Airoluokan vene

Soutaja nousee veneeseen viimeisenä. Hänen hiilijalanjälkensä menee lasikuituveneen etutuhdosta läpi.

– Perkele

Hiiltynyt soutaja kokoaa itsensä.

– Tuhtoa on yritetty paikata karjalaisen kierosilmän neuvoilla. Kiteen Tokmannissa tuli vastaan. Ostettiin neuvoilla ainetta. Sanoi nimensäkin mutta ei oikeaa, koska pelkäsi vastuuta ja jälkipuintia. Puimaan tai uimaan hän olikin menossa

Tulppa kastuu joka kerta nimittäin pohjatulppa. Käynnistysvaikeuksia ei ole sillä moottori on saaressa lukkojen takana. Poika sitä enimmäkseen käyttää

Vene kulkee soutamalla meripeninkulmia vaikka ollaan sisävesillä. Huopaamalla kulkee vähemmän. Soutamatta ajaudutaan kiville tai mäkeen. Sähköjä ei ole mutta tunnelmassa on plus- ja miinusnapoja.

Kovia vauhteja hillitsevät hyttyset, joita joutuu hätistelemään soudun lomassa luonnon helmassa ja lahkeessa. Nimittäin niitä on lomittain ja limittäin. Tukuittain ei niinkään vähittäin. Ei auta Off eikä On. Heiluvat helmat ja lahkeet auttavat. Niinpä veneessä pistetään tanssiksi, joka yltyy transsiksi.

Ruokailu soudun lomassa hidastaa tahtia, jota huutaa perämies takatuhdolta. Hän pelkää tippuvansa sameaan veteen.

– Onko pakko syödä jäätelöä soutaessa!?

– On koska se sulaa.

Veneessä on tietysti innokas kalamies joka yrittää uistella mutta kuva tarttuu pohjassa olevaan tukkiin. Kalamies toruu kuvaa:

– Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa tukkia omassa järvessä.

Perämiehen järvisairaat kasvot sanovat souda tänään, huopaa huomenna. Sillä huomenna kiireet loppuvat. Loma loppuu, lasket veneen vapaalle.

Soutaja päättää vaihtaa airot keskenään. Airojen muoviset laakerit irtoavat ja tippuvat veteen. Ne painuvat pohjaan eikä niitä enää löydä. Kun laakerit ovat poissa airot lonksuvat pahasti. Souda siinä sitten vauhdilla. Perämies on syyttävän näköinen:

– Ei ehditä iltauutisille!

– Eihän siellä mitään uutta: sotia, sotia ja Aira Samulin tanssii sammuvien tähtien kanssa. Tai ikihonka Danny seisoo nuoremman kollegan haudalla ja kehuu tämän olleen hyvä ihminen.

Olga

Olga katsoi Volgan vihreää mittaria ja alkoi voimaan pahoin. Hänen suunnittelemansa Olga-laukku lepäsi vieressä muovisella penkillä. Avonaisesta laukusta repsotti puhe, jota hän oli tankannut pikavuoropysäkillä matkan varrella.

Olga oli ehdolla kuntavaaleissa Meikäläiset-puolueen listoilla. Hänet painostettiin starttirahan saamisen ehdolla ehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja on töissä TE-toimistossa. Meikäläiset-puolueen ehdokkaita ei sinutella vaan teititellään. Itseään he meitittelevät.

Volgan lokasuojat kolisivat irtokivien iskuista. Volga oli museoauto, ja siinä oli vakuutus, joka salli ajamisen 30 vuorokautena. Ajopäiviä ei riittänyt kaikkiin puhetilaisuuksiin omien ajojen jälkeen.

Hän oli myöhässä niin kuin aina. Ja myöhästymisistä puolueen nokkamies, isonenäinen Tuomo Liemi, muistutti vaaleaa naista joka vaaleissa.

Seurantalo seisoi kuin Nesteen hammas kylän ainoalla mäellä. Pihalla viittilöi Liemi. Hän ohjaili Volgaa ja Olgaa, joka väänteli rattia. Ohjaustehostin puuttui. Mutta Liemi ohjasti tehostetusti. Hän oli tehosekoitin. Ja Volga osui pihan ainoaan valaisinpylvääseen. Museoauto parka. Vaan Olgalla oli muuta ajateltavaa.

Olga ryntäsi seurantalon taakse ja antoi ylen. YLE kuvasi kaiken, mutta Liemi juoksi kamerat kumoon. Meitä ette saa kiinni mistään pahasta.

Liemi avasi tilaisuuden: ”Hyvät äänestäjät. Taas on vaalilupausten aika. Ja lupaukset on tehty täytettäviksi. Oman kylämme ehdokas Olga, olkaa hyvä. Estradi on teidän.”

Takahuoneessa Olga ruiskutti suusuihketta peittääkseen oksennuksen hajun. Sitten hän sujautti suihkeen Olga-laukkuun ja kiirehti puhetta pitämään.

