Veistelyä

Hän kävi koulua, jossa oli veistoa.
Myöhemmin hän veisteli vitsejä ja väisteli kysymyksiä.

Alastonmallina hän oli vilustunut – ammattitauti.
Veistivät liian hitaasti.

Hänen oli vaikea päättää onko kylmä.
Hänen oli vaikea päättää onko hän työkykyinen.

Toiset meistä ovat kyvykkäitä töihin ja
heidän lompakkonsa lihovat.
Joillekin sitä lihaa kertyy kahvoiksi asti.


Idea Olli-Pekka Tennilän kirjasta Yksinkeltainen on kaksinkeltaista, s. 62

Sanotaan että hän on veistoksellinen. Että hänestä saa kyllä
veistoksen, sen kun tekee. On hyvä veistää kun saa hänet malliksi.
Mutta mikään ei tavoita hänen päättämättömyyttään.

Puhutaan toisesta, miten hän on kirveellä veistetty.
Kohtalonsa tarkka, jäljittelemätön muoto.

Runoniekkojen

Runoniekkojen kielellä
haastellen,
se on synteesi vihan ja
rakkauden.

Runoniekkojen sielulla
vaellellen,
se on synteesi elon ja
kuoleman.

Runoniekkojen tahdissa
tanssien,
se on synteesi ilon ja
aistien.

Runoniekkojen kielellä
maistellen,
se on synteesi sopan ja
soittajan.

1. säkeistö runosta Eräs analyysi, Uuno Kailas

Kynsisakset

Ja taas sinä tuli rinnoilleni. Tämä läheisyys on jotain sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Pääsi tuoksu huumaa minut.

Huuma on kuitenkin ohimenevää, sillä sinä raavit minua kuin Ässä-arpaa. Kynnet ovat taas jääneet leikkaamatta, perintösakset käyttämättä.

Niillä saksilla on leikattu kynsiä minultakin. Kai minäkin osasin vaatia ja raapia. Nälkä ja se läheisyys – en muista, etkä sinäkään muista, kun syötät omaa lastasi.

Aggrimarket

eli murkku kirjoittajapiirissä

Vittu mä mitää kirjota.
Vittu mä ainakaa mistää aiheesta kirjota.
Vittu mä mistää Halloweenista kirjota.
Vittu mä mitää kurpitsaa päähäni pistä.
Vittu mä mitää ideoi.
Vittu mä viitti katella, kun Anneli ja Timo kinaa.
Vittu mä mitää hiivaa käytä.
Vittu mie mitää karjalanmurretta käytä.
Vittu mä viitti enää tulla piiriin.
Vittu mä ainakaa joulun jälkeen tule piiriin.
Vittu mä mihinkää piirii tule ens syksynä.
Vittu mä peitän tän ryhmän monisteisii ja kirjotan kusemalla sen kasan päälle:
”Vittu mä vihaan teitä.”

Vittu mä rakastan tätä piiriä.
Vittu mä vien tän piirin mukanani hautaan asti.
Vittu pappi saa ripotella hiivaa arkun päälle.

Saari

Nousin tähän pöydän ääreen,
kun on liian valoissa nukkua.
Nainen sängyssä pitää yhtä tyhjän kanssa,
hämähäkki tyhjässä seitissä kiipeää ylöspäin.
Ehdinkö kokea nuoruutta,
koska vanhuus tulee nopeasti:
mökkiä ei uskalla saneerata,
laiturin paikkaa muuttaa.
Laitan puita uuniin,
puhun puuta, heinää
saan puut syttymään.

Aamulla pyöräilemme kaupalle.
Mikä päivä tänään on?
Kaupanhoitaja ei tiedä,
hän soittaa keskusliikkeeseen.
Tuoreita leipiä tulee iltapäivällä.
Odottaessamme juomme keskiolutta ja
katselemme tientekoa.
Tiellä kulkee raskaita autoja, kuutioittain soraa.
Kauppaan tulee toinen asiakas:
No mittee se Tauno?
Piimee.