Kadonnut avain avaa haan

Erottuaan Jussista Virpi oli muuttanut Vaahtolan keskustaan pieneen asuntoon. Eräänä iltana hän käveli Vaahtolan valinnasta asunnolleen. Rappukäytävässä hän tajusi jättäneensä avaimet avainlaatikkoon. ”Mitä minä nyt teen? Huoltomies maksaa mansikoita tähän aikaan eikä vara-avainta ole”, ajatteli Virpi. Sitten hän muisti, että Hattukouramies, joka oli muuttoapuna, asuu tässä talossa.

Virpi soitti Hattukouramiehen ovikelloa hieman hermostuneena. Kului muutama sekunti, kunnes ovi avautui hiljalleen. Hattukouramies yllättyi positiivisesti.

– Anteeksi, että vaivaan sinua. Minulta unohtui avain asuntooni enkä haluaisi pyytää kallista huoltomiestä illalla. Voisinko tulla vähäksi aikaa luoksesi selvittämään asioita, sanoi Virpi ääni murtuen.

– Totta kai, tule sisään vaan, sanoi Hattukouramies ja ohjasi Virpin käden huitaisulla eteiseen. Hän huomasi samalla, että Virpillä ei ole kaikki kohdallaan. Ehkä häntä vaivasi jokin muukin kuin unohtunut avain.

– Käy istumaan, kehotti Hattukouramies ja tyhjensi sohvalta lehtiä ja mainoksia.

Virpi istuutui sohvalle ja asetteli jalkojaan joita peittivät punaiset sukkahousut. Hän miltei upposi sohvaan ja murtui kyyneliin.

– Minulta unohtui muutossa äitini tekemä täkänä Jussin taloon, eikä Jussi suostu vastaamaan puhelimeen. Sen vuoksi olin niin ajatuksissani ja väsynyt, kun läksin kauppaan, etten muistanut avaimia.

Hattukouramies istuutui Virpin viereen ja taputti häntä olkapäälle.

– Kaikki järjestyy, älä hätäile.

Virpi kallistui melkein Hattukouramiehen syliin ja pyyhki kyyneleitä. – Lähelläsi on hyvä olla.

– Niin sinunkin lähelläsi, sanoi Hattukouramies ja kiersi kätensä Virpin ympärille. Ja Virpin pää oli hänen kainalossaan. Hattukouramies silitti Virpin tukkaa ja poskea. Etusormi osui Virpin huulille, johon Virpi vastasi raottamalla huuliaan. Hattukouramies tunsi kuinka Virpin huulet alkoivat ahnehtia hänen sormeaan. Virpi alkoi nousta, ja käänsi päänsä ja huulensa Hattukouramiehen poskelle. Hattukouramies käänsi myös päätään jolloin huulet kohtasivat. He alkoivat suudella toisiaan ahnaasti. Virpi hyväili käsillään Hattukouramiehen kaulaa ja Hattukouramies piti käsiään Virpin selässä. Hattukouramies vei vasemman kätensä Virpin rinnan päälle ja hyväili sitä hellästi. Kovettunut nänni tuntui kämmenessä.

Virpi nousi seisomaan Hattukouramiehen eteen ja Hattukouramies vei kädet Virpin lantion ympäri ja puristi hänen pakaroitaan. Leninki tuntui liukuvan sukkahousujen päällä. Hän nosti leningin helmaa ja työnsi päänsä sisään ja käänsi posken häpykummulle. Molempien hengitys oli käynyt raskaaksi.

He seisoivat vastakkain ja alkoivat riisua toisiaan. Virpi ei hävennyt omaa kehoaan ja antautui Hattukouramiehen vietäväksi. He rakastelivat hieman hapuillen, mutta onnellisina.

Rakastelun jälkeen he makasivat pitkään toisiinsa liimautuneina ja sanattomina. Sanoja ei tarvittu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s