Olga aloitti puheen: ”Rakkaat äänestäjät. Hienoa että olette tulleet paikalle. Kun me ajoimme tänne, saatoimme ihastella kauniita peltomaisemianne.” Alun liirum laarumin jälkeen seurasi muiden puolueiden arvostelua. Ne puolustavat eläkeläisiä, opiskelijoita, lapsiperheitä ja muita köyhiä. Kun taas Meikäläiset tai tuttavallisesti Meset ajaa rikkaiden asemaa. Keskeinen teema on pääomaveron vaiheittainen poisto.

Puheen jälkeen kuultiin kuorolaulua, sahansoittoa ja kansantanssia.

Olga oli jo poistumassa, kun hänen vierelleen astui vanhempi mies.

– Olisin ehdokkaalta näin erikseen kysynyt: Miten meidän käy? Mennäänkö Natoon?

– Me emme tällä tasolla ota Natoon kantaa, Olga vakuutti.

– On siinä Olgaa tulla tänne puhumaan paskaa, sanoi kyläläinen ja lähti nauraen pois.

Seuraavan sukupolven laite

– Päivää. Kuinka voisin palvella?
– Polkupyörä kiinnostaisi.
– No mutta sehän sattui sopivasti. Tässä on teille uusinta uutta pyöräilyn sarkapelloilta. Sähköpyörä lähtee tänään sähköiseen hintaan. Meillä puhutaan suorastaan sähköshokista. Katteet on laitettu kylkiäisiksi tähän malliin.
– Paljonko tämä malli maksaa?
– Hinta ei ole ongelma. Me annamme maksuaikaa reilusti. Asiakas ajaa meidän omien etujemme ohi tällä pyörällä. Me lakaisemme tietä ja juoksemme pois alta, kun te pyöräilette äänettömästi ohitsemme. Talvella ajomukavuutta lisäävät lämpöistuin ja lämpökahvat, joissa on portaaton lämpötilan säätö. Älykäs mittaristo pitää teidät ajan tasalla mm. nopeudesta, kulutuksesta ja tietöistä. Varoitusvalot kertovat tekniikan saloista. Jos esim. virta käy vähiin, keltainen töpseli alkaa vilkkua. Mutta harvemmin virta loppuu, koska energiaa otetaan talteen koko ajan. Jarrutusenergia ja kuljettajan lämpö käytetään hyödyksi. Rengaspaineen säätö tapahtuu tuosta noin. Radiokanavien valinta onnistuu ohjaustangosta selaamalla. Tuosta napista saatte kaksoisvedon päälle. Onko teillä kesämökkiä?
– Ei ole.
– Kohta on, sillä tällä pyörällä mökkimatka sujuu perille asti. Kerran polkaisette ja olette mökin pihalla. Kaksoisveto päällä pääsette jopa umpimetsässä eteenpäin ja vaikka saunan lauteille asti.
– Mitä hyötyä näistä ominaisuuksista on minulle, joka en osaa käyttää perustoimintojakaan?
– Kyllä te opitte. Olette oikein viisaan näköinen nainen. Teistä huokuu sivistys.
– Maisteri vain. Minua pyörryttää pyörän hankinta.
– Tällä pyörällä teistä tulee tekniikan tohtori. Tämä pyörä on aikaansa edellä. Tämä on seuraavan sukupolven laite!
– Eli se ei ole minua eikä minun sukupolveani varten. Eikä minun polviani varten. Ne pettävät kohta.
– Enhän minä sitä tarkoittanut. Onko veren sokeri alhaalla? Ottaisitteko pyöräilijän suklaanappeja?
– Mitä nappia painamalla pääsen täältä ulos? Tarvitsen kohta sähköshokkia!

Tähystyspaikkaus

Kevät puhkeaa kukkaan, ja pyörän rengas puhkeaa johonkin terävään, kun hiekoitussepelit vielä rehottavat lasinsiruineen, nauloineen ja neuloineen päivineen.

Jos rengas puhkeaa, olisi parasta irrottaa koko vanne ja puhdistaa samalla vanne ja vannenauha. Jos tämä ei ole mahdollista eikä käytössä ole renkaanpaikkausainetta tms., apuun tulee tähystyspaikkaus.

Aluksi pyörä käännetään ylösalaisin. Rengas irrotetaan vain toiselta puolelta käyttäen muovisia rengasrautoja, ja sisäkumi vedetään näkyville mahdollisimman laajasti. Ellei omista rengasrautoja, ruuvimeisselillä niitä ei kannata korvata. Meisseli voi tehdä uusia reikiä sisäkumiin.

Kun sisäkumi on saatu päivänvaloon, pumpataan siihen ilmaa ja kuulostellaan, pihiseekö sisäkumi pidättäen samalla omaa hengitystä. Vuotokohdan löydyttyä suoritetaan paikkaus paikkarasian ohjeiden mukaisesti. Jos vuoto on lähellä venttiiliä, ei tähystyksellä selvitä, vaan vanne on irrotettava.

Lopuksi sujutetaan löysä (ei tyhjä) sisäkumi renkaan suojaan, ja rengas asennetaan rengasraudoilla ilman ruuvimeisseliä paikalleen.

