksi.

Autolla ajon pelko – Skoda Fobia

Mäkihypyn pelko – Leoš Škoda Fobia

Mutta millään muilla hepuilla kuin Epuilla se ei oo sanoja vailla.

”Mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei oo riskiä vailla.”
Suomi-ilmiö, Eppu Normaali

Ydinvoima on riski kaikilla muilla mailla paitsi Suomella.
Suomennos Kari-ilmiö

Mitä se on?

Se oli 1980-luvun alussa, kun minulla oli ensimmäinen auto Ford Anglia Farmari DeLuxe. Ajattelin että autolla tekisi vaikutuksen heilaan. Helluntaina niin kävikin, mutta talvella auto seisoi seisontavakuutuksessa, kun ei ollut varaa talvirenkaisiin.

Tästä on liekki kaukana, varoitti vaeltaja kun märkiä puita sytytti.

Vaaratilanne kävely- ja pyörätiellä: sauvakävelijä katsoo rannekelloa.

Aloitteleva juoksija juoksee usein liian lujaa. Hän kärsii virstan karkailusta.

Ei talvikunnossapitoa – kuntosali kiinni talvella.

Tämä on Viemäri-Vernerin automaattinen puhelinsoittaja.

Onko itse Erkki puhelimessa?

Erkki: Kyllä.

Suoritamme alueellanne viemäreiden kuntotarkastuksia ja kuvauksia.

Erkki: En ole kiinnostunut.

Tarkastus on ilmainen eikä sido teitä mihinkään.

Erkki: En ehdi puhumaan.

Sopiihan teille, että tulemme huomenna tutkimaan teidänkin viemärit?

Erkki: Kyllä ei sovi.

Siis huomiseen.

Tämä on Hoitomaailman hoidon tarpeen arvioinnin edestakaisinsoittopalvelu.

Jos haluatte osallistua arvontaan, painakaa tähti (*).

Jos haluatte antaa mielipiteen palveluistamme, painakaa ruutu (#).

Jos haluatte lähettää terveisiä, painakaa yksi (1).

Jos asianne koskee häiritsevää naapuria, painakaa naapurin ovikelloa.

Jos teillä on yli kymmenen vaivaa, teitä ei vaivaa mikään. Lyökää luuri omaan korvaan.

Jos teitä väsyttää, painakaa puuta.

Muussa tapauksessa kuunnelkaa nauhoitus merkkiääneen asti, niin soitamme teille vielä tämän kesän aikana.

Olin 1980-luvulla kaavoituksen täydennyskurssilla Lahdessa. Kurssilla käsiteltiin Asemantaustan aluetta.

Eräs kurssin luennoitsija puhui vetelehtimisalueiden puolesta. Hän tehosti sanomaansa istumalla jalat pöydällä.

Lounastauolla söimme ravintolassa. Vetelehtijä ja muut tilasivat pitsaa. Minä söin uunimakkaraa muusilla.

– Vulgääriä, Vetelehtijä sanoi annoksestani.

Opettaja Kiukainen istui luokassa opettajan pöydän takana ja järjesteli mukanaan tuomia kirjoja. Ryynänen tuli luokkaan. Hän huomasi että Romppanen istui hänen paikallaan.

– Tässä on minun paikkani. Olen istunut tässä melkein koko syyslukukauden.

– Täällä on paljon vapaata tilaa, opettaja Kiukainen sanoi ja viittasi kädellään tyhjiä tuoleja kohti.

– Mutta minä haluan tämän paikan. En pysty tekemään mitään muussa paikassa. Sitä paitsi joutuisin ihan outojen tyyppien viereen.

– Mitä väliä sillä on? Tänne on tultu kirjoittamaan, Kiukainen sanoi.

– Minä haluan jutella viikonlopusta Ryhäsen ja kumppaneiden kanssa. Me olemme samassa mopokerhossa.

– No istukaa missä istutte. Tänään on aiheena halloween. Teidän kotitehtävänä oli kirjoittaa synopsis halloweenin vietosta.

– Minä en halua kirjoittaa mistään aiheesta enkä varsinkaan halloweenista. Ja mitään kurpitsaa en päähäni pistä, Riikonen uhosi.

