Kulutusjuhlaa

– Teillähän on kesämökki puhtaan veden rannalla?
– Niin on, mitäs siitä?
– Tuleeko käytyä?
– Kyllä kun töiltä ehdin. Nyt on paineita tilauksissa. Kun saan ne alta pois, otan muutaman päivän irtioton mökkimaisemiin.
– Onko jätehuolto hoidossa?
– Älä sinä viherpeippo minulle ala! Kaikki systeemit ja luvat ovat kunnossa.
– Sähkötkin tietysti. Onko se enää mökki, jos sinne tulee sähköt?
– Tuulivoimallako pitäisi pyörittää lämmitystä, pyykkikonetta, astianpesukonetta, televisiota, karaokelaitteita, hierovia tuoleja ja sähkölämmitteistä paljua.
– Siis tuohan kuulostaa enemmänkin konepajalta kuin kesämökiltä?
– Se on tätä päivää. Ei mitään tuohivirsuissa tepastelemista.
– Kamalaa sähkön haaskausta! Kohta palataan niihin tuohivirsuihin ja pärevaloihin. Energiantuotanto aiheuttaa päästöjä, jotka johtavat ilmaston lämpenemiseen.
– Se mihinkään lämpene. Viime talvikin oli niin perkel tai siis tosi kylmä.
– Kannattaisi ainakin miettiä, keneltä sähkön hankkii.
– Minun on pelattava tässäkin asiakkaiden pussiin. Tonttulan Energian tj. on hyvä asiakkaamme.
– Sekin vielä. Tonttulan tontut ja vuotavat öljysäiliöt.
– Tekeville sattuu. Sinähän et mitään tee, niin ei synny päästöjäkään.
– Liikun pyörällä ja julkisilla. Tekin voisitte mennä mökille bussilla.
– Salli minun nauraa.
– Sallin naurun mutta pelkään pallon kuolevan saasteisiin ja ylikulutukseen.
– Sinussa on mennyt hyvä energiasaarnamies hukkaan. Päästelisit pöntöstä uhkakuvia ja pelottelisit puheillasi heikkohermoisia. Sähköistäisit ilmapiiriä ainakin yhden kirkon verran. Puhuisit paskaa ja sähköistäisit tunnelmaa.
– Minä olen tosissani.
– Uskotaan. Hyvä sinun on lämpimässä kerrostalossa sormella osoitella ihmisiä ja maalailla julisteita. Sähkö ja vesi tulevat seinästä. Mutta mikä on niiden alkuperä. Oletko selvillä vesillä?
– Olen pyytänyt taloyhtiöltä selvitystä energian kulutuksesta ja vaatinut huonekohtaista veden kulutuksen seurantaa.
– Totisesti vettä kuluu tuon pehkosi pesemiseen. Vai pesetkö sitä ollenkaan?
– Jos pysyttäisiin yleisemmällä tasolla eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin.
– Juurihan sinä arvostelit meidän mökkiä! Eikö se ollut henkilökohtaista?
– Tavallaan se oli ja tavallaan ei ollut. Kaltaisianne pröystäilijöitä on paljon.
– Kaltaisianne kaltoin kohdeltuja työttömiä, jotka pelkäävät joutuvansa töihin, on paljon.
– Minä olisin mielelläni töissä kirjastossa, jos heillä olisi antaa töitä.
– Mitä työtä se sellainen on. Hiippaillaan sukkasillaan hyllyjen väliä. Ja kun silmä välttää, plarataan jotain maailman lopun ennustuksia.
– Niinhän sitä luullaan. Tulisit joskus käymään kirjastossa. Näkisit paremmin, mitä siellä tehdään.
– Kuin myöskin. Käypä meidän pajalla niin näet miten oikeita töitä tehdään. Mutta älä tule tällä viikolla eikä oikeastaan ensi viikollakaan. Ja seuraavalla viikolla yritän rentoutua mökillä. Mutta sen jälkeen – ellei eräs iso tilaus iske siihen väliin – sen jälkeen on aikaa.
– Sen hiilijalanjäljen jälkeen.

Raimo poistuu sanattomana. Jukka jää ajattelemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s