Hattukouramies ja varis

Varis katseli Vaahtolan kirkon tornista, kun Hattukouramies asteli kohti Hoitomaailmaa. ”Miksen lähtenyt Keski-Eurooppaan kuten muutkin, vaan jäin tänne nuokkuvaan kyläpahaiseen pakkasta pitelemään”, ajatteli varis ja jatkoi keskustan tarkkailua.

Hattukouramies kärsi talvella eturauhasvaivoista. Hän yritti ajatella asiaa positiivisesti. Eturauhanen on edessä, siis eteenpäin ollaan menossa. Takarauhanen olisi paljon pahempaa. Odotushuoneessa oli hänen lisäkseen vain tummatukkainen nainen, hänen ikäisensä. Hän pohti, mistä aloittaisi keskustelun. Säillä ja sairauksilla ei tekisi naiseen kovinkaan suurta vaikutusta. Ja miksei voisi vain puhua ilman mitään taka-ajatuksia. Miksi pitää olla koko ajan haku päällä? Nämä pohdinnat keskeytti reipas naislääkäri, joka ohjasi hänet huoneeseensa. He kättelivät, ja lääkäri kysyi missä asioissa oltiin liikkeellä.

– Eturauhasvaivat. Saa juosta usein vessassa. Joskus taas saa odottaa virtsan tuloa, sanoi Hattukouramies hieman alistuneena.

– Housut pois ja hoitoon, kiekaisi naislääkäri ja kehotti häntä menemään vuoteelle kyljelleen sikiöasentoon. Hän tunnusteli eturauhasta takapuolesta. Eturauhanen oli pieni, eikä kipuja tuntunut, kun lääkäri paineli alavatsan päältä. Ei siis ollut syytä huoleen. Potilastiedoista näkyi, että hänellä oli lievä lääkitys masennuksen takia.

– Nämä lääkkeet aiheuttavat virtsaamisvaikeuksia. Kevättä kohti ollaan menossa, ja valo voittaa, joten lääkitystä voisi vähentää, lääkäri kannusti.

Hattukouramies lähti toiveikkaana huoneesta. Hän ei nähnyt enää tummaa naista odotushuoneessa.

Kun Hattukouramies tuli Hoitomaailmasta kadulle, hän törmäsi Anteroon, joka oli juuri päässyt työpaikaltaan vapaa-ajan viettoon. Hyvin alkanut jutustelu keskeytyi, kun varis lensi raakkuen heidän päidensä yläpuolelta. Hattukouramies aavisti vaaran lähestyvän – ja samassa heidän edessään oli Kiljukaula, joka antoi täyslaidallisen.

– Sitä ollaan Vaahtolan pubiin menossa? Siellähän sitä voi murehtia maailman menoa. Minä olen menossa poliisilta hakemaan uutta passia. Matkustan kesällä Etelä-Amerikkaan, sanoi Kiljukaula ja käänsi katseensa Hattukouramieheen.

– Voisit muuten pitää lapsiin paremmin yhteyttä!

Kiljukaula oli jo kadun toisella puolella, kun Hattukouramies yritti saada itsensä kasaan ja oli vähällä jäädä auton alle. Sanattomalla sopimuksella Hattukouramies ja Antero lähtivät astelemaan kohti Vaahtolan pubia. Antero selosti työpäivän tapahtumia, mutta Hattukouramies nautti jo masennuksen suloisista löylyistä eikä pystynyt keskittymään vaan murehti lasten kasvatusta ja varsinkin omaa osuutta siinä. Enkö vieläkään pysty puolustautumaan Kiljukaulan edessä? Milloin tulee se kuuluisa seuraava kerta, kun sanon hänelle suorat sanat?

<<<>>> 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s