– Minä lähetin postissa viikolla opettajalle tarinan mopon kaasuttimen puhdistamisesta. Oletko lukenut sen? Entä teitkö arvion? Tekstin voisi monistaa koko porukalle, Ryhänen esitti. – Entä se 80-sivuinen Rauman murteella kirjoittamani elämäntarina, jonka annoin alkusyksystä?

– Meillä ei ole monistuskonetta käytössä eikä tämä ole elämäntarinakurssi, Kiukainen sanoi.

– Kyllä vielä 20 vuotta sitten monistettiin. Opettaja meni puoleksi tunniksi toimistoon monistamaan. Sillä aikaa meillä oli mopokerhon kesken oikein hauskaa. Jotkut yrittivät kirjoittaa ja olivat meille vihaisia, että me muka häiritsimme heitä. Kateellisia olivat, Ryhänen muisteli.

Jos olet hankkimassa jotain arvokasta, ota mukaan valeamatööri, joka on tosiasiassa alan ammattilainen. Näin voit saada selville myyjän moraalin.

Esim. jos olette ostamassa autoa, olkaa aluksi hyvin tietämättömiä: ”Me emme ymmärrä näistä autoista mitään.” Myyjä saattaa puhua puuta heinää ja yrittää myydä yhden omistajan, vähän ajetun helmen, joka on valeamatöörin (automekaanikko) mukaan myyntiin pakkeloitu kiertopalkinto, miljoona kilometriä ajettu rusina.

Riitta oli geoteknikko, joka luotti mataliin perustuksiin, korkeisiin korkoihin ja vanhoihin autoihin. Hän oli Geo10:n toimitusjohtaja.

Riitta oli palaamassa kotiin koulun työmaalta, kun edellä ajava auto teki äkkijarrutuksen, ja hän joutui polkemaan jarrua voimakkaasti, jolloin kengän korko meni lattiasta läpi. Satoi vettä ja reiästä roiskui rapaa kintuille ja hameelle.

Äiti seisoi kädet puuskassa ulkorappusilla. Hän oli seisonut siinä 40 vuotta.

– Onko vaippa pettänyt? äiti kysyi.

– Ei naurata, Riitta totesi.

Riitta vaihtoi vaatteet ja meni talliin hitsaamaan reiän umpeen.

Menin pannuhuoneeseen, jota myös kattilahuoneeksi kutsutaan. Se on lämpöä tuottava tila omakotitalossa.

Tila on pieni ehkä 2 m x 2 m. Katto, seinät ja lattia ovat paljasta betonia. Tämä on kolkko paikka taiteilijatreffeille. Paikkaa hallitsee vaaleanvihreä lämmityskattila, jossa on kiinni mittareita, putkia, sähköjohtoja ja paha punainen möykky. Kattila ei ole kissala, vaikka kissat saattaisivat viihtyä lämpimän kattilan päällä. Pannuhuone on paradoksi. Kolkko huone tuottaa ihmisille ja myös taiteilijoille lämpöä.

Täällä saa olla rauhassa ajatustensa kanssa. Tänne ei ole tunkua. Tänne ei jonoteta varsinkaan silloin kun kattilaa pitää nuohota. Öljypoltin, se paha punainen möykky, käynnistyy silloin tällöin humisemaan. Mutta humiseva harju tämä ei ole vaan kellarimainen kammio maanpinnalla loivalla rinnetontilla. Romantiikkaa on turha etsiä täältä. Ja onhan Humiseva harjukin synkkä teos.

Öljylämmitys sotkee ajatukset. Se on korvattava pian jollain muulla ratkaisulla. Ikävää että ajatusten lento sakkaa konkreettisiin asioihin, kuten öljysäiliön pohjasakkaan.

Emily Brontë, Humiseva harju

Rakkaani, jos käytät raivaussahaa, laita kuulosuojaimet, että kuulet vuosien päästäkin kun kuiskaan korvaasi: muistitko teroittaa terän.

Karin nimen taustalla on kreikan Makarios, joka merkitsee autuasta ja onnellista. Opiskelin 1980-luvulla kreikan kieltä työväenopistossa Lahdessa. Minä olin tietysti Makarios, joka harjoitusten teksteissä meni Nelson-pubiin. Pao sto Nelson (kirjoitettu kuten lausutaan).

