Kadonnut Martta

Kun Martat palasivat Vatikaanista Vaahtolaan, he huomasivat yhden Martan kadonneen. Martta oli tullut Vaahtolaan, mutta kadonnut saman tien.

– Oletteko muuten nähneet Marttaa, kysyi Martta Martoilta.

Kukaan ei osannut vastata. He vain pyörittelivät päitään, niin että huivit viuhuivat. Sitten Martta otti ohjat käsiinsä ja esitti toimintasuunnitelman:

– Hajaannutaan etsimään Marttaa. Yksi menee Vaahtolan pubiin, toinen Vaahtolan valintaan, kolmas Henkimaailmaan, neljäs Hoitomaailmaan.

Kaikki Martat olivat samaa mieltä. Tämä on hyvä suunnitelma.

Vaahtolan pubi meni melkein sekaisin, kun Martta astui ovesta sisään. Kaikki kääntyivät katsomaan ihmettä. Martta käveli hieman epäröiden kohti tiskiä, jossa Mikko kuivasi tuoppeja valkoisella liinalla.

– Päivää, oletko muuten nähnyt Marttaa?

– En ole. Hän käy harvemmin täällä. Mutta kysypä noilta kolmelta kaverilta, tuolla nurkassa, hän osoitti sormellaan.

Hattukouramies, Antero ja Hiiva istuivat pöydässä, mutta heräsivät Martan kysymykseen:

– Päivää, oletteko muuten nähneet Marttaa?

Anteron pää painui hieman alaspäin, Hattukouramies hieroi päätään, mutta Hiiva rykäisi ja sanoi:

– En ole nähnyt. Vatikaanin matkalla minä näin hänet viimeksi. Onko hän varastanut jotakin?

– Martat eivät sorru rikoksiin, sanoi Martta tuohtuneena. Martta luopui toivosta ja käveli pubista ulos.

Samaan aikaan Martta oli mennyt Vaahtolan valintaan.

Nainen kassalla havahtui, kun Martta hiippaili tiskille.

– Päivää, oletko muuten nähnyt Marttaa?

– Kyllähän täällä Marttoja useinkin piipahtaa. Mutta en ole nähnyt Marttaa vähään aikaan, hän sanoi.

Martta joutui palaamaan tyhjin käsin kaupasta, joka tarjosi eioota.

Samaan aikaan Martta oli mennyt Henkimaailmaan.

Hän kurkisteli joka paikkaan: pylväiden taakse, kaappeihin, joissa pidetään virsikirjoja ja penkkien alle muttei uskaltanut huhuilla. Sitten Martta istuutui penkkiin ja alkoi rukoilla.

– Yläkerta, etkö sinä välitä mitään siitä, että Martta on jättänyt minut yksinäni häntä etsimään. Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua.

Yläkerta vastasi ja sanoi hänelle:

– Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.^[1] Martta on valinnut hyvän piilopaikan, jossa jotain pientä ja piilossa olevaa otetaan häneltä pois.

Samaan aikaan Martta oli mennyt Hoitomaailmaan. Heti sisäänkäynnin luona luki “ILMOITTAUTUMINEN”. Vastaanottoapulainen alkoi palvella Marttaa:

– Päivää. Onko teillä aika varattuna?

– Ei ole, etsin Marttaa, onkohan Martta täällä hoidossa?

– Kyllä, Martta on hammaslääkärissä. Häneltä paikataan yksi hammas.

– Voi kiitos, sanoi Martta helpottuneena. Hänen silmänsä peittyvät kyynelistä. Samassa Martta ilmestyi suu puuduksissa hänen luokseen.

Molemmat Martat poistuivat Hoitomaailmasta ja kävelivät muiden Marttojen joukkoon.

Vaahtolan Martat oli jälleen eheytynyt.

---

^[1] Henkimaailma-kappaleessa on sovellettu Evankeliumia Luukkaan mukaan luku 10, jakeet 40–42