Vaalivalvojaiset

Kunnantalon pihalla viime tipan äänestäjät kiirehtivät uurnille. Hiiva tuli pihalle äänensä antaneena. Hattukouramies oli tullut sovitusti haistelemaan äänestysillan tunnelmia.

– Terve. Miten äänestys sujui?

– Muuten hyvin mutta siellä ei saanut puhua joutavia, ja kynä katkesi lopussa. Ei liitokselle tuli kuitenkin selvästi lippuun.

– Eiköhän lähdetä vaalivalvojaisiin.

Vaahtolan pubissa oli tunnelma katossa. Illan aikana ratkeaisi Vaahtolan kohtalo.

– Mitä herroille laitetaan? Mikko kysyi.

– Kaksi kaljaa, Hattukouramies maksaa, Hiiva tokaisi.

– Täällähän on täyttä. Tuossa pöydässä on tyhjää, Hattukouramies osoitti.

– Onkohan tässä tilaa? Hiiva kysyi nuorilta naisilta.

– Kyllä on tilaa, mutta te ette istu tähän pöytään!

– Ymmärrän tai en ymmärrä. Kokeillaan tuota yksinäisen miehen pöytää.

– Saammeko istua pöytäänne, herra?

– Kyllä vain. Istukaa pois, mies sanoi ja esitteli itsensä Kariksi.

– Kiitos. Ääni on annettu. Kippis. Tuopit kilisivät yhteen.

– Urhon vaalikuljetus ei antanut minulle paluukyytiä Kikkarilaan, joten juutuin tänne pubiin, Kari sanoi.

– Miksi ei kyytiä?

– Vastustin kuntaliitosta. Vaimo lupasi äänestää puolesta ja sai kyydin.

– Painostusta, Hiiva sanoi.

– Autossa oli vaalimainontaa Suur-Kuohuvan puolesta, vaikka kuljetuksen piti olla puolueeton.

Klo 22 pubiin soitettiin ja kerrottiin vaalitulos. Kuntaliitoksen kannalla oli niukka enemmistö. Virallinen tulos saataisiin seuraavana päivänä.

– Voihan vaalit! Hattukouramies huokaisi. Sitä ne ennusteet tiesivät.

– Älä vaivu synkkyyteen Hattu.

– Vähän vetää synkäksi. Ero alla ja myttyyn menneet vaalit päälle.

– Nythän sinä olet vapaa mies. Ajattele sitä. Ei muuta kun lapikasta lattiaan. Ja mitä vaaleihin tulee, niin tehdään valitus. Saadaan uusi vaalipäivä. Pyydetään Kikkarilan Karilta lausunto vaalikuljetuksesta.

– Silloin minäkin pääsisin äänestämään Vaahtolassa, uudessa kotikunnassani.

– Ajattele sitä.

– Mitäs täällä synkistellään, Jussi ilmestyi yllättäen heidän luokseen. – Taisitte hävitä itsenäisyyden. Siitäs saitte.

– Ei hätää, uudet vaalit on tulossa.

– Älä puhu paskaa. Vaalit on käyty ja sinetöity. Ja sinä Hattukouramies, pysy Virpistä erossa.

– Mistä sinä oikein puhut? Hattukouramies ihmetteli vaikka tiesi mistä on kysymys.

– Kyllä minä huomasin kylpyläreissussa, minkälaista silmäpeliä te piditte. Virpi on nyt arestissa

– Sinä olet sairas, Hiiva sanoi.

Jussi tarttui Hiivaa kauluksesta.

– Sinä saatanan suunsoittaja, älä puutu tähän! Vai oletko sinäkin Virpistä kiinnostunut?

– Mene hoitoon.

– Me viemme hänet hoitoon, Mikko ja Pentti tarrasivat Jussista molemmin puolin kiinni ja kiikuttivat alakerran putkaan jäähtymään.