Karin nimestä tekee mielenkiintoisen keskellä pärisevä r-kirjain. Itse asiassa kaikilla se ei pärise. Nimittäin lasten suussa se on muuttunut hooksi, kooksi, älläksi jne. Tai se on tippunut kokonaan pois: serkun tytär sanoi minua Kaaksi. Kaa on jäänyt elämään näihin päiviin asti, joten minä olen serkkupäivillä Kaa-poika. Korjaan sen nykyisin muotoon Kaa-pappa.

Eli Kahi-eno, Kaki, Kali, Kaa vilistävät lasten suussa, kunnes puheopettaja vääntää Karin muotoon Kadi.

Toukokuu on paradoksien aikaa. Säävaroituksissa näkyy samalla kertaa liukkaasta kelistä kertovat luikertelevat urat ja metsäpalosta varoittavat lieskat. Airoluokan vene täynnä vettä. Punainen koussikka veden ja roskien peitossa. Tulppa kateissa – eikun vasemmassa taskussa.

Kohmeisen kyykäärmeen häntä saunan kivijalassa hetken. Kallistuneen laiturin korjaaminen kallistuu. Kiteenlahdessa: ”hauki hää polskahtelloo” ja apteekissa: ”onko ollu haittoo?” Järven pinnan väreily katiskan päällä. Vesi korkealla, virtaus joessa voimakasta – suuntana Venäjä. Konkelipuun natina. Majava perkele!

Kävin Kitteellä apteekissa ostamassa reseptilääkettä.

Minua palveli nuori harjoittelija.

– Onko ollut haittoo?

– Päässä HEITTÄÄ, vastasin.

– VÄÄRÄ lääke, huusi vieressä istunut KIPAN (*) pelinjohtaja.

Otin siitä kopin ja vaihdoin lumelääkkeeseen – ei hyötyy, ei haittoo.

(*) Kiteen Pallo pelaa Superpesiksessä.

TET työelämään tutustuminen

EET eläkeläisen elämään tutustuminen

MET metsän elämään tutustuminen

NET nörtin elämään tutustuminen

SET sosiaaliseen elämään tutustuminen

Tutustun tänään työelämään: poika tekee kotonamme etätöitä.

Niilo neuvoi Nikoa aina tavatessa.

– Käy armeija, että miehistyt.

– Mene töihin, että miehistyt.

– Osta auto, että miehistyt.

– Mene naimisiin, että miehistyt.

– Hanki lapsi, että miehistyt.

– Osta talo, että miehistyt.

– Jää eläkkeelle, että miehistyt.

– Myy talo, että miehistyt.

– Myy auto, että miehistyt.

– Vippaa mulle viitonen, että miehistyt.

Ihmisten pysyessä kotona on henkilökemia koetuksella. Tähän ongelmaan tuo ratkaisun ilmapiirilämpöpumppu. Jo perusmalli haistelee kodin ilmapiiriä ja pitää sen aisoissa. Ylellisen DeLuxen muistiin on lisäksi tallennettu erilaisia hyviä tunnelmia. Se luo kotiin jopa lomatunnelman.

Ota yhteys lähimpään ilmapiirimyyjään löytääksesi Sinulle sopivan ratkaisun.

Parkour on liikuntalaji, jossa pyritään liikkumaan mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen. Parkourissa pyritään hyödyntämään kaikkia ympäristön esineitä ja rakenteita nopeaan ja katkeamattoman sulavaan liikkeeseen. Parkouraaja voi liikkumisessaan käyttää ”ponnahduslautoinaan” monenlaisia ihmisen tai luonnon muovaamia asioita, kuten kaiteita, seiniä, puita, muureja, kiviä, patsaita, lyhtypylväitä ja kattoja. Wikipedia.

Parkinson on liikuntalaji, jossa pyritään liikkumaan mahdollisimman kömpelösti, hitaasti ja tehottomasti paikasta toiseen. Parkinsonissa pyritään hyödyntämään kaikkia ympäristön esineitä ja rakenteita hitaaseen ja katkonaiseen liikkeeseen. Parkinsonpotilas voi liikkumisessaan käyttää ”tukenaan” monenlaisia ihmisen tai luonnon muovaamia asioita, kuten kaiteita, seiniä, puita, muureja, kiviä, patsaita, lyhtypylväitä ja kattoja.