Kun rengas on saatu paikalleen, pyörä käännetään oikeinpäin, pumpataan renkaaseen ilmaa ja rukoillaan, että ilmoja pitelee edelleen hän.

Unikuva

Olet saavuttamaton, pelkkä unikuva. Sinussa yhdistyvät kaikki hyvät asiat. Olet sinut itsesi ja ruumiisi kanssa.

Näin kerran sinun tulevan Marttakerhosta syli täynnä runsaita sämpylöitä. Sämpylät höyrysivät ja tuoksuivat hyvältä.

Minusta tuntuu että olit luovuttanut itsestäsi jotain niihin sämpylöihin. Ne olivat niin sinun näköisiä, avoimia ja paljaita. Minun olisi tehnyt mieli maistaa niitä sämpylöitä, mutta kaverit odottivat Baari 36:ssa.

Me puhuimme Baari 36:ssa taiteista ja sotkuista – mikä on taidetta ja mikä on sotkua. Minun oli vaikeata keskittyä keskusteluun, koska sinä pyörit mielessäni.

Ehkä seuraava kohtaaminen onnistuu paremmin. Varaan vapaata Marttakerhon aikaan. Olen ajoissa. Odotan sinua vaikka aamuun. Odotan ja luen kirjoja, kuten Alastalon salissa tai Rautatie.

Napaliitto

Olen vaihtanut polkupyörää kuin entinen mies hevosta. Viimeksi vaihdoin napavaihteisen pyörän avovaihteiseen malliin. Vaikka olin sinut napavaihteisen pyörän kanssa, alkoi se painaa kuin vanha synti.

Nyt minulla on avovaihteinen polkupyörä, joka on herkkä ajaa, mutta se on myös herkkä likaantumaan. Ketjua ja rattaita joutuu puhdistamaan usein – varsinkin kostealla kelillä soratie saa voimansiirron rutisemaan. Sora ei pysy rattaissa, mutta hiekka tarttuu joka paikkaan, ja rapa roiskuu selkään. Mies pyörineen muurautuu erilaisiin kiviaineksiin – savesta soraan. Ja tietysti kiviä on jo kengissä. Menikö hankinta syteen, silttiin vai saveen, jää nähtäväksi.

Napavaihteisen vaihteisto on suojassa pahalta maantieltä. Napavaihteiston äly on ns. napanuora. Jos napanuora katkeaa napavaihteistossa, peli on menetetty, ja osat lentelevät pitkin maailman tuulisia teitä.

Voiko avovaihteistoa ja napavaihteistoa verrata avoliittoon ja avioliittoon? Voisiko avioliitto ollakin nimeltään napaliitto? Se onkin toisen jutun aihe.

Lusikka

Mistä voisin kirjoittaa? Joku sanoi, että kirjoita vaikka lusikasta. Eihän lusikasta voi mitään kirjoittaa. Ei lusikasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on lusikalla annettu.

Lusikassa ei ole liikkuvia osia, joten se tarvitsee vähän huoltoa. Mutta taivuttaa ja väännellä sitä voi – ainakin työkaluilla. Lusikka ei väänny silittämällä. Uri Geller osoittautui huijariksi, kun totuus iski lusikkansa taikurin soppaan.

Lusikoita on erikokoisia teelusikasta isoon kastikelusikkaan. Lusikalla voi syödä puuroa ja velliä (jos haluaa vatsaansa helliä), keittoa, soppaa, muhennosta, muroja ja oikeastaan mitä vain, mikä pysyy lusikassa. Ruoanlaittajalle lusikka on myös mitta. Armeijan lusikkahaarukka on kätevä käyttää: kun lusikoi keittoa, haarukalla voi välillä sipaista pulisonkeja. Kekseliäs Spede kiinnitti lusikan saranalla lautasen reunaan.

Metallimiehet syövät tauollaan teräslusikoilla. Kertakäyttäjän lusikka on muovia. Kinkereillä lusikoidaan kahvia hopealla. Sahansoittajat luottavat puulusikkaan. Kenkälusikkaa tarvitaan varsinkin, jos kenkä puristaa tai selkä ei taivu.

Kuinkahan moni on ottanut kummilusikan arkikäyttöön? Entä palkintolusikat, lojuvatko ne käyttämättöminä vitriinissä, vai laitetaanko ne kahvipöytään, kun Kekkonen tulee? Monikohan on polttanut talonsa laitettuaan puulusikan tiskikoneeseen?

Lusikka muistuttaa kirjoittajaa, ettei hän elä pelkästä leivästä. Soppaakin on syötävä. Nälkäisenä syntyy vihaista tekstiä. Kylläisenä lusikka-asennossa kypsyy lempeää tekstiä. Mutta jos ei saa nukutuksi, univelka kostautuu, ja lusikat voivat mennä riitaisasti jakoon, jolloin lusikoita halkaistaan hiuksilla.

Taidan olla jo leipiintynyt kirjoittamaan lusikasta, joten siirryn lusikkaleivän ja hyvän kirjan pariin. Siis ei lusikasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on kauhalla kovisteltu.