Vaahtolassa asui taiteilijapariskunta, jonka mies maalasi isoja tauluja ja nainen taas miniatyyrejä. Mies markkinoi monien mielestä kalliita tauluja edullisella neliöhinnalla.
Isot taulut olivat niin isoja, että taiteilijapariskunnalla oli tietämistä logistiikan kanssa. Talo oli vanha ja siinä oli pienet ovet. Ulko-ovia oli kaksi: toinen ulospäin aukeava ja toinen sisäänpäin aukeava.
Kerran oli ollut alastonta ihmistä kuvaava taulu lähdössä näyttelyyn. Kun mies kantoi taulua, ote lipesi ja taulu kaatui lähelle ulko-ovea lappeelleen ja jumitti sisemmän ulko-oven niin ettei sitä pystynyt avaamaan. Pariskunta jäi jumiin taiteeseen.
Taiteilijoihin nyreästi suhtautuva rouva, joka kuului Vintin todistajiin (Vintin todistajat uskovat tuulta nopeampaan Vinttimieheen), sattui kävelemään paikan ohi.
– Hei rouva olemme juuttuneet tänne sisään, voisitteko auttaa meitä tai pyytää apua paikalle, taiteilija huusi pienestä avoimesta ikkunasta.
– Saitte suuren apurahan isojen taulujen maalaamiseen ja juopotteluun. Hoitakaa itse sotkunne, rouva sanoi ja jatkoi matkaa.