Masa nautti suojaamattomasta sateesta. Hänelle tuli syntinen olo, ja synnin palkka oli ätsii. Et sillai.

Pauli sai paikan edustajana. Hän pyysi förskottia heti alussa ja sai sitä kottikärryllisen. Niinpä hän palkkasi kotinhoitajan, Katin.

– Rahat ovat turvassa tuohikontissa, Kati sanoi.

– Katin kontit turvassa, Pauli epäili. Ja oli oikeassa.

Kati vei rahat ja muutti Tuohikottiin.

Mikko inhosi koulunkäyntiä. Opettaja (Teo) tarttui häntä niskavilloista vähintään kerran kuussa milloin minkäkin pahanteon tai tekemättömän hyvänteon takia. Teonsana tuli tutuksi muutenkin kuin kieliopista.

Veikko on ammatiltaan välittäjä. Hän ei välitä esineitä eikä eläimiä.

Mutta hän välittää elollisista ja elottomista olioista. Hän ei siis välitä jotakin vaan välittää jostakin. Itse asiassa hän välittää kaikesta. Aamulla kun hän herää hän aloittaa välittämisen. Hän välittää kaatopaikoista, kääntöpaikoista, käännöstoimistoista, elokuvakerhoista, haudan vakavista Väinöistä, hullun hauskoista Helenoista, naurettavista kivistä, kivitaskuista, tyhjätaskuista, laakereista, laakerinlehdistä.

Veikolla on kortisto, jonka avulla hän tulee välittäneeksi kaikesta tasapuolisesti. Hänellä on tehtävä. Hän tuntee itsensä tärkeäksi – jopa korvaamattomaksi. Mutta hän on yksinäinen. Hän menee tanssiravintolaan. Hän tapaa Viljan.

– Välitätkö minusta? Vilja kysyy.

– Tietysti välitän. Sehän on minun työni.

– Entä vapaa-aikana?

– Olen aina töissä.

– Minä olen mustasukkainen kaikelle, josta sinä välität. Minä haluaisin sinut kokonaan.

– Ei sen väliä. Kokonaan tai paloina. Minä välitän ihmisistä, jotka haluavat minut paloina tai kokonaisena. Ja välitän niistäkin, jotka eivät halua minua nähdäkään.

Kodissamme kävi putkimies kartoittamassa käyttövesi- ja lämmitysputket. Haalariin pukeutunut mies kävi kohteen tarkasti läpi ja teki todella luotettavan vaikutelman. Vaikka hän ei olisi putkimies eikä LVI-alan asiantuntija, näyttelijänä hän kuitenkin pärjäsi niin hyvin että hänen roolisuorituksensa putkiremontissakin tulee olemaan täydellinen.

Nimismiehen permanentti = nimismiehen kiharoiden pysyvä muoto, nimim. mies soratien varrelta.

Kävelin eilen hiljaisesti Hollolan ”Karjusaaressa” eli Lehtorannassa.

Olen lukenut tänä vuonna ainakin kolme romaania, joissa villieläin on kesytetty.
John Irving, Kaikki isäni hotellit: karhu
Erlend Loe, Doppler: hirvi
Arto Paasilinna, Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija: karhu

Menin Markettiin ostamaan muistipeliä. Tutkailin muistipelejä hyllyssä ja asetin pyöräilykypärän tyhjään paikkaan. Löysin sopivan muistipelin, kävelin kassalle ja siitä pyörälle. Olin tyytyväinen muistipelin omistaja, kunnes muistin kypärän. Ei muuta kuin takaisin kauppaan. Siellä se Giro nökötti muistipelien joukossa ja kiroili.

Joskus 40 vuotta sitten juttelin silloisen tyttöystävän kanssa sodista ja miksi sodat syttyvät. Hänen mielestä valtioiden päämiehet suuttuvat toisilleen. Pidin sitä lapsellisena vastauksena silloin – en tänä päivänä. Sittemmin erottiin sovussa. Musiikkimaku oli erilainen. Hän piti sävelistä ja minä sanoista. Sovituksista olisi voinut olla apua.

