Teonsana

Mikko inhosi koulunkäyntiä. Opettaja (Teo) tarttui häntä niskavilloista vähintään kerran kuussa milloin minkäkin pahanteon tai tekemättömän hyvänteon takia. Teonsana tuli tutuksi muutenkin kuin kieliopista.

Välittäjä

Veikko on ammatiltaan välittäjä. Hän ei välitä esineitä eikä eläimiä.

Mutta hän välittää elollisista ja elottomista olioista. Hän ei siis välitä jotakin vaan välittää jostakin. Itse asiassa hän välittää kaikesta. Aamulla kun hän herää hän aloittaa välittämisen. Hän välittää kaatopaikoista, kääntöpaikoista, käännöstoimistoista, elokuvakerhoista, haudan vakavista Väinöistä, hullun hauskoista Helenoista, naurettavista kivistä, kivitaskuista, tyhjätaskuista, laakereista, laakerinlehdistä.

Veikolla on kortisto, jonka avulla hän tulee välittäneeksi kaikesta tasapuolisesti. Hänellä on tehtävä. Hän tuntee itsensä tärkeäksi – jopa korvaamattomaksi. Mutta hän on yksinäinen. Hän menee tanssiravintolaan. Hän tapaa Viljan.

– Välitätkö minusta? Vilja kysyy.

– Tietysti välitän. Sehän on minun työni.

– Entä vapaa-aikana?

– Olen aina töissä.

– Minä olen mustasukkainen kaikelle, josta sinä välität. Minä haluaisin sinut kokonaan.

– Ei sen väliä. Kokonaan tai paloina. Minä välitän ihmisistä, jotka haluavat minut paloina tai kokonaisena. Ja välitän niistäkin, jotka eivät halua minua nähdäkään.

Putkimies

Kodissamme kävi putkimies kartoittamassa käyttövesi- ja lämmitysputket. Haalariin pukeutunut mies kävi kohteen tarkasti läpi ja teki todella luotettavan vaikutelman. Vaikka hän ei olisi putkimies eikä LVI-alan asiantuntija, näyttelijänä hän kuitenkin pärjäsi niin hyvin että hänen roolisuorituksensa putkiremontissakin tulee olemaan täydellinen.

Pirkko 70

Pirkko syntyi 1950. Kekkonen täytti samana vuonna 50 vuotta. Mitä ihmettä, siitähän tulee 70 vuotta. Uskotteko te että tämä kiharainen kaunotar on jo siinä iässä. Hän luistelee Tuusulanjärven jäällä ja kiitää kuin teinityttö Pirkko Kallioniemen lavalla.

Joskus liian kiharat hiukset ärsyttivät. Sade sai ne kihartumaan entisestään. Poikalyseota käyvä veli Jorma näki jotain kummallista: Pirkko pelasi lentopalloa sateenvarjo kädessä tyttölyseon pihalla. Onneksi pingistä pelataan sisätiloissa, niin tukka ei kastu.

Nuoruus veljien kanssa ei ollut aina sopuisaa. Se oli pahimmillaan tulenarkaa: Pirkko ja Jorma heittelivät palavia tulitikkuja toistensa päälle. Kerran palava tikku taisi harhautua Lavosen metsään.

Mutta eihän siinä vielä mitään. Suurin kiistanaihe oli ollut, kumpi joutui paimentamaan Karia. Miksiköhän?

Jormalla oli kelanauhuri, jolle äänitys tapahtui mikrofonilla matkaradiosta, niin ympäristön äänet tarttuivat nauhalle. Yhden biisin alussa kuului Pirkon riipaiseva ääni: Älä äänitä sitä. Ehkä biisi toi kipeitä muistoja menneestä. Jorman tuntien kappale oli Creedenceä. Vaikkapa Have you ever seen the rain, joka on suomeksi sateessa tukka kastuu ja kihartuu.

Pirkko, Pertti, Juha ja Maiju muodostivat työteliään ja palloilevan perheen, jolla on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin sisä- kuin ulkokentillä tai sisä- ja ulkovuoroissa. Aina ei voi voittaa. Kerran he kolaroivat kuplavolkkarilla kirjoituskoneen kanssa.

Juha ja Maiju jatkavat näitä perinteitä, mutta jättävät kirjoituskoneet rauhaan.

Pirkko lukee maailman kirjallisuutta eikä kaihda arvostella Sofi Oksasta tai Laila Hietamiestä. Tai kirjoittamista harrastavaa Kari-veljeä, jota myös kannustaa. Tämä kirjapiirin kantava voima, jonka kirjahyllyt notkuvat Tammen keltaisen kirjaston kirjoja ja muita laatukirjoja, lukee paljon. Ja osaa lukea myös rivien välistä.

Toivotamme Pirkolle hyviä lukuhetkiä ja jännittäviä pingis-pelejä Suomessa ja maailmalla. Hyvää jatkoa koko perheelle ja jälkipolville.

Muistipeli

Menin Markettiin ostamaan muistipeliä. Tutkailin muistipelejä hyllyssä ja asetin pyöräilykypärän tyhjään paikkaan. Löysin sopivan muistipelin, kävelin kassalle ja siitä pyörälle. Olin tyytyväinen muistipelin omistaja, kunnes muistin kypärän. Ei muuta kuin takaisin kauppaan. Siellä se Giro nökötti muistipelien joukossa ja kiroili.

Soditus

Joskus 40 vuotta sitten juttelin silloisen tyttöystävän kanssa sodista ja miksi sodat syttyvät. Hänen mielestä valtioiden päämiehet suuttuvat toisilleen. Pidin sitä lapsellisena vastauksena silloin – en tänä päivänä. Sittemmin erottiin sovussa. Musiikkimaku oli erilainen. Hän piti sävelistä ja minä sanoista. Sovituksista olisi voinut olla apua.

Sammakko

Kaverillani on kesämökki Sammakkomerentiellä. Hän ihmetteli nimeä: miksi meri, eihän täällä ole merta lähelläkään. Epäilin että meri tarkoittaa tässä tapauksessa määrää. Sammakoita on paljon. Sammakkomeri, ihmismeri.

Suuressa kaupungissa voisi olla Ihmismerenkatu. Voihan se olla niinkin että ihmiset päästävät tuolla päin Suomea paljon sammakoita suustaan.