Kiinalainen

Hattukouramies oli saanut viestin: Vaahtolan puistossa on aarre. Kun Hän käveli puiston halki, hän näki kauempana maassa hahmon – ihmisen. Kiinalainen makasi maassa kädessään keppi, jonka päässä oli kamera. Hattukouramies oli hämmentynyt eikä tiennyt miten olla ja mitä tehdä.

– Päivää, oletteko loukkaantunut?

Ei vastausta. Hattukouramies läpsäytti miehen poskea – ei reaktiota. Ei verenvuotoja. Hattukouramies palautti mieleensä ensiaputaidot työpaikan kurssilta: soita hätäkeskukseen, käännä kylkiasentoon, varmista hengitys. Hän näppäili hätäkeskuksen numeron.

Kiitos, että soititte hätäkeskukseen. Kartoitamme aluksi hädän tarvetta.
Jos hätä on suuri: painakaa yksi, jos hätä on pieni: painakaa 0.
Jos haluatte osallistua arvontaan, painakaa ruutu, muussa tapauksessa painakaa tähti.
Jos haluatte apua potilaalle, sulkekaa puhelin ja auttakaa häntä. Muussa tapauksessa laitamme taustamusiikin soimaan.

”Voihan Vaahtola, mitä helvettiä se nyt puhelee! Onkohan tällä miehellä jokin sairaus?”

Miehen vieressä oli pieni reppu. Hattukouramies avasi sen, jolloin Olennainen ponnahti esiin ja alkoi puhua:
Olet olennaisten kysymysten äärellä, Hattukouramies.
– Mitä mitä?
Potilaallasi on Anglian oireyhtymä. Sinun on lueteltava Anglian lisävarusteita, jotta potilas elpyisi.

Hattukouramies mietti hetken ja alkoi sitten luetella mitä ensimmäisenä tuli mieleen.
– Valkosivurenkaan puhdistusaine, koristekapselit, istuinpäälliset.
Potilas ei tuntunut heräävän vieläkään.

”En pysty auttamaan tätä potilasta, mutta ehkä seuraavaa potilasta”, Hattukouramies ajatteli.

Olet piilokamerassa, Olennainen paljasti. Samassa taustalta alkoi kuulua naurua. Hattukouramies huomasi kiinalaisen kaulassa sanan ”koneihminen”. – Jaaha, että sellainen potilas.

Hattukouramies päätti lähteä Vaahtolan pubiin kylmälle oluelle.

Pubi oli lähes tyhjä eikä Mikkoakaan näkynyt tiskin takana. Mutta takahuoneesta kuului tutun oloista naurua. Kirsti tuli salin puolelle. Hän oli tukehtua nauruun. Hiiva ja Mikko seurasivat perässä mutta nauroivat hillitymmin. Kirsti kiemurteli ja osoitti Hattukouramiestä. – Päivää oletteko loukkaantunut?

Hattukouramies aikoi lähteä pubista pois, mutta Kirstin nauru lakkasi äkkiä. Kirsti muuttui punaiseksi ja osoitti suutaan. Hänen leukansa oli juuttunut auki. Hän ei pystynyt puhumaan.

Hattukouramiehellä olisi ollut paikka sanoa suorat sanat. Mutta hän tyytyi kohteliaisuuteen:
– Päivää, oletteko loukkaantunut?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s