Kaverillani on kesämökki Sammakkomerentiellä. Hän ihmetteli nimeä: miksi meri, eihän täällä ole merta lähelläkään. Epäilin että meri tarkoittaa tässä tapauksessa määrää. Sammakoita on paljon. Sammakkomeri, ihmismeri.

Suuressa kaupungissa voisi olla Ihmismerenkatu. Voihan se olla niinkin että ihmiset päästävät tuolla päin Suomea paljon sammakoita suustaan.

Entä jos Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla olisi jäänyt laulamatta?
Entä jos Jari Tervon ohjelma Entä jos? olisi jäänyt esittämättä?
Entä jos Kari Seitsosen somepäivitys olisi jäänyt tekemättä?

Puhu hiljaa rakkaudesta ja salaojista kuiskaten. Mutta lottovoitosta ja hyvistä marjapaikoista – älä puhu mitään.

Uudessa parisuhteessa kaikki on auvoista ja ihanaa. Mutta jossain vaiheessa toisen jotkut ominaisuudet alkavat rasittaa. Hän muuttuu pikkuhiljaa rasittavaksi ja pahimmillaan exäksi, josta exätetään luotettaville ystäville.

Deittipalveluiden pitäisi esittää rasitustodistus kohteesta “ostajalle”, ettei tulisi yllätyksiä.

Aloitteleva juoksija juoksee usein liian lujaa. Hän kärsii virstan karkailusta.

1970-luvun alussa mummolaan oli matka käynyt eikä pilvenhattaraa näkynyt. Hengailimme mummolassa ja kävimme serkkujen kanssa isän uutta Escortia testaamassa kolmostiellä. Kuka ajoi? Oliko se Jose vai oliko se Reiska? Kuka mitä häh. Palattuamme oli pilvistynyt ja mummo seisoi kädet puuskassa rappusilla: ”joks saitta palasiks?”

Kun poistin kännykästä välimuisteja, se herätti velimuistin. Milloin viimeksi soitin veljelleni tai siskolleni tai muille lähimmäisille? Milloin viimeksi olin korvakkain tai jopa kasvokkain heidän kanssaan?

Ehkä tänään korjaan asian. Ensin pitää kuitenkin ladata akku, venytellä, siivota, ajaa parta, katsoa viimeiset maailman tapahtumat ja sää.

Hyvää säätä ei kannata tuhlata puhelimessa, ja huono sää tuo huonon sävyn puheeseen.

Soittosäätä odotellessa.

Tekniikan alan opettaja piirsi yksityiskohtaisia ja opettavaisia kuvia taululle. Opiskelijat kopioivat niitä minuuttikaupalla huolellisesti muistiinpanoihinsa. Toisinaan yksityiskohtaisen kuvan piirtäminen päättyi toteamukseen:

– Näin ei pitäisi tehdä.

Olin vuosia sitten töissä ohjelmistoyrityksessä, jonka nimessä oli soft.

Puhelimessa vanhempi mies kysyi:

– Onko teillä sohvia myytävänä.

Pokka piti ja vastasin, että valitettavasti ei.

Valtionpäämies oli kyllästynyt naapurimaasta laittomasti tulijoihin. Hän rakennutti muurin rajalle ja toisen muurin vielä sisämaahan, sillä hän oli lukenut suomalaisesta tuulikaapista, joka pitää pakkasen loitolla.

Miksi kaikki hyvät sateenvarjot unohtuvat tai katoavat? Jäljelle jää vain rispaantunut piikkisika, joka on piikkinä vastaantulijan lihassa. Ja vastaantulijan siisti varjo aiheuttaa kateutta.

Hyvä sateenvarjo sihahtaa nappia painamalla suureksi vaipaksi ja sulkeutuu siistiksi paketiksi. Mutta se unohtuu pöydän alle, naulakkoon, tiskille, bussin penkille, laiturille tai lainaan.

Käteen jää varjo, jota ei meinaa ensin saada auki, koska lapanen juuttuu mekanismeihin. Kun se aukeaa, yksi tai useampi varjoa kannatteleva piikki törröttää vapaana ja osa varjosta lepattaa omilla teillään. Tuuli vääntää varjon toiseen asentoon kuperasta koveraksi.

Pidä huolta varjosta
se susta huolen pitää.

