Tippa

Suomalaisten mielestä suomen kielen kaunein sana on äiti. Mutta mikä on Pamelan mielestä kauhein sana? Se ei ala v:llä eikä p:llä vaan se alkaa t:llä.

Pamelan mielestä suomen kielen kauhein sana on tippa. Jos jotain ruokaa on jäljellä vain tippa, se ei ole naurun paikka. Se on kauhun paikka.

Irwin laulaa Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Mutta Pamelan perheessä tippakin voi tappaa: nimittäin ämpäriin hukutetaan hän joka on jättänyt tipan kuleksimaan. Varsinkin jos se tippa on jätetty jääkaappiin kuleksimaan. “Tuollainen tippa, se on syötävä pois.”

Astian koko kasvaa hetkessä, kun jäljellä on vain tippa. Tippa-astiat täyttävät jääkaapin ja ruokakaapit. Astiat kaasuuntuvat ja lopulta ne räjäyttävät kaapit.

Pamelan painajaisuni:

Hän avaa jääkaapin, joka on täynnä astioita. Siellä on suuria astioita, joissa on vain tippa ruokaa. Perunakattilassa on yksi peruna, vuokaa koristaa muutama riisinjyvä, leikkelepaketissa on yksi siivu kinkkua. Jääkaappi on samalla kertaa täysi ja tyhjä.

Missä kulkee se raja joka erottaa tipan normaalista, säilytettävästä määrästä?

Jos kurkkua 5 cm jäljellä: “syö pois kuleksimasta.”
Jeggu-pullo, jäljellä neljäsosa: “älä sylje pulloon, juo pois.”
Perunoita 3 kpl: “jaetaan.”

Vain kirjainten tippa erottaa sanat kaunein ja kauhein toisistaan.

Tämä kaikki kertoo, että tippakin Pamelan tekemää ruokaa on arvossaan. Hän on erittäin taitava ruoan laittaja. Hän loihtii ruokaa reseptien ulkopuolelta tai reseptien rivien välistä ja mittaa sydämellään ainekset. Milloinkohan minä laitoin uunin päälle? -kysymys kertoo, että ruoka on valmista.

Toivotaan Pamelalle tipatonta loppuelämää.

Slippin’ and slidin’

Slippin’ and slidin’ lauloi Little Richard 1950-luvulla ja ihmiset tanssivat swingiä. Ehkä kappale kertoi lipsahduksesta tai hairahduksesta parisuhteessa. Tuskin hän ajatteli talviliukkaita tai liukkaita katuja ja niillä liukastelevia ihmisiä.

Talvet ovat alkaneet olla Suomessa leutoja. Lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Ja se sahanterä on mallia justeeri eikä rautasaha. Tässä sahauksessa hiekoitussepelikin jäätyy liukkaaksi eikä katujen kunnossapidosta tai tienpidosta vastaava ehdi levittämään uutta sepeliä. Kunnossapidosta vastaava saa vihaisia soittoja. Vastuunkantajia etsitään.

Kun ihminen miljoonia vuosia sitten nousi kahdelle jalalle, hän ei ymmärtänyt liukastuvan takaisin neljälle jalalle. Joulu juhlista jaloin, pikkujoulusta kontaten. Parketilla liukkaus ja luisto ovat eduksi. Mutta talvella nappaskengät jalassa onnekkaasta saattajasta voi tulla onneton saatettava. Pahimmillaan viihdemiehen (tai naisen) korjaa viikatemies. Tilastokeskuksen mukaan noin tuhat ihmistä kuolee vuosittain kaatumisen vuoksi. Kymmeniä tuhansia joutuu sairaalahoitoon. Kuolemat ja tapaturmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan kaatumisista kertyy kustannuksia noin miljardi euroa vuodessa.

Liukastumisia voi ehkäistä noudattamalla varovaisuutta, valitsemalla oikeanlaiset jalkineet ulkoiluun ja kehittämällä tasapainotaitoa vaikkapa tanssimalla Little Richardin musiikin tahdissa swingiä. Talvijalkineissa kulutuspintaa pitää olla kuten autoissa. Voikohan tulevaisuudessa vakuutusyhtiö evätä korvauksen asiakkaalta, joka kaatuu tapaturmaisesti sakkokengät jalassa? Tai antaako vakuutusyhtiö alennusta vakuutusmaksuista asiakkaalle, jolla on turvalliset talvikengät nastoilla tai ilman?  Kokemukset nasta- ja kitkakengistä ovat olleet varsin positiivisia. Yhteiskunnan kannattaisi tukea nasta- ja kitkakenkien hankintaa. Raha tulisi monin kerroin takaisin. Jotkut kunnat ovatkin jakaneet kenkiin kiinnitettäviä liukuesteitä iäkkäille.

Allekirjoittanut hankki kitkakengät. Ne aiheuttavat vähemmän kenkämelua kuin nastakengät ja kuluttavat tuskin asfalttia. Kitkakengät jalassa voi mennä markettiin aiheuttamatta ropinaa, naarmuja lattiaan tai närkästyneitä katseita. Mutta swingin tahdissa niillä ei pysytä.

Kari Seitsonen

Laulukoe

Kansakoulussa laulu oli aina viitonen. Ei ihme, sillä lauloin biisin ”Heinillä härkien kaukalon”, joka ei ole helpoimmasta päästä. Armoa ei tunnettu kappalevalinnasta eikä huonosta tuuliraosta.

Mutta tilannetta ei parantanut Encorena laulamani Ukko Nooa, jota hyväuskoisena pidin lastenlauluna. Opettaja suuttui tuosta muttei käynyt käsiksi. Oliko syynä Ukon alastomuus? Hän oli vain laukkuun verhoutuneena saunaan tullessaan. Vai oliko syynä laulun alkuperä juomalauluna (Gubben Noak, Carl Michael Bellman)?