Valtioon oli luotu järjestelmä, joka oli hyvin laaja ja monimutkainen. Kansalaiset kehuivat järjestelmää hienoksi ja monimutkaiseksi. Ja he myös imartelivat pressaa osin aiheetta, miten viisas tämä oli, että oli onnistunut rakentamaan näin suurenmoisen järjestelmän.
Suuret puolueet hallitsivat järjestelmää pressan tiukassa otteessa ja olivat omissa poteroissaan puolustamassa kehitystä. Pienten puolueiden kritiikki mutkikkaasta järjestelmästä surisi kärpäsenä katossa. Pienillä ei ollut sellaista sivistystä eikä tietämystä järjestelmästä, että he olisivat voineet haastaa pressan järjestelmää. Ja heidän julkisille esiintymisilleen naurettiin. Heidän kielensä kangerteli, ja heidän kehonsa heilui omituisesti.
Mutta yhtenä päivänä järjestelmä lakkasi toimimasta. Järjestelmä oli niin monimutkainen, ettei pressa itsekään enää ymmärtänyt sen toimintaa.
Sitten pienestä puolueesta astui esiin Eino, jolla oli heiluvilla korvilla parantava ja korjaava voima. Eino lupasi heiluttaa korviaan yhdellä ehdolla: pienten puolueiden ääntä on kuunneltava eikä pilkattava, tai muuten järjestelmän hukka perii!