Jussilla oli paineita

Jussi hakeutui Hoitomaailmaan, koska tunsi itsensä stressaantuneeksi. Töitä oli joko liikaa tai liian vähän. Hän koki itsensä myös yksinäiseksi. Mutta oliko Hoitomaailma oikea paikka avautua yksinäisyydestä?

Kun Jussi astui Virpin vastaanotolle, hänen silmänsä lukittuivat hetkeksi Virpin vartaloa myötäilevään asuun.

– Istumaan, Virpi kehotti. – Mikä sai sinut tulemaan Hoitomaailmaan?

– Jatkuva kiire ja stressi – ja yksinäisyys. Se ero tuli yllätyksenä. Enkä ole toipunut siitä vieläkään.

– Olet nyt asiakas etkä ex-puoliso. Millaisia oireita sinulla on?

– Heräilen aamuyöllä, olen aamulla väsynyt. Juon monta kuppia kahvia, että saan päivän käyntiin.

– Mitataanpa aluksi verenpaine. Ole ihan rentona, Virpi rohkaisi.

– Miten tässä olet rentona tutun hoiturin lähellä! Kyllä tuppaa jäykistymään, Jussi iski silmää ja hymyili maireasti.

Virpi kääntyi satulatuolissaan lähemmäs Jussia, jolloin polvet melkein koskettivat Jussin tuolia.

Jussi ei pystynyt enää pidättelemään itseään vaan työnsi kätensä Virpin reisien väliin.

– Älä! Virpi kiljaisi.

Jussi tarttui Virpiin kaksin käsin ja sulki kämmenellään Virpin suun.

– Ole hiljaa, pikkuhuora! Minä näytän, miten naista käsitellään. Eihän siitä Hattukouramiehestä ole mihinkään.

Virpi sai potkaistuksi Jussia alapäähän, jolloin Jussi kaatui tuskissaan lattialle. Virpi ryntäsi odotustilaan ilmoittautumistiskin luo ja pyysi kutsumaan vahtimestarit paikalle. Sitten hän lysähti odotustilan tuolille ja alkoi itkeä.

Jussi yritti paeta, mutta sai vahtimestarit vastaansa ulko-oven luona.

Päivystävä lääkäri tuli hetken päästä odotustilaan, istahti Virpin viereen ja paijasi tämän olkapäätä. – Mitä tapahtui?

– Se kävi käsiksi ja nimitteli, Virpi sai sanotuksi. – Minä potkaisin sitä munille. Sattuikohan sitä pahasti?

– Jussi on jo hoidossa tai siis otettu kiinni. Ota loppupäivä vapaata.

– En uskalla mennä kotiin. Minä pelkään.

– Soitetaan Hattukouramies saattamaan sinut kotiin.

– Ei sotketa Hattukouramiestä tähän. Minä lepäilen täällä vähän aikaa.

Jussi rimpuili vahtimestarien otteessa.

– Minulla on kiire työmaalle.

– Sinulla ei ole kiire enää mihinkään. Kävit hoitajaan käsiksi.

– Mitä nyt vähän taputtelin. Naiset ovat niin herkkiä nykyisin. Ei minkäänlaista huumorintajua.

– Soitamme Veikkolan poliisin paikalle.

– Ei, älkää. Eiköhän sovita tämä tässä näin, Jussi alkoi kaivaa lompakkoa esille.

– Kyllä sinä joudut tästä vastuuseen. Käräjille. Et selviä tästä rahalla.

– Aivan turhaa. Kuka uskoo hoituria? Kyllä minun kertomukseni on painavampi. Minä olen sentään arvostettu ammattimies.

Kuin salamavalona taivaalta, Vaahtolan Lyytin toimittaja Torni Migren syöksyi paikalle mikrofoni kourassa.

– Tämäkin vielä, tuskaili Jussi.

– Miten kommentoit tapahtumaa?

– Suksi vittuun!

Yksi ajatus artikkelista “Jussilla oli paineita”

  1. Muunnos vanhaan toivotukseen: ”Painu helvettiin! sanoi ärtynyt nainen minulle hiomakoneen luona puusepän firmassa.
    Minä poimin paperia takataskusta ja kysyin: ”Kenelle siellä vien terveisiä?”
    Naine tokaisi että: ” Urakka on helvatin kireä”.
    Minä, nuori poika menin kertomaan luottamusmiehelle että hiomakoneen nauhasta
    lentää kipinöitä purunpoistoputkeen.
    Viimeisellä kahvitauolla kuulin että minä olin pelastanut kaikkien työpaikat tulipalosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s