Astuin esiin,
menin pankkien Spotify:hyn,
vaihdoin POP pankin ROCK pankkiin
ja avasin ylänapin.
Sanoin sultsinan olevan niin last season
että tunsin hymyileväni tien täydeltä.

Volvo-Markkasen tarina, Taavi Kassila ja Matti Markkanen
Kadonutta aikaa etsimässä 1 – Combray, Marcel Proust

Kirjat eivät ole veljeksiä, jos verrataan tekstin määrää suhteessa tapahtumiin. Markkanen matkustaa yhdellä aukeamalla Pariisin ja Lontoon väliä useampaan kertaan tai ryöstää pankin yhdellä sivulla.
Kirjassa Kadonnutta aikaa etsimässä minäkertoja maistaa teen kanssa Madeleine-leivosta. Tapahtuma herättää lapsuuden muistoja, joiden mieleen palautumiseen kuluu neljä sivua.

Nyt kirjallisuusihmiset kavahtavat, mitä pystymetsän mies näitä pohtii tai näistä ymmärtää.

Pitää kuulemma lukea kaikenlaista. Nyt menossa:
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen;
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä;
Taavi Kassila: Volvo Markkasen tarina;
Harri Taskinen: Alvar Aalto.

Loiri. luettu. Kannatti lukea läpi. Ennakkoluulottomasti. Luin eri kirjaa kuin moralistit ja lööppien tekijät.

Olin päässyt valinnanvaikeuskokeilun piiriin. Minua alkoi ahdistaa ajatus, että voisin mennä melkein mihin tahansa julkiseen tai yksityiseen palveluun. Ahdistuksen vain lisääntyessä menin lähimpään terveyskeskukseen. Aulassa oli vuoronumerolaite. Laitteessa oli 10 nappia ja vieressä ohje: paina mitä hyvänsä nappia.

Lähdin pois ja kävelin lähimpään Alkoon. Valitsin suurimman pullon Jekkua. Valitsin oikein. Minua ei ahdistanut enää.

Perheen mökki on ollut vuosikymmeniä vailla sähköä. Talven paneelikeskustelu johti tositoimiin: poika suunnitteli ja rakensi aurinkopaneelijärjestelmän mökille.

Paneeli katsoi etelään saunan seinässä. Tekniikka, kuten akku, jännitteenmuunnin, lataussäädin tuli saunan pukuhuoneeseen. Akun navat näkyivät naapuriin, naapurin akut nauroivat.

Maakaapeli teki pihalla volttia ja päätyi mökkiin. Maakaapelin kaivuutyö oli hidasta, sillä maaperässä oli pääasiassa puiden juuria ja kiviä sekä ripaus multaa ja hiekkaa. Alueella oli lisäksi kantarelli varoitus.

Sähkömies asensi mökkiin johtoja, katkaisijoita ja rasioita. Se teippasi maajohtoa keltavihreällä teipillä. Sille tarjottiin pullia rasiasta ja päälle sumppia. Ei juonut toista kuppia vaan kuunteli hauen polskintaa. Se tuli eri pitäjästä.

Nuuka perhe tulee käyttämään aurinkosähköä säästeliäästi!

Etsin neulaa heinäsuovasta.

– Ota silmä käteen, sanoi ohikulkija.

Kaivoin lasisilmän päästäni ja näytin sitä heinäsuovalle.

– Oletko liki- vai kaukonäköinen. Säädä etäisyys sopivaksi, neuvoi hyvänsuopa ohikulkija.

Löysin neulan ja menin siitä hyvästä kirkkoon. Kirkossa laulettiin Mä silmät luon ylös taivaaseen.

Jäin bussista Toisenmäentien pysäkillä. Bussikuski alkoi uteliaaksi.

– Missähän on se ensimmäisen mäen tie?

– Mäen toisella puolella.

– Kenen kanssa asut nykyään?

– Boysen Marjan.

– Miksi toisen Marjan?

– BOYSEN MARJAN.

– Ahaa. Toisen mäen Boysen Marja.

Kävelin kotiin. Boysen Marja antoi pusun toiselle poskelle.

– Miksi tulet kotiin vasta toisena päivänä?

– Bussi ei kulkenut eilen.

Tein puuron maitoon ja piirsin viivan veteen.

Minusta tuli mobiilimaksun käyttäjä syyskuussa 2017. Mobiilimaksulla tarkoitan tässä ostosten lähimaksamista kassalla matkapuhelimella. Tein pankkiin hakemuksen Debit Mobiili -kortista. Se oli sähköinen (ei fyysinen) kortti. Saatuani kortin ja asennettuani maksusovelluksen lähdin innolla tutun kahvilan kassalle. Kirjauduin sovellukseen ja asetin puhelimen lähelle maksupäätettä. Maksupääte antoi virheilmoituksen, mutta puhelimessa ei tapahtunut mitään. Onneksi mukana oli muitakin maksuvälineitä. Useampana päivänä viestittelin sovelluksen tuen kanssa ja yritin neuvojen mukaan maksaa kassalla. Viimein ehdottivat tarkistamaan oletusmaksusovelluksen. Vika olikin puhelimen asetuksissa. Sitten se toimi.

Sovellukseen kirjautuminen kassajonossa kyllästytti, joten uskaltauduin kokeilemaan maksamista kotinäkymästä. Sen edellytys oli että näyttölukko oli päällä. Sovellukseen ei tarvinnut kirjautua, vaan avata näyttölukko.

Jossain vaiheessa vuonna 2018 maksaminen kotinäkymästä -ominaisuus alkoi temppuilla. Pyysi kirjautumaan sovellukseen. Se ei kuitenkaan auttanut vaan maksu epäonnistui. Poistin ominaisuuden käytöstä. Aloin kirjautua sovellukseen salasanalla. Pystyin taas maksamaan.

Vuoden 2018 lopussa pankki kertoi luopuvansa Debit Mobiili -kortista. Sen tilalle piti hankkia fyysinen Debit-kortti. Minulla oli ennestään Credit/Debit kortti eli yhdistelmäkortti, mutta sitä sovellus ei hyväksynyt toistaiseksi. Pankki postittaa vuoden 2019 aikana uudet Credit/Debit -kortit, joilla mobiili lähimaksaminen pitäisi toimia. Aika moni on jättänyt ylimääräisen Debit-kortin tilaamatta. Minä kuitenkin tilasin sellaisen, ja se tuli muutamassa päivässä. Lähimaksu toimi jälleen kotinäkymästä.

Olin jo varma homman toimivuudesta, kunnes tunnetussa kahvilassa sovellus pyysi tarkistamaan jotain maksupäätteestä. Tämä toistui muissakin paikoissa satunnaisesti.

Kaikesta em. viisastuneena kannan kassalle fyysisen pankkikortin ja käteistä. Jos jonoa ei ole, saatan kokeilla puhelimella maksamista. En ole kuitenkaan yksin näiden ongelmien kanssa. Google Play -sovelluskaupassa on pyryttänyt ärräpäitä, kun sovellus muuttui vuoden 2019 alussa radikaalisti ja korttisekoilu yllätti monet puhelin kourassa.

Etelän mies: älä räplää – kaiva kuvetta.
Mobiilimaksaja, mobiilimaksaja on harvojen kaveri – kassan tukko.

Optimisti: paistaa se päivä risukasaankin.
Yltiöoptimisti: paistaa se päivä risusalaojaankin.

Pienenä poikana juutuin piikkilanka-aitaan. Minut pelasti Puoltoistsormee, joka ei puhunut mitään. Hän oli joskus käyttänyt sirkkeliä huolimattomasti. Olin tyytyväinen että hän vähillä sormillaan auttoi minut irti piikkilangasta.

Kansakoulussa laulu oli aina viitonen. Ei ihme, sillä lauloin biisin ”Heinillä härkien kaukalon”, joka ei ole helpoimmasta päästä. Armoa ei tunnettu kappalevalinnasta eikä huonosta tuuliraosta.

Mutta tilannetta ei parantanut Encorena laulamani Ukko Nooa, jota hyväuskoisena pidin lastenlauluna. Opettaja suuttui tuosta muttei käynyt käsiksi. Oliko syynä Ukon alastomuus? Hän oli vain laukkuun verhoutuneena saunaan tullessaan. Vai oliko syynä laulun alkuperä juomalauluna (Gubben Noak, Carl Michael Bellman)?