Urhon vaalikuljetukset

Vaalipäivänä Urhon auto kiilsi Vaahtolan pubin pihassa. Hän oli ilmoittanut Vaahtolan Lyytissä puolueettomista vaalikuljetuksista. Hän lupasi kuljettaa äänestäjiä kylien perukoilta kunnantalolle.

Urhon puhelin soi.

– Urho, kuinka voin palvella?

– Päivää Kikkarilasta, täällä kaksi kansalaista odottaa kyytiä.

– Hyvä juttu, olen siellä vartissa.

Urho ajoi penkat pölisten Kikkarilaan ja oli sovitusti pariskunnan pihalla.

– Astukaa laivaan, olkaa hyvät.

– Kiitos. Istumme takapenkille herroiksi.

– Äänestysintoa teille.

– Täällähän on vaalimainontaa Suur-Kuohuvan puolesta. Eikös tämän pitänyt olla puolueeton kuljetus? Ja mikä tämä nimilista on? Mies alkoi epäröimään.

– Suur-Kuohuva on puolueettomastikin katsottuna ainoa oikea vaihtoehto. Voittajan puolella on varma ja turvallinen olo. Lähdetään kohti vaalihuoneistoa.

– Vaahtola on hyvin toimeen tuleva kunta. Suur-Kuohuvassa joutuisimme elättämään muita.

– Taloudelliset voimavarat kohdennetaan tehokkaalla tavalla taloudellisen liikkumavaran lisäämiseksi.

– Tuota et keksinyt omasta päästäsi.

– En. Olen lukenut ja tutkinut asioita omasta tai siis Vaahtolan ja Kuohuvan vinkkelistä. Täytyy ajatella asioita laajemmin.

– Tällaisessa isossa urheiluautossa on hyvä katsoa asioita laajemmin ja lakaista köyhät kyykkyyn. Ja unohtaa heidät syrjäkylille ilman palveluja.

– Jos ja kun Suur-Kuohuva -vaihtoehto voittaa vaalit, kaikki kyyditettäväni palkitaan muoviämpärillä, jossa on paketti Juhlamoskaa ja wc-paperirulla. Laittakaa nimi listaan, niin varmistatte palkkion saannin.

– En taida laittaa. Tiedä mihin siitä vielä joutuu.

– Ei tämä nyt mikään joutukaa sielut -juttu ole.

Urhon puhelin soi taas.

– Urho, miten voin palvella?

– Timppa tässä terve. Olen vaalikuljetusta vailla.

– Okei. Ajelen samalla suunnalla. Ei kestä kauan. Viisi minuuttia.

Urho teki u-käännöksen. Renkaat ulvahtivat.

– Mitä tämä merkitsee?

– Haetaan yksi äänestäjä. Tolkun ihminen.

Urheiluauto kääntyi ison talon pihaan. Pukumies harppoi auton luokse.

– Terve Timppa. Istu vaan etupenkkiin. Takana istuu pari liitoksen vastustajaa, Urho viittasi.

– Mitä me teemme niille? Jätetäänkö kyydistä?

– Katsotaan sopiva paikka.

– Kyllä me voidaan äänestää liitoksen puolesta, nainen sovitteli takapenkiltä.

– Mitä sinä menit sanomaan! Nainen vaietkoon vaalikuljetuksessa! Ei ne meitä jätä, kunhan pelottelevat.

Kunnantalon pihalla näkyi äänestysvilkkaus. Ihmisiä jonotti kunnantalon portailla. Ja pihalla seisoskeli muutamia ryhmiä turpakäräjöimässä.

– Mihin aikaan lähdet takaisinpäin, Kikkarilan pariskunnan nainen kyseli.

– Teille ei paluukyyti kuulu. Te häiriköitte matkalla.

– Maksan mieluummin taksin. Ei tarvitse kuunnella samaa paskaa, mies tokaisi. – Mutta valituksen aion tehdä. Puolueeton kuljetus, hyi hemmetti!