Mummolaan

1970-luvun alussa mummolaan oli matka käynyt eikä pilvenhattaraa näkynyt. Hengailimme mummolassa ja kävimme serkkujen kanssa isän uutta Escortia testaamassa kolmostiellä. Kuka ajoi? Oliko se Jose vai oliko se Reiska? Kuka mitä häh. Palattuamme oli pilvistynyt ja mummo seisoi kädet puuskassa rappusilla: ”joks saitta palasiks?”

Velimuisti

Kun poistin kännykästä välimuisteja, se herätti velimuistin. Milloin viimeksi soitin veljelleni tai siskolleni tai muille lähimmäisille? Milloin viimeksi olin korvakkain tai jopa kasvokkain heidän kanssaan?

Ehkä tänään korjaan asian. Ensin pitää kuitenkin ladata akku, venytellä, siivota, ajaa parta, katsoa viimeiset maailman tapahtumat ja sää.

Hyvää säätä ei kannata tuhlata puhelimessa, ja huono sää tuo huonon sävyn puheeseen.

Soittosäätä odotellessa.

Outi ja Harri

Outi odotti poikaystävää kotitalonsa kulmalla. Harri on yleensä ajoissa. Nyt oli kulunut jo puoli tuntia siitä kun hänen olisi pitänyt ilmestyä sinisellä Anglialla. Anglia on luotettava auto – ainakin Harrin mielestä.

Naapurin Pekka käveli tiellä, ja Outi ei ollut huomaavinaan häntä. Mutta Pekka näki Outin hienossa leningissä.

– Tansseihin menossa?

– En. Odotan Harria.

– Ei taida tulla.

– Miksei?

– Näin sen eilen kylillä. Sillä oli vauhti päällä.

– Eikä. Sinä erehdyt ei Harri juo!

– Ryysti kuin pesusieni, ja Hellevi roikkui kaulassa.

– Valehtelet. Yrität vain kiilata meidän väliin.

Kuvaavaa

Tekniikan alan opettaja piirsi yksityiskohtaisia ja opettavaisia kuvia taululle. Opiskelijat kopioivat niitä minuuttikaupalla huolellisesti muistiinpanoihinsa. Toisinaan yksityiskohtaisen kuvan piirtäminen päättyi toteamukseen:

– Näin ei pitäisi tehdä.

Soft

Olin vuosia sitten töissä ohjelmistoyrityksessä, jonka nimessä oli soft.

Puhelimessa vanhempi mies kysyi:

– Onko teillä sohvia myytävänä.

Pokka piti ja vastasin, että valitettavasti ei.

Kateenvarjo

Miksi kaikki hyvät sateenvarjot unohtuvat tai katoavat? Jäljelle jää vain rispaantunut piikkisika, joka on piikkinä vastaantulijan lihassa. Ja vastaantulijan siisti varjo aiheuttaa kateutta.

Hyvä sateenvarjo sihahtaa nappia painamalla suureksi vaipaksi ja sulkeutuu siistiksi paketiksi. Mutta se unohtuu pöydän alle, naulakkoon, tiskille, bussin penkille, laiturille tai lainaan.

Käteen jää varjo, jota ei meinaa ensin saada auki, koska lapanen juuttuu mekanismeihin. Kun se aukeaa, yksi tai useampi varjoa kannatteleva piikki törröttää vapaana ja osa varjosta lepattaa omilla teillään. Tuuli vääntää varjon toiseen asentoon kuperasta koveraksi.

Pidä huolta varjosta
se susta huolen pitää.

Kirjat eivät ole veljeksiä

Volvo-Markkasen tarina, Taavi Kassila ja Matti Markkanen
Kadonutta aikaa etsimässä 1 – Combray, Marcel Proust

Kirjat eivät ole veljeksiä, jos verrataan tekstin määrää suhteessa tapahtumiin. Markkanen matkustaa yhdellä aukeamalla Pariisin ja Lontoon väliä useampaan kertaan tai ryöstää pankin yhdellä sivulla.
Kirjassa Kadonnutta aikaa etsimässä minäkertoja maistaa teen kanssa Madeleine-leivosta. Tapahtuma herättää lapsuuden muistoja, joiden mieleen palautumiseen kuluu neljä sivua.

Nyt kirjallisuusihmiset kavahtavat, mitä pystymetsän mies näitä pohtii tai näistä ymmärtää.