Isäni oli innokas penkkiurheilija, oli lajina yleisurheilu, paini tai hiihto. Meille pojille mäkikisat olivat parhaimmillaan viihdettä kuten Ällitälli 1970-luvulla. Haparoivat ja räpiköivät mäkimiehet yrittivät pysyä ilmassa. Ja me nauroimme – isän mielestä joskus häiritsevästi.
Ei se ollut saksalaisen mv tylsäpiirto TV Kaiserin viimeinen korahdus vaan isän murahdus, joka päätti usein kisat meidän poikien osalta, ja me hiippailimme yläkertaan posket pullollaan